Vähäpäästöisemmän liikenteen edistämisen päästövaikutuksia ei tunneta tarkoin

Tuoreesta tutkimuksesta selviää, että arviot vähäpäästöisemmän liikenteen edistämiseksi tehtyjen aloitteiden päästövaikutuksista ovat usein puutteellisia.

Ihmisten valitsemat liikkumismuodot vaikuttavat suoraan kaupunkien ilmanlaatuun ja hiilidioksidipäästöihin. Yksittäiset ihmiset eivät voi vaikuttaa kaupunkirakenteeseen, mutta se millaisella kulkuvälineellä he päättävät liikkua määrittää henkilöliikenteen päästöt.

Tutkijat kävivät läpi 108 aloitetta, joiden tavoitteena oli ohjata ihmisiä muuttamaan liikennekäyttäytymistään. Liikenteen pienhiukkas- tai kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen oli päätavoitteena vain 13 prosentissa aloitteista.

"Tyypillisesti aloitteiden tavoitteena oli vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun, vähentää ruuhkia ja lisätä kevyttä liikennettä. Aloitteet pyrkivät muutokseen kannustamalla, taloudellisin keinoin, säätelyllä ja rakenteita muuttamalla", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Tero Mielonen.

Useimmiten tavoitteena oli lisätä pyöräilyä

Yleisin aloitetyyppi tutkitussa aineistossa oli pyöräilymahdollisuuksien parantaminen. Keinoja pyöräilyn lisäämiseen olivat mm. infrastruktuurin parantaminen, tietoisuuden lisääminen ja yhteiskäyttöpyörät. Näiden aloitteiden vaikutuksia liikenteen päästöihin arvioitiin aloitteissa vain pinnallisesti.

Useimmiten aloitteissa oletettiin, että lisääntynyt pyöräily on seurausta yksityisautoilun vähenemisestä ja liikenteen päästöt vähentyvät samassa suhteessa. Tutkijoiden mukaan asia ei ole näin yksioikoinen.

"Päästövaikutusten arvioinnissa pitäisi huomioida vähintään millaisilla kulkuvälineillä tehtyjä matkoja pyöräily korvasi, miten nopeasti pyöräily lisääntyi, millaiset päästökertoimet eri kulkuvälineillä on ja mitkä ovat muutoksen epäsuorat vaikutukset päästöihin", Tero Mielonen listaa.

Epäsuoria vaikutuksia voivat olla esimerkiksi julkisen liikenteen käytön lisääntyminen tai yhteiskäyttöpyörien kuljetukset pyöräasemille.

Myös epäsuorat vaikutukset päästöihin huomioitava

Ympäri maailmaa on tehty lukuisia aloitteita liikennevalintojen muuttamiseksi ja liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Tyypillisesti niiden vaikutuksia ilmanlaatuun ja kasvihuonekaasupäästöihin ei ole arvioitu kunnolla. Osaltaan tämä johtuu siitä, että päästövähennykset eivät useimmiten ole aloitteiden päätavoitteena. Niissä tapauksissa, joissa tavoitteena on ilmanlaadun parantaminen, turvaudutaan usein pakotteisiin.

Muita tavoitteita yritetään saavuttaa myös kannustimilla. Useimmiten pakotteiden vaikutuksia on arvioitu tieteellisen tarkasti, mutta jopa yli puolet kannustinten arvioinneista oli selvityksen mukaan vähemmän systemaattisia.

Aloitteiden päästövaikutusten arviointi on haastavaa, sillä useat eri tekijät vaikuttavat samanaikaisesti ihmisten liikennevalintoihin sekä liikenteen päästöihin. Pidempiaikainen seuranta ja vertailu eri kaupunkien välillä auttaisivat ymmärtämään muiden tekijöiden vaikutuksia. Tällaisten menetelmien käyttö on kuitenkin harvinaista.

"Olisi hyödyllistä, jos erilaisten aloitteiden vaikutuksia liikenteen pienhiukkas- ja kasvihuonekaasupäästöihin pystyttäisiin vertailemaan yhteismitallisesti. Nykyisellään se ei ole kuitenkaan mahdollista, sillä arviot eri aloitteiden vaikutuksista ovat menetelmiltään ja laadultaan vaihtelevia", Tero Mielonen sanoo.

Tutkijoiden mukaan jatkossa olisi tärkeää huomioida myös eri aloitteiden epäsuorat vaikutukset päästöihin ja ihmisten pitkäaikainen sitoutuminen uusiin liikkumismuotoihin.

Kirjallisuuskatsaus tehtiin yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja EU.

Kuva. Tutkimuksessa selvisi, että vähäpäästöisempiin liikenneratkaisuihin tähtäävien aloitteiden vaikutuksia ilmanlaatuun ja kasvihuonekaasupäästöihin ei ole useinkaan arvioitu kunnolla.

Lisätietoja

erikoistutkija Tero Mielonen, Ilmatieteen laitos, .oret mielon mf_TΑne i. if  

Julkaistu: 12.3.2020
Luokat: Tutkimus, Politiikka

Alkuperäinen tiedote

Tuottajatahot