Erityisesti keväiden lämpötilat kohonneet pohjoisessa Fennoskandiassa

Tuoreen tutkimuksen mukaan keväät ja syksyt ovat lämmenneet huomattavasti pohjoisilla alueilla viimeisen sadan vuoden aikana. Samoin sään lämpimät ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja kylmät ääri-ilmiöt harvinaistuneet.

Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla maapallon keskimääräistä lämpenemistä huomattavasti nopeammin. Uusi tutkimus pohjoisen Fennoskandian alueelta osoittaa, että viimeisen sadan vuoden aikana (1914–2013) ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta keväällä ja syksyllä. Harvinaisen lämpimiä keväitä on ollut aiempaa enemmän ja äärimmäisen korkeita kevät- ja syyspäivien maksimilämpötiloja havaittiin usein viimeisimmän 20-vuotisjakson aikana.

Eniten ovat muuttuneet maalis–toukokuun ja syys–lokakuun päivittäiset minimilämpötilat, jotka ovat kohonneet 1–5 astetta sadan vuoden aikana. Myös pakkaspäivien määrä on vähentynyt sekä keväällä että syksyllä.

Talvikauden lyheneminen, minimilämpötilojen kohoaminen ja lämpimien ääri-ilmiöiden yleistyminen sekä niiden mukanaan tuomat geofysikaaliset, hydrologiset ja ekologiset muutokset tuovat haasteita pohjoisten alueiden elinkeinoille, kuten poronhoidolle.

Pajunkissat © Eija Vallinheimo

Lämpötilan ja sademäärän muutoksia ja sään ääri-ilmiöitä Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa sekä Kuolan niemimaalla tutkittiin yhdeksän arktisen sääaseman pitkäaikaisten havaintoaineistojen avulla Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä.

Harvinaisen kylmät jaksot harvinaistuneet

Vastaavasti harvinaisen kylmiä vuodenaikoja oli vähän viimeisten 20 vuoden aikana (1994–2013) verrattuna aiempiin samanpituisiin tarkastelujaksoihin. Harvinaisen lauhoja talvia osui puolestaan niukimmin vuosiin 1954–1973, joiden aikana joulu-helmikuun keskimääräinen ilmavirtaus kävi kaikkein selvimmin idän puolelta ja ns. NAO-indeksi oli voimakkaimmin negatiivinen. Vuorokauden ylimpien ja alimpien lämpötilojen tarkastelu joulu-, huhti-, heinä- ja lokakuussa osoitti, että jakson 1994–2013 aikana esiintyi vähän äärimmäisen matalia minimilämpötiloja.

Sademäärissä tapahtui vähemmän muutoksia. Kuukauden sademäärä kasvoi osalla havaintopaikoista sadan vuoden aikana lähinnä heinä-, loka- ja joulukuussa. Loka- ja tammikuussa päivittäisiä äärimmäisen korkeita sademääriä oli kaikkein vähiten jakson 1934–1953 aikana.

Lisätietoja:

Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 433 6554, srik ti. yj lha_ÄΤΤ_fm .i fi 

Sonja Kivinen, Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 588 4185, .ajnos kivi eu_TΑnen f. f  i

Sirpa Rasmus, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 528 2585, is rpa. msar usÄΤΤ j uy .f i

Mikko Laapas, Ilmatieteen laitos, puh. 050 412 2390, .okkim laa ap sÄΤΤ_f .im fi 

Julkaistu: 4.4.2017
Luokat: Tutkimus

Alkuperäinen tiedote

Tuottajatahot