Maailman kasvihuonekaasupäästöt kasvavat yhä

Ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan. Suurimmat päästäjät ovat Kiina, Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Intia. 

Kasvihuonekaasupäästöt kasvavat noin 1,5 prosenttia vuodessa

Ihmiskunta lisää kaiken aikaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat 2010-luvulla nousseet vuosittain 1,5 prosenttia. [1]

Vuonna 2018 päästöt nousivat uuteen ennätykseen, 55,3 gigatonniin (= 55 300 miljoonaan tonniin) hiilidioksidiekvivalenttia (Gt CO2-ekv.), kun luetaan myös maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvat päästöt. Ilman niitä maailman kasvihuonekaasupäästöt olivat 51,8 Gt CO2-ekv.[1]

Maailman kasvihuonekaasupäästöjen kasvu jatkuu todennäköisesti vielä lähivuosina, ja jokainen vuosi lisää painetta nopeammille päästövähennyksille tulevaisuudessa. Vuonna 2030 maailman kasvihuonekaasupäästöjen tulisi olla 55 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2018, jotta maapallon keskilämpötilan nousu saataisiin pienimmillä kustannuksilla rajoitettua 1,5 °C asteeseen teollistumista edeltävään aikaan verrattuna. [1]

Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin energiasektorilta

Muutokset energian käytössä vaikuttavat merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin, sillä valtaosa päästöistä on peräisin energiasektorilta. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt kasvoivat 2000-luvun alussa voimakkaasti – lähes 30 % vuosina 2000–2008 [2]. Vuosikymmenen lopun lama hillitsi päästöjen kasvua väliaikaisesti. Tämän jälkeen päästöt lähtivät jälleen kasvuun, joskin vuosina 2014–2016 oli suvantovaihe, jolloin päästöt pysyivät ennallaan, vaikka talous kasvoikin. Tämä johtui siitä, että energiatehokkuus parani ja uusiutuvia energialähteiden käyttö lisääntyi. Vuonna 2017 päästöt lähtivät uudelleen kasvuun, kun taloudellinen kasvu lisäsi energian kulutusta ja vähäpäästöiset teknologiat ja energiatehokkuus taas eivät lisääntyneet riittävän nopeasti. [3]

Maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla viimeiset kaksikymmentä vuotta. [4], [1].

Maailmanlaajuisesti kasvihuonekaasujen päästöt ovat peräisin seuraavista lähteistä (prosenttiosuudet vuosina 2010–2014):

  • 72 % energiasektorilta (polttoaineiden poltto ja niiden tuotanto ja jakelu)
  • 11 % maataloudesta (eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn sekä maatalousmaan metaani- (CH4) ja dityppioksidi (N2O-päästöt) 
  • 6 % LULUCF-sektorilta (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous)
  • 6 % teollisuusprosesseista (teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt)
  • 3 % jätehuollosta (kiinteän jätteen ja jäteveden käsittely, esimerkiksi kaatopaikat ja kompostointi)
  • 2 % kansainvälisestä lentoliikenteestä ja merenkulusta [4]

Päästöt kasvavat etenkin kehittyvissä maissa   

Neljä eniten kasvihuonekaasuja tuottavaa maata tai maaryhmää tuottaa yli puolet maailman kasvihuonekaasupäästöistä (taulukko 1). Seuraavaksi eniten päästöjä tuottavat Venäjä (4,8 %) ja Japani (2,7 %) sekä kansainvälinen lentoliikenne ja merenkulku (2,5 %) (kuva 1). [1]

Maa/maaryhmä

Osuus maailman CO2- päästöistä

Päästökehitys
Kiina26 %

Päästöt kasvavat edelleen, kasvua 2,5 % vuodessa viime vuosikymmenen aikana ja 1,6 % vuonna 2018.

Yhdysvallat13 %

Päästöt olleet hienoisessa laskussa (-0,1 % vuodessa) viime vuosikymmenen aikana, mutta nousivat jälleen 2,5 % vuonna 2018 energiantarpeen lisäännyttyä poikkeuksellisen kylmän talven ja kuuman kesän vuoksi.

EU-288,5 %

Päästöt ovat laskeneet tasaisesti noin 1 %:n vuosivauhtia viime vuosikymmenen aikana.

Intia7 %

Päästöt kasvavat nopeasti: kasvua 3,7 % vuodessa viime vuosikymmenen aikana ja 5,5 % vuonna 2018.

Taulukko 1. Maailman neljä suurinta kasvihuonekaasujen tuottajaa, niiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2018 sekä päästöjen kehitys. Luvut eivät sisällä maankäytön muutoksista syntyneitä päästöjä. [1]

 

Kehittyvissä maissa päästöt kasvavat nopeimmin, kun taas monissa teollisuusmaissa päästöjen kasvu on tasoittunut tai päästöt ovat lähteneet laskuun. 2000-luvulta lähtien Kiinan osuus maailman energiankulutuksesta ja siten myös kasvihuonekaasupäästöistä on kasvanut nopeasti (kuva 1). [5]

Globaalien päästöjen kehitys 1960-2017
Kuva 1. Fossiilisista energialähteistä peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen kehitys maailmassa 1960–2017. Pystyakseli kuvaa hiilidioksidipäästöjä gigatonneina (Gt CO2), vaaka-akselilla on vuodet. OECD-maiden päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 lähtien 5 prosenttia, kun samaan aikaan OECD:n ulkopuolisten maiden päästöt ovat yli kaksinkertaistuneet. [5] Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Jos tarkastellaan kasvihuonekaasupäästöjä asukasta kohti, korkeimmat päästöt ovat Yhdysvalloissa, jonka jälkeen tulevat Venäjä ja Japani. Kiinassa ja Euroopan unionin alueella päästöt ovat asukasta kohti melko samalla tasolla. Intiassa päästöt ovat vain noin kymmenesosa Yhdysvaltojen päästöistä (kuva 2). [1]

Kasvihuonekaasupäästöt suurimmissa päästäjämaissa asukasta kohti © United Nations Environment Programme UNEP

Kuva 2. Kasvihuonekaasupäästöt suurimmissa päästäjämaissa hiilidioksidiekvivalenttitonneina asukasta kohti tarkasteltuina vuosina 1990–2018. [1]

Kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat useista kaasuista

Lämmitysvaikutukseltaan merkittävin kasvihuonekaasu on pitkällä aikavälillä hiilidioksidi (CO2), josta valtaosa on peräisin fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – käytöstä. [6]

Pariisin ilmastosopimuksessa säädeltäviä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidin lisäksi metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä niin sanotut F-kaasut, joita ovat fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC), rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitrifluoridi (NF3). [7] Niiden päästömäärät summataan muuntamalla kunkin kaasun päästö hiilidioksiekvivalenteiksi (CO2-ekv.).

 

16.12.2019 (Päivitetty)

Lähteet

  1. United Nations Environment Programme UNEP. 2019. Emissions Gap Report 2019. https://www.unenvironment.org/resources/emissions-gap-report-2019
  2. Le Quéré, C., Raupach, M. R., Canadell, J. G., Marland, G.,. Bopp, L., Ciais, P., Conway, T., Doney, S. C., Feely, R. A., Foster, P. F., Friedlingstein, P., Gurney, K., Houghton, R. A., House, J. I., Huntingford, C., Levy, P. E., Lomas, M. R., Majkut, J., Metzl, N., Ometto, J. P., Peters, G. P., Prentice, I. C., Randerson, J. T., Running, S. W., Sarmiento, J. L., Schuster, U., Sitch, S., Takahashi, T., Viovy, N., van der Werf, G. R. & Woodward, F. I. 2009. Trends in the sources and sinks of carbon dioxide. Nature Geoscience, Volume 2, Issue 12: 831– 836. https://doi.org/10.1038/ngeo689
  3. International Energy Agency. 2018. Global Energy and CO2 Status Report. The latest trends in energy and emissions in 2018. [Viitattu 8.11.2019] https://www.iea.org/geco/emissions/
  4. World Resources Institute: CAIT Climate Data Explorer. [Viitattu 8.11.2019] http://cait.wri.org/
  5. Global Carbon Project. 2018. Global Carbon Budget 2018. 81 p. (pdf) https://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/18/files/GCP_CarbonBudget_2018.pdf
  6. IPCC, 2014: Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, R.K. Pachauri and L.A. Meyer (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 151 p. https://www.ipcc.ch/report/ar5/syr/
  7. United Nations. 2012. Doha Amendment to the Kyoto Protocol. Adoption of amendment to the Kyoto Protocol Reference: C.N.718.2012. TREATIES-XXV II.7.c. Depositary notification. 82 p. (pdf) http://treaties.un.org/doc/Treaties/2012/12/20121217%2011-40%20AM/CN.718.2012.pdf

Tuottajatahot