Rakennusten lämmitys kuluttaa runsaasti energiaa

Rakennusten lämmitys vie noin neljäsosan kaikesta Suomessa käytetystä energiasta. Ylivoimaisesti yleisin lämmitystapa on kaukolämpö. Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto on tehokas tapa tuottaa energiaa, mutta sen kasvihuonekaasupäästöjen suuruus riippuu käytetyistä polttoaineista. Uudisrakennukset ovat energiatehokkaampia, mutta rakennuskanta uudistuu hitaasti. Siksi tärkeä keino vähentää lämmityksestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ovat olemassa olevien rakennusten energiakorjaukset.

Valtaosa rakennusten käyttämästä energiasta kuluu tilojen lämmitykseen

Rakennusten lämmitykseen kuluu kaikesta Suomessa käytetystä energiasta 27 prosenttia [1]. Asuinrakennusten osuus energian loppukulutuksesta on 20 prosenttia [2], josta suurin osa, 66 prosenttia, kuluu tilojen lämmitykseen. Käyttöveden lämmitykseen kuluu asunnoissa 16 prosenttia ja saunan lämmitykseen 5 prosenttia energiasta. (Kuva 1) Uusissa energiatehokkaissa rakennuksissa lämmityksen osuus energiankulutuksesta on pienempi, jolloin käyttöveden lämmitykseen, sähkölaitteisiin ja valaistukseen voi kulua yli puolet asumiseen käytetystä energiasta [3].

Lämmitykseen kuluvan energian määrä vaihtelee ulkolämpötilan mukaan. Ilmatieteen laitos seuraa rakennusten lämmitystarvetta kuukausittaisilla lämmitystarveluvuilla [4]. Mitä korkeampi on ulkolämpötila, sitä pienempi on rakennuksen lämmitystarveluku, mikä tarkoittaa pienempää energiantarvetta. Vuodet 2011, 2013, 2014 ja 2015 olivat keskimääräistä lämpimämpiä, mikä näkyy pienempänä energiankulutuksena (Kuva 1).

Asumisen energiankulutus

Kuva 1. Asumisen energiankulutus vuosina 2010-2015. [2]

Rakennusten yleisin lämmitystapa on kaukolämpö

Asuinrakennusten tilojen lämmitykseen kului vuonna 2015 energiaa 41 TWh. Yleisimmin käytetyt energianlähteet asuinrakennusten lämmityksessä olivat kaukolämpö, puu ja sähkö, jotka yhdessä kattoivat 83 prosenttia tilojen lämmitykseen kuluvasta energiasta. Näiden jälkeen yleisin energialähde on lämpöpumppuenergia, jonka kulutus on kasvanut yli 50 prosentilla vuodesta 2010. [2]

Suomalaisista noin puolet asuu kaukolämmitetyissä taloissa. Kaukolämmön tuotannossa käytetään nykyään yleisimmin biomassaa, teollisuuden hukkalämpöä sekä kivihiiltä (Kuva 2). Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt riippuvat voimalaitoksen tyypistä ja polttoaineesta. Yhteistuotantolaitoksilla, jotka tuottavat sekä sähköä että lämpöä, on erittäin korkea hyötysuhde. Päästöt ovat pienimmät sellaisilla yhteistuotantolaitoksilla, joiden polttoaineena on uusiutuva energialähde (puu, hake, pelletti, biokaasu). [5]

Kaukolämmön polttoaineet

Kuva 2. Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet. [6]

Päästöihin vaikuttaa etenkin lämmitysjärjestelmän valinta

Lämmitysjärjestelmän valintaan vaikuttavat talon koko, asukkaiden tottumukset, rakennuspaikka, käyttäjien taloudellinen tilanne ja lämmitysmuodon ympäristövaikutukset. [5] Selvimmät muutokset lämmitystapojen kehityksessä ovat öljylämmityksen nopea väheneminen ja maalämpöpumppujen suosion voimakas kasvu. Maalämpöpumppu on uusissa pientaloissa nykyään yleisin lämmitysjärjestelmä. Maalämmön investointikustannukset ovat melko suuret, mutta sen käyttökustannukset ovat alhaiset. Maalämpöpumpun tuottamasta lämmöstä noin 2/3 on maaperään sitoutunutta uusiutuvaa energiaa ja noin 1/3 on tuotettu sähköllä. [7]

Kaikkien uudisrakennusten osalta kaukolämpö on selvästi suosituin lämmitysmuoto (Kuva 3). Sähkölämmityksen osuus on uudisrakennuksissa laskussa, mutta sähköllä lämpiää yhä merkittävä osuus koko rakennuskannasta. [6] Sähkölämmityksen päästöt riippuvat sähkön tuotantotavasta. Talvipakkasten kulutushuippuja sähkölämmitteisissä rakennuksissa voidaan vähentää täydentävillä lämmönlähteillä kuten puulla. Puun pienpoltto synnyttää kuitenkin jopa nykyaikaisissa, verrattain vähäpäästöisissä tulisijoissa pienhiukkaspäästöjä, joilla on terveyshaittoja. Myös puun poltosta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ilmastoa lämmittävien päästöjen kuten nokihiukkasten vuoksi on ilmastonäkökulmasta tärkeämpää jatkossa pienentää rakennusten energiantarvetta kuin lisätä puupolttoaineiden käyttöä rakennusten tulisijoissa. [8]

Lämmitystavat uudisrakennuksissa

Kuva 3. Lämmitystapojen markkinaosuudet uudisrakennuksissa. [6]

Päästöjä voidaan vähentää myös energiakorjauksilla ja käyttötottumusten muutoksilla

Uudisrakentamisessa ollaan Suomessa ja koko Euroopan unionissa siirtymässä lähes nollaenergiarakennuksiin [9]. Rakennuskanta uudistuu kuitenkin hitaasti, minkä vuoksi on olennaista parantaa olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta, jotta lämmityksestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää riittävän nopeasti. Lämmitysenergiaa voidaan olemassa olevissa rakennuksissa säästää useilla eri toimenpiteillä (Taulukko 1). Esimerkiksi jopa 75 prosenttia Suomen asuinrakennuksista hyötyisi patteriverkoston perussäädöstä, jossa varmistetaan, että vesi kiertää tasaisesti jokaisen patterin kautta. Oikein tehdyllä perussäädöllä voidaan saavuttaa jopa 10–15 prosentin energiansäästö. [10]

Taulukko 1. Esimerkkejä rakennusten energiakorjaustoimenpiteistä [11].

ToimenpideArvioitu energiansäästö
Ikkunoiden vaihto/lisälasi10–15 %
Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän säätö10–20 %
Lämmön talteenotto15 %
Lisäeristäminen (seinät ja katto)15–20 %
Lämmönjakokeskuksen, öljylämpökattilan jne. uusiminen10–20 %
Sähkölämmityksen vaihtaminen maalämpöön50–65 %
Ilmalämpöpumpun asennus täydentämään huoneistokohtaista sähkölämmitystä25 %
Vedenkulutuksen vähentäminen10 %

Yksinkertaisin tapa säästää energiaa kodin lämmityksessä on laskea sisälämpötilaa. Yhden asteen lasku lämpötilassa säästää energiaa 5 prosenttia. Suositeltu sisälämpötila oleskelutiloihin on noin 20–21˚C, ja makuuhuoneissa lämpötila voi hyvin olla alhaisempikin. Tällaisissa lämpötiloissa vireystila säilyy hyvänä ja sisäilman laatu on parempi. Myös ikkunoiden ja ovien riittävästä tiivistyksestä huolehtiminen on tärkeää, sillä vetoisuus lisää energianhukkaa ja alentaa viihtyisyyttä. [12]

Viilennettäessä on ilmastoystävällisintä käyttää verhoja ja kaihtimia kesähelteellä, välttää lämpöä tuottavien laitteiden kuten uunin ja saunan käyttöä sekä tuulettaa yön ja aamun viileämpinä tunteina. Jos tarvitaan koneellista jäähdytystä, laitteiden käyttö kohdennetusti ja vain sen aikaa, että toivottu lämpötila on saavutettu, auttaa vähentämään jäähdytyslaitteiden energiankulutusta. [12]

Säästämällä lämmintä vettä säästää myös energiaa

Huomattava osa asumisen energiasta kuluu käyttöveden lämmittämiseen (Kuva 1). Tulevaisuudessa vedenkulutuksen suhteellinen merkitys kasvaa yhä, kun rakennuskannan energiatehokkuus paranee uudis- ja korjausrakentamisen myötä.

Kerrostaloasukas kuluttaa Suomessa keskimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, kun hyvänä tavoitteena kohtuullisesta vedenkulutuksesta pidetään Suomessa 100–120 litraa asukasta kohti.  Lämpimän veden osuus on kotitalousvedestä on keskimäärin 40 prosenttia. Erot kotitalouksien välillä ovat vedenkulutuksessa suuret, mikä johtuu muun muassa elämänvaiheesta, käyttötottumuksista ja kotona vietetystä ajasta. Eniten kuluttavissa kodeissa vettä käytetään moninkertainen määrä henkeä kohti verrattuna vähiten kuluttaviin. [13]

Vedenkulutuksen mittaaminen huoneistokohtaisesti ja laskuttaminen kulutuksen mukaan auttaa hahmottamaan, paljonko vettä kuluu. Sellaisissa taloyhtiöissä, joissa on otettu käyttöön huoneistokohtainen veden mittaus, on saatu keskimäärin säästettyä vettä 10–30 prosenttia ja lämmitykseen kuluvaa energiaa 3–9 prosenttia. [13]  

Vinkkejä energiataloudelliseen veden käyttöön [14]:

  • Lyhyet suihkut
  • Vesipihit suihkupäät ja hanat
  • Vähän vettä kuluttavat pyykin- ja astianpesukoneet
  • Täysien koneellisten peseminen
  • Vettä säästävien pesuohjelmien käyttö
  • Vaatteiden tuuletus ja pesuvälin pidentäminen
  • Vuotavien hanojen ja wc-istuinten korjaus

Kunnille on tarjolla energiatehokkuuden neuvontapalveluja

Kunnat voivat toimia esimerkkinä rakennusten energiatehokkuuden suhteen. Kuntien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen tuo kunnille taloudellisia säästöjä ja vähentää lämmityksestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Merkittäviä säästöjä voidaan saada aikaan usein jo yksinkertaisilla ja edullisilla toimenpiteillä, kuten lämmitysjärjestelmän säädöillä.

Kunnille on olemassa monia vapaaehtoisia ohjelmia ja sitoumuksia, joiden kautta ne voivat parantaa rakennustensa energiatehokkuutta ja siten lämmityksestä aiheutuvia päästöjä. Työkaluja hiilijalanjäljen pienentämiseen ja verkostoitumismahdollisuuksia muiden kuntien tarjoavat kuntien energiatehokkuussopimus, Hiilineutraalit kunnat (HINKU) –toiminta [15] ja FISU-verkosto (Finnish Sustainable Communities) [16]. Motiva hallinnoi muun muassa kuntien energiatehokkuussopimuksia ja sillä on runsaasti muita energiatehokkuuteen liittyviä palveluja julkisille toimijoille. Myös alueelliset energiatoimistot, joita on Suomessa seitsemän eri puolilla maata, antavat puolueetonta energianeuvontaa alueidensa kunnille, asukkaille ja yrityksille.

Lähteet

  1. Tilastokeskus 2017. Energia 2017 taulukkopalvelu. Energian kokonaiskulutus sektoreittain. Tilastokeskus, Helsinki. http://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/energia2017/html/suom0000.htm
  2. Tilastokeskus 8.12. 2016 (Päivitetty). Lämmin sää laski asumisen energiankulutusta vuonna 2015. Tilastokeskus 2016, Helsinki. [Viitattu 23.3.2018] http://www.stat.fi/til/asen/2015/asen_2015_2016-11-18_tie_001_fi.html
  3. Energiatehokas koti 15.1.2016 (Päivitetty). Mihin energiaa kuluu? [Viitattu 23.3.2018] http://www.energiatehokaskoti.fi/perustietoa/hyva_tietaa/mihin_energiaa_kuluu
  4. Ilmatieteen laitos 2018. Lämmitystarveluku eli astepäiväluku. [Viitattu 3.5.2018] http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut
  5. Motiva 2012. Lämpöä kotiin keskitetysti. Lämmitysjärjestelmät – kaukolämpö. Motiva 2010, Helsinki. https://www.motiva.fi/files/7963/Lampoa_kotiin_keskitetysti_Kaukolampo.pdf
  6. Energiateollisuus 2018. Energiavuosi 2017 - Kaukolämpö. [Viitattu 22.3.2018] https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/materiaalipankki/energiavuosi_2017_-_kaukolampo.html
  7. Motiva 20.8.2017 (Päivitetty). Maalämpöpumppu MLP. Motiva 2017, Helsinki. [Viitattu 22.3.2018] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/rakentaminen/lammitysjarjestelman_valinta/lammitysmuodot/maalampopumppu_mlp
  8. Mattinen, Maija, Heljo, Juhani ja Savolahti, Mikko 2016. Rakennusten energiankulutuksen perusskenaario Suomessa 2015-2050. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2016. Suomen ympäristökeskus 2016, Helsinki. 66 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/166673
  9. Ympäristöministeriö 19.5.2017 (Päivitetty). Lähes nollaenergiarakentamisen lainsäädännön valmistelu. [Viitattu 22.3.2018] http://www.ym.fi/lahesnollaenergiarakentaminen
  10. Motiva 9.8.2017 (Päivitetty). Patteriverkoston perussäätö. [Viitattu 22.3.2018] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/patteriverkoston_perussaato
  11. Tee parannus! (Tekesin, ympäristöministeriön, Sitran ja kiinteistö- ja rakennusalan toteuttama viestintäohjelma). Asiantuntijanäkemyksiä energiatehokkuuden parantamisesta. http://www.teeparannus.fi/parhaatkaytannot/ratkaisuja/ [Viitattu 22.3.2018]
  12. Motiva 10.5.2017. Hallitse huonelämpötiloja. [Viitattu 22.3.2018] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/hyva_arki_kotona/hallitse_huonelampotiloja
  13. Motiva 19.2.2018 (Päivitetty). Vedenkulutus taloyhtiöissä. [Viitattu 22.3.2018] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/energiaeksperttitoiminta/tietoa_energian-_ja_vedenkulutuksesta/vedenkulutus_taloyhtiossa
  14. Motiva 8.5.2017 (Päivitetty). Vedenkulutus. [Viitattu 22.8.2017] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/hyva_arki_kotona/vedenkulutus
  15. Hiilineutraalit kunnat (HINKU) [Viitattu 23.3.2018] http://www.hinku-foorumi.fi/fi-FI
  16. Edelläkävijäkuntien FISU-verkosto (Finnish Sustainable Communities) [Viitattu 23.3.2018] http://www.fisunetwork.fi/fi-FI

Tuottajatahot