Anna palautetta!

Kerro meille, miten voimme palvella sinua paremmin.

Palautelomake

Globaalit päästöt

Ihmisperäiset kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan. Suurimmat päästäjät ovat Kiina, USA, Euroopan unioni, Venäjä ja Intia.

Kasvihuonekaasut

Ihmiskunta lisää kaiken aikaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Näistä lämmitysvaikutukseltaan  merkittävin kaasu on hiilidioksidi (CO2), josta valtaosa on peräisin fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – käytöstä.

Kioton pöytäkirjassa säädeltäviä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä ns. F-kaasut, joita ovat fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6). Niiden päästömäärät summataan muuntamalla kunkin kaasun päästö ekvivalenttihiilidioksidin [1] määräksi.

Päästöjen määrä ja jakauma päästölähteittäin

Ihmiskunnan aiheuttamat globaalit kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2005 yhteensä 44 gigatonnia (= 44 000 miljoonaa tonnia) CO2-ekvivalentteina (Gt CO2-e) [2]. Kaasuista ovat tässä luvussa mukana CO2, CH4, N2O, HFC, PFC ja SF6.

Päästöt syntyivät seuraavista lähteistä [2]:

  • 64 % energiasektorilta (polttoaineiden poltto ja niiden tuotanto ja jakelu)
  • 12 % ns. LULUCF-sektorilta (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous)
  • 14 % maataloudesta (eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn sekä maatalousmaan metaani- (CH4) ja dityppioksidi (N2O)-päästöt)
  • 4 % teollisuusprosesseista (teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt)
  • 3 % jätehuollosta (kiinteän jätteen ja jäteveden käsittely, esimerkiksi kaatopaikat ja kompostointi)
  • 2 % kansainvälisestä lentoliikenteestä ja merenkulusta (international bunkers).

Pääosa kasvihuonekaasujen päästöistä on siis peräisin energiasta – eli fossiilisten polttoaineiden poltosta energian tuottamiseksi. Energiasektorin päästöt saivat 2005 aikaan seuraavat osuudet (yhteensä 64 %) kasvihuonekaasujen kaikista päästöistä [2]:

  • 28 % syntyy sähkön ja lämmön tuotannosta
  • 12 % on peräisin teollisesta valmistuksesta ja rakentamisesta
  • 12 % tulee liikenteestä
  • 8 % aiheutuu muusta polttoaineiden poltosta
  • 4 % on erilaisia haihtumia.

Suurimmat päästäjät

Viisi suurinta kasvihuonekaasupäästäjää vuonna 2005 olivat Kiina (7,2 Gt), USA (6,9 Gt), Euroopan unioni (27 maata) (5,0 Gt), Venäjä (1,9 Gt) ja Intia (1,9 Gt) [2]. Nämä luvut eivät sisällä maankäytön muutoksista syntyneitä päästöjä.    

Trendejä

Fossiilisten polttoaineiden käytöstä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt kasvoivat 2000-luvun alussa voimakkaasti – lähes 30 % vuosina 2000–2008 [3]. Vuosikymmenen lopun lama hillitsi kuitenkin päästöjä väliaikaisesti. Maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ovat pysyneet jotakuinkin entisellä tasollaan.

2000-luvun alun päästöjen kasvu keskittyi nouseviin talouksiin, Kiinaan etunenässä. Kehitykseen vaikuttivat myös kansainvälisen kaupan lisääntyminen ja kasvava hiilen käyttö polttoaineena.

IEA:n (International Energy Agency) ns. referenssiskenaariossa maailman primäärienergian tarve kasvaa 40 prosentilla aikavälillä 2007–2030 hiilen käytön lisääntyessä absoluuttisesti eniten [4]

Ellei tähänastista tiukempia päästörajoituksia saada aikaan, kasvavat (IEA:n referenssiskenaario) energiaperäiset hiilidioksidipäästöt nykyisestä noin 30 vuotuisesta gigatonnista aina 40 gigatonniin vuonna 2030 [4].

Kuitenkin, yksin energiansäästöllä, energian loppukäytön tehokkuuden parantamisella sekä voimalaitosten tehojen lisäämisellä voitaisiin IEA:n mukaan estää päästöjä lähes kahdeksan gigatonnia vuoteen 2030 mennessä [WEO09]. Uusiutuvien energialähteiden käyttö on toinen tehokas väline globaalien päästöjen vähentämiseen.

 

Lähteet

  1. Berghäll, O., Ahonen, H.-M., Sinivuori, K. & Snäkin, J.-P. 2003. Kioton pöytäkirjan toimeenpanon säännöt. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 607, ympäristönsuojelu. 78 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=31877&lan=fi
  2. World Resources Institute: Climate Analysis Indicators Tool (CAIT) http://cait.wri.org/
  3. Le Quéré, C., Raupach, M. R., Canadell, J. G., Marland, G. et al. 2009. Trends in the sources and sinks of carbon dioxide. Nature Geoscience 2: 831 - 836. http://www.nature.com/ngeo/journal/v2/n12/full/ngeo689.html
  4. International Energy Agency IEA. 2009. World Energy Outlook 2009. 696 p. http://www.worldenergyoutlook.org/publications/weo-2009/

Tuottajatahot