Suomen ilmastopolitiikalla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä

Suomen ilmastopolitiikalle luovat puitteet YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja ja EU:n ilmastopolitiikka. Kansallisesti politiikkaa ohjataan muun muassa energia- ja ilmastostrategian, ilmastolain ja sopeutumis­suunnitelman avulla. Nykyisellä ilmasto- ja energiapolitiikallaan Suomi pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta energian loppukulutuksesta, parantamaan energiatehokkuutta ja edistämään ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Kansainväliset sopimukset ja EU ohjaavat Suomen ilmastotoimia

Suomen ilmastopoliittisille toimille asettavat puitteet YK:n ilmastosopimus [1], [2], sitä täydentävä ja teollisuusmaita velvoittava Kioton pöytäkirja [3], [4] sekä Euroopan unionin (EU) ilmasto- ja energiapolitiikka [5]. Kansainvälisessä ilmasto­politiikassa Suomi toimii osana Euroopan unionia. Suomi on ratifioinut eli vahvistanut sekä ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. [6]

Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella, eli vuosina 2008–2012, Suomen tavoitteeksi oli asetettu päästöjen vakiinnuttaminen keskimäärin vuoden 1990 tasolle (71 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv.)). Tämän tavoitteen Suomi on saavuttanut. [6], [7] Suomi alitti vaaditun päästötason noin viidellä prosenttiyksiköllä [7]. Päästöt ovat edelleen pienentyneet [7].

Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella, eli vuosina 2013–2020, EU:n vähennystavoite on 20 prosenttia. EU ja Suomi sen osana sitoutuivat tähän tavoitteeseen jo vuonna 2008 EU:n ilmasto- ja energiapaketissa, jossa EU:n jäsenmaille jaettiin konkreettiset tavoitteet vuodelle 2020 päästökauppaa, päästökaupan ulkopuolisia aloja sekä uusiutuvan energian lisäämistä koskevilla säädöksillä. [5]

Tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä eri aloilla monin eri keinoin

Vuonna 2008 Suomen ilmastopolitiikan tavoitteeksi asetettiin se, että kasvihuonekaasujen kokonais­päästöjä vähennetään kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä noin 65 miljoonaan tonniin CO2-ekv. (kuva 1) EU:n ilmasto- ja energiapaketin velvoitteiden mukaisesti [8], [9]. Suomen päästöt ovat viime vuosina laskeneet ja pysyneet tavoitetason alapuolella vuoden 2010 jälkeen [7].

Päästövähennystavoitteet ovat erilaiset päästökauppaan kuuluvilla ja siihen kuulumattomilla aloilla (taulukko 1). Suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset kuuluvat niin sanottuun päästökauppasektoriin, jolle on asetettu EU-tason yhteinen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 21 prosenttia vuoden 2005 tasosta päästökaupan avulla [8]. Suomessa päästökauppa vastaa noin puolesta päästöistä [7]. Päästökauppa­sektorin päästötavoitteen saavuttaminen pyritään varmistamaan EU:n päästökauppajärjestelmän avulla [7], [8].

Päästökaupan ulkopuolella syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään 16 prosenttia verrattuna vuoden 2005 päästöihin eli 29,7 miljoonaan tonniin CO2-ekv. Näihin aloihin kuuluvat esimerkiksi rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto sekä teollisuuden fluoratut kasvihuonekaasut. EU:n jäsenmaakohtaiset päästövähennystavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille on sovittu niin sanotussa taakanjaossa. [10], [8]

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2025

Kuva 1. Suomen päästökauppasektorin ja sen ulkopuolisen sektorin kasvihuonekaasupäästöt 1990–2025 (miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia). Aiemmin, vuonna 2008, päätetyt ilmastopoliittiset toimenpiteet sisältävä perusskenaario on kuvattu yhtenäisellä viivalla ja vuonna 2013 päätettyjä lisätoimenpiteitä sisältävä tarkennettu perusskenaario katkoviivalla. [9]

Päästöjä vähentäviä toimenpiteitä on siis laadittu eri aloille. Niillä pyritään esimerkiksi parantamaan energiatehokkuutta, edistämään uusiutuvan energian käyttöä, tutkimusta, teknologiaa ja innovaatioita, tiivistämään yhdyskuntarakennetta sekä edistämään joukko- ja kevyttä liikennettä [10], [8]. Strategian ohjauskeinovalikoimaan kuuluvat muun muassa lainsäädäntö, verot, maksut, rahoitus, koulutus ja viestintä sekä palveluiden kehittäminen [10], [8].

Keinoja ja toimenpiteitä päästövähennyksien saavuttamiseksi on linjattu energia- ja ilmastostrategiassa vuodelta 2008 [10] ja sen päivityksessä vuodelta 2013 [8]. Strategian päivityksen lisälinjauksilla on pyritty varmistamaan vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä valmistamaan tietä kohti EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteita [8].

Energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian osuutta lisätään tavoitteiden saavuttamiseksi

Päivitetyn energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (taulukko 1) ja sen avulla säästää energiaa niin, että energian loppukulutus vuoteen 2020 mennessä olisi enintään 310 terawattituntia (TWh) vuodessa. Sähkönkulutuksen tavoite on noin 94 TWh, mikä saavutetaan pääosin hidastuneen talouskasvun ja talouden rakennemuutoksen seurauksena. Muun energian osalta tavoitteeseen ei välttämättä päästä, mikä johtuu lähinnä tilastoinnissa tapahtuneista muutoksista. Energiankulutus arvioitiin nimittäin vuoden 2008 strategiaa laadittaessa todellista pienemmäksi. [8]

Lisäksi tavoitteena on lisätä uusiutuvan energialähteiden osuus 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suomi on jo kauan edistänyt uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja niiden osuus energian tuotannossa on korkea. [10] Uusiutuvan energian lisäämistä koskeva tavoite ollaan saavuttamassa jo nykyisillä toimenpiteillä. [8]

EU:n vuoden 2020 uusiutuvan energian velvoite tieliikenteen polttoaineille on 10 prosenttia, mutta Suomi on kansallisesti päättänyt korkeammasta 20 prosentin tavoitteesta. Tavoite on tarkoitus saavuttaa polttoaineen myyjille asetetun biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen ja lainsäädännön [11] avulla. [8]

Taulukko 1. EU:n ja Suomen ilmasto- ja energiatavoitteet vuodelle 2020 [8].

Tavoitteet vuodelle 2020EUSuomi
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 1)-20 %EU-tason tavoite
       Päästökauppasektorin päästöt 2)-21 %EU-tason tavoite

       Päästökaupan ulkopuolisen sektorin        päästöt 2)

-10 %-16 %
Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta 20 % 38 %
       Biopolttoaineiden osuus tieliikenteen        polttoaineista 10 % 20 %
Energiatehokkuuden parantaminen 3)+20 %EU-tason tavoite

1) vertailuvuosi 1990   2) vertailuvuosi 2005   3) verrattuna vuonna 2007 arvioituun kehitykseen

Pitkän aikavälin tähtäimenä on hiilineutraali Suomi

Suomen pitkän aikavälin ilmastopolitiikan tavoitteena on vähentää kasvihuone­kaasu­päästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä (kuva 2) [12]. Suomessa siis pyritään vähähiiliseen tai jopa hiilineutraaliin yhteiskuntaan [8]. Hiilineutraali tarkoittaa tilannetta, jossa maa tai muu toimija ei tuota lainkaan nettohiilidioksidipäästöjä. Tavoitteena on, että kasvihuonekaasupäästöjä syntyy mahdollisimman vähän, ja jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan eli päästöjen vastineeksi toteutetaan päästövähennyksiä muualla [13], [14] tai lisätään hiilinieluja.

Suomen päästövähennystavoite

Kuva 2. Suomi aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Päästöjen vähentäminen edellyttää merkittäviä toimia. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. Kuvan lähde: YM, TEM, MMM ja Ilmasto-opas.fi.

Tavoitteen saavuttamiseksi Suomessa laadittiin vuonna 2014 Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Siinä käsitellään erityisesti energian tuotantoa ja energiajärjestelmää, energian kulutusta ja muita sektoreita sekä poikkileikkaavia toimia. Tiekartassa ei valita mitään yksittäistä polkua vuoteen 2050 asti, vaan esitetään ja arvioidaan eri vaihtoehtoja päästövähennystoimiksi sekä sitä, miten ne vaikuttavat kustannustehokkuuteen ja yhteiskunnan kilpailukykyyn. [12]

Pitkän aikavälin tavoitteita ja toimenpiteitä on aikaisemmin linjattu Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta vuonna 2009. Myös siinä tavoitteeksi asetettiin vähäpäästöinen ja hyvinvoiva Suomi vuoteen 2050 mennessä [13]

Ilmastolain avulla pyritään tehostamaan ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamista

Suomessa astui kesäkuussa 2015 voimaan ilmastolaki, jonka tavoitteena on tehostaa ja selkeyttää viranomaistoimintaa sekä luoda suunnittelu- ja seurantajärjestelmä ohjaamaan hallinnon toimintaa päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi se pyrkii vahvistamaan eduskunnan ja yleisön mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kansallisen ilmastopolitiikan suunnitteluun. [15]

Ilmastolaki vahvistaa Suomen pitkän aikavälin vähimmäistavoitteen kasvihuone­kaasu­päästöjen vähentämiseksi (80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta). Ilmastolaki kattaa sekä ilmastomuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen. Yksityisille toimijoille se ei kuitenkaan aseta velvoitteita. [15], [16] Lain toimeenpano aloitetaan laatimalla keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma, joka sisältää ilmastotoimenpideohjelman ja päästökehitysarviot. [17]

Sopeutumispolitiikalla lisätään kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen

Suomen päämääränä on varmistaa, että yhteiskunnalla on kyky sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin ja hallita niihin liittyvät riskit. Kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmassa 2022 on esitetty tavoitteet päämäärään pääsemiseksi ja tärkeimmät toimenpiteet lähivuosille. [18]

Tavoitteena on, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen otetaan osaksi normaalia suunnittelua ja toimintaa ja että toimijoilla on tarvittavat menetelmät ilmastoriskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Lisäksi tutkimus- ja kehitystyön sekä viestinnän ja koulutuksen avulla on tarkoitus lisätä tietoisuutta sopeutumisesta ja sopeutumiskykyä sekä kehittää uusia sopeutumisratkaisuja. Suunnitelma toteuttaa osaltaan EU:n sopeutumisstrategiaa (2013) [19]. [18]

Kansallista sopeutumissuunnitelmaa edelsi Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia (2005) [20]. Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka teki sopeutumista koskevan strategian [21], [22].

Suomen ilmastopaneeli tukee päätöksentekoa suosituksillaan

Suomen hallituksen ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi asetettiin vuonna 2011 Ilmastopaneeli. Sen tehtävänä on antaa suosituksia hallitukselle sekä edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Suomen ilmastopaneelissa on mukana neljätoista ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen korkeatasoista tutkijaa. Sen selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla. Eri ministeriöt ja työryhmät voivat antaa paneelille toimeksiantoja mutta eivät vaikuttaa lopputulokseen tai kannanottoihin. Ilmastopaneelin toinen toimikausi käynnistyi maaliskuussa 2015. [23] Ilmastolain myötä ilmastopaneelista tuli pysyvä elin. [15]

 

10.9.2015 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus. Valtiosopimus 61/1994 http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940061/19940061_2
  2. United Nations. 1992. United Nations Framework Convention on Climate Change http://unfccc.int/files/essential_background/background_publications_htmlpdf/application/pdf/conveng.pdf
  3. Ilmastomuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton Pöytäkirja. Valtiosopimus 13/2005. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2005/20050013/20050013_2
  4. United Nations. 1998. Kyoto Protocol to The United Nations Framework Convention on Climate Change http://unfccc.int/resource/docs/convkp/kpeng.pdf
  5. Ympäristöministeriö. 9.6.2015 (Päivitetty). Euroopan unionin ilmastopolitiikka. [Viitattu 10.9.2015.] http://ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Euroopan_unionin_ilmastopolitiikka
  6. Ympäristöministeriö. 10.3.2014 (Päivitetty). Kioton pöytäkirja. [Viitattu 10.9.2015.] http://ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Kioton_poytakirja
  7. Tilastokeskus. 2015. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2014. Tilastokeskus, Helsinki. 64 s. http://tilastokeskus.fi/tup/khkinv/suominir_2015.pdf
  8. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 8/2013. 55 s. http://www.tem.fi/julkaisut?C=98033&xmid=4997
  9. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia -taustaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. 179 s. http://www.tem.fi/files/36279/Kansallinen_energia-_ja_ilmastostrategia_taustaraportti.pdf
  10. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia – Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 36/2008. 159 s. http://www.tem.fi/ajankohtaista/julkaisut/kaikki_julkaisut?C=100721&xmid=4072
  11. Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä 446/2007. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070446
  12. Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea. 2014. Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean mietintö 16. päivänä lokakuuta 2014. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 31/2014. 75 s. http://www.tem.fi/ajankohtaista/julkaisut/energia_ja_ilmasto/energia-_ja_ilmastotiekartta_2050_parlamentaarisen_energia-_ja_ilmastokomitean_mietinto_16._paivana_lokakuuta_2014.97981.xhtml
  13. Valtioneuvoston kanslia. 2009. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009. 180 s. http://vnk.fi/julkaisu?pubid=3752
  14. Valtioneuvoston kanslia. 2010. Ilmasto- ja energiasanasto. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. 96 s. http://vnk.fi/documents/10616/343825/Ilmasto-_ja_energiasanasto_2010_(20100812).pdf/07e5287b-0c8f-497d-87bd-105ca5bed674
  15. Ilmastolaki 609/2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150609
  16. Ympäristöministeriö. 9.6.2015 (Päivitetty). Ilmastolainsäädäntö [Viitattu 10.9.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Ilmastolainsaadanto
  17. Ympäristöministeriö. 3.6.2015 (Päivitetty). Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelu [Viitattu 10.9.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansallinen_ilmastopolitiikka/Ilmastolain_toimeenpano
  18. Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö. 39 s. http://www.mmm.fi/images/ymparisto/kq9wae2CD/Kansallinen_ilmastonmuutokseen_sopeutumissuunnitelma_2022_pdf.pdf
  19. Euroopan komissio. 2013. EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 16.4.2013. COM(2013) 216. 12 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0216:FIN:FI:PDF
  20. Maa- ja metsätalousministeriö. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. MMM:n julkaisuja 1/2005. 276 s. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/5entWjJIi/MMMjulkaisu2005_1.pdf
  21. Swart, R., Biesbroek, R., Binnerup, S., Carter, T. R., Cowan, C., Henrichs, T., Loquen, S., Mela, H., Morecroft, M., Reese, M. & Rey, D. 2009. Europe Adapts to Climate Change: Comparing National Adaptation Strategies. PEER Report No 1. Partnership for European Environmental Research, Helsinki. 280 p. http://www.peer.eu/fileadmin/user_upload/publications/PEER_Report1.pdf
  22. European Environment Agency, EEA. 2014. National adaptation policy processes in European countries – 2014. European Environment Agency, Copenhagen. EEA Report No 4/2014. 130 p. http://www.eea.europa.eu/publications/national-adaptation-policy-processes
  23. Ilmastopaneeli. [Viitattu 10.9.2015] http://www.ilmastopaneeli.fi/fi/ilmastopaneeli/

Tuottajatahot