Suomen nielut

Metsät toimivat Suomessa merkittävänä hiilen nieluna. Kasvillisuuteen sitoutunut hiilivarasto kasvaa ilmaston lämpenemisen seurauksena, mutta havumetsät voivat muuttua hiilinieluista myös hiilen lähteiksi.

Hiili kiertää maapallolla

Hiili on maapallolla jatkuvassa kierrossa eri varastojen välillä. Arviolta 45 % ihmiskunnan 1700-luvulta lähtien tuottamasta hiilidioksidista on jäänyt ilmakehään, 30 % on päätynyt valtameriin ja loput 25 % kasveihin ja maaperään [1]

Metsät ovat Suomessa tärkeä hiilen nielu

Metsät ovat Suomen tärkein hiilinielu [2]. Vuonna 2007 niiden kasvibiomassaan sitoutui 33 miljoonaa tonnia hiiltä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2-ekv) [3] laskettuna. Karikkeeseen sitoutui 3,3 miljoonaa tonnia ja mineraaliseen metsämaaperään 3,6 miljoonaa tonnia. Toisaalta eloperäinen metsämaaperä on suhteellisen suuri päästölähde: 6,7 miljoonaa tonnia vuonna 2007. Myös metsien typpilannoituksesta ja biomassan palamisesta aiheutuu jonkin verran hiilidioksidipäästöjä [2]

Koko ns. LULUCF-sektorin (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous) nettonielun suuruus vuonna 2008 oli 35,4 miljoona tonnia CO2-ekv (taulukko 1) [4]. Tämä nieluvaikutus oli suuruudeltaan noin puolet Suomen kasvihuonekaasupäästöistä samana vuonna.

 

Example image

Taulukko 1. LULUCF-sektorin päästöt ja poistumat Suomessa 1990–2008. Päästöt ja poistumat miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2-ekv) vastaavina määrinä (miinusmerkki tarkoittaa poistumaa, plusmerkki päästöä). [4]

Säilyvätkö metsät hiilinieluna?

Metsäkasvillisuus toimii hiilinieluna, kun puuston vuosittainen kasvu on poistumaa suurempi. Suomen metsien puustotilavuus on kasvanut tasaisesti vuodesta 1990 nuoren metsän suuren osuuden, kestävämpien metsänhoitotoimenpiteiden sekä aiemmin tehtyjen ojitusten ansiosta [2]. Tämä näkyy myös hiilinielun kasvuna taulukossa 1.

Kasvillisuuteen sitoutunut hiilivarasto tulee Suomessa kasvamaan ilmaston lämpenemisen seurauksena. Valtaosa metsiin sitoutuneesta hiilestä varastoituu kuitenkin pidemmällä aikavälillä karikkeeseen ja maaperään, jolloin metsäkasvillisuuden kasvun lisäys ei todennäköisesti riitä korvaamaan maaperästä syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Havumetsät voivat tällöin muuttua hiilinieluista myös hiilen lähteiksi.

Lähteet

  1. IPCC. 2007. Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Solomon, S., D. Qin, M. Manning, Z. Chen, M. Marquis, K.B. Averyt, M. Tignor and H.L. Miller (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 996 p. http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/contents.html
  2. Finland’s Fifth National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. 2009. Ministry of the Environment and Statistics Finland, Helsinki. http://unfccc.int/resource/docs/natc/fin_nc5.pdf
  3. Berghäll, O., Ahonen, H.-M., Sinivuori, K. & Snäkin, J.-P. 2003. Kioton pöytäkirjan toimeenpanon säännöt. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 607, ympäristönsuojelu. 78 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=31877&lan=fi
  4. Tilastokeskus: Kasvihuonekaasuinventaario http://tilastokeskus.fi/tup/khkinv/index.html

Tuottajatahot