Ilmastonmuutos kuivattaa maaperää Euroopassa

Ilmastonmuutoksen myötä maaperän pintakerros, josta kasvit pääasiassa saavat vetensä, muuttuu tämän vuosisadan aikana entistä kuivemmaksi lähes kaikkialla Euroopassa.

Mikäli kasvihuonekaasujen päästöjä ei saada kuriin, ennustettu muutos on varsinkin Etelä-Euroopassa hälyttävän voimakas. Pohjois-Eurooppa näyttäisi selviävän jonkin verran vähemmällä.

Tutkimuksessa arvioitiin maan pintakerroksen kosteussisällön muutoksia kuluvan vuosisadan aikana tarkastelemalla 26 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tuloksia. Lämpötilojen noustessa vettä haihtuu maasta entistä tehokkaammin, mikä pyrkii kuivattamaan maaperää. Etelä-Euroopassa ja kesäisin myös Keski-Euroopassa kuivumista vielä kärjistää sademäärien ennustettu väheneminen. Jos kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat hallitsemattomasti, maaperän kosteus jäisi vuosisadan lopulla monilla Etelä-Euroopan alueilla erittäin alhaiseksi jopa useampana kuin joka toisena kesänä.  Meillä Suomessa ankarasta maaperän kuivuudesta vastaavasti kärsittäisiin 2-3 vuotena vuosikymmenessä. Näissä laskelmissa kullakin alueella erittäin kuiviksi on luokiteltu sellaiset kesät, joina maaperä on ollut kuivempaa kuin 1900-luvun lopun ilmastossa keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Maaperän kuivuminen uhkaa maataloustuotantoa, kun sadot jäävät niukoiksi kasvien kärsiessä veden puutteesta. Metsäpalot ja tuhohyönteisten metsissä aiheuttamat vahingot lisääntyvät, ja pahimmillaan kova kuivuus voi jopa tappaa puita. Maan pintakerroksen ollessa kovin kuiva lämpöä ei juuri sitoudu veden haihduttamiseen, ja tällöin valtaosa auringon säteilyn tuomasta energiasta lämmittää ilmaa. Ilmiö voimistaa ankaria helleaaltoja, jotka ilmaston lämmetessä muutoinkin yleistyvät. Liiallinen kuumuus mm. lisää vanhusten ja sydänvikaisten ihmisten kuolemia.

Mikäli kasvihuonekaasujen päästöjä saadaan rajoitettua, maaperän kuivuminen jää selvästi lieväasteisemmaksi kuin pahimpien kasvihuonekaasuskenaarioitten toteutuessa. Tässä on siis jälleen yksi hyvä peruste, miksi ihmisten kannattaa ponnistella hiilidioksidin ja muitten kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi.

Tutkimus kuului osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan FORBIO-hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa uutta osaamista, jolla mm. turvataan metsätalouden toimintaedellykset Suomessa muuttuvassa ilmastossa.

Lisätietoja

Tutkija Kimmo Ruosteenoja, mmik o.ru neetso oja_ÄΤΤ_fmi f. i 

Ruosteenoja, K., T. Markkanen, A. Venäläinen, P. Räisänen and H. Peltola, 2017: Seasonal soil moisture and drought occurrence in Europe in CMIP5 projections for the 21st century. Climate Dynamics. doi:10.1007/s00382-017-3671-4.

http://link.springer.com/article/10.1007/s00382-017-3671-4

Julkaistu: 20.4.2017
Luokat: Tutkimus

Alkuperäinen tiedote

Tuottajatahot