Energiansäästö ja energiatehokkuus

Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat keskeisimpiä toiminta-alueita Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden täyttämisessä. Energiansäästö- ja tehokkuustoimet ovat usein taloudellisesti kannattavin ratkaisu päästöjen vähentämiseen.  Energiankäytön tehostamisella on mahdollista saada aikaan 50 % globaalista kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteesta.

Energiansäästö- ja tehokkuustoimista taloudellista hyötyä

Mitä tehokkaammin ja säästeliäämmin energiaa käytetään, sitä suurempi osa energiantarpeesta saadaan katettua päästöttömillä ja uusiutuvilla lähteillä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että energiankäytön tehostamisella voitaisiin saada aikaan 50 % globaalista kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteesta [1]. Energiansäästöä voidaan tehostaa lähes jokaisella yhteiskunnan alalla – niin teollisuudessa kuin kotitalouksissakin.

Energiansäästöprojektit ovat jopa kymmenen kertaa kannattavampia kuin energiantuotannon lisärakentaminen. Myös energiatehokkuustoimet maksavat itsensä nopeasti takaisin. Ne myös edistävät työllisyyttä, parantavat energiaturvallisuutta ja alentavat energiakuluja. Investoiminen energiatehokkuuteen edistää teknologian kehittymistä, millä on myös työllistäviä vaikutuksia. Samalla tulevaisuuden päästövähennyskustannukset alenevat.

Energiatehokkuuden parantaminen ja energiansäästö EU:ssa

EU:n ilmasto- ja energiapaketin [2] yksi tavoitteista on parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia perusuran mukaisesta kehityksestä vuoteen 2020 mennessä. Keinoina ovat muun muassa tuotteiden, rakennusten ja palvelujen energiatehokkuuden parantaminen, energiantuotannon ja -jakelun tehostaminen, liikenteen energiankulutuksen vähentäminen, alan rahoitus ja investoinnit, kuluttajien asennekasvatus sekä kansainvälisen toiminnan tukeminen. Lisäksi EU on asettanut vähimmäisvaatimuksia energiateholle sekä sääntöjä tuotteiden, palvelujen ja infrastruktuurien energiamerkinnöille.

Direktiivi 2006/32/EY [3] energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista (ns. energiapalveludirektiivi) velvoittaa jäsenmaita tehostamaan energiakäyttöä 9 % vuosina 2008–2016 verrattuna vuosien 2001–2005 energian loppukulutuksen keskiarvoon. Tämä tavoite merkitsee Suomelle vuositasolla 17,8 terawattitunnin (TWh) suuruista energiansäästöä.

Suomen keskeisimmät strategiat

Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat keskeisimpiä toiminta-alueita Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden täyttämisessä. EU:n energiapalveludirektiivin myötä Suomessa on laadittu vuonna 2007 kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma [4] vuosille 2008–2010. Toimintasuunnitelmassa esitetään eri sektoreiden (liikenne, maatalous, palvelut, rakennus- ja konepajateollisuus ja ei-päästökauppateollisuus) energiatehokkuustoimenpiteet ja -ohjelmat.

Valtioneuvosto on linjannut vuonna 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassaan [5] Suomen tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttämisen ja kääntämisen laskuun. Energian loppukulutusta on tehostettava vuoteen 2020 mennessä noin 37 TWh:lla eli 11 prosentilla verrattuna siihen, mikä kehitys olisi ilman uusia toimenpiteitä. Tästä sähkön säästöosuus on 5 TWh. Vuoteen 2050 mennessä energian loppukulutusta on vähennettävä noin kolmanneksella vuoden 2020 määrästä.

Strategiassa on mainittu tärkeimmät ohjauskeinot ja toimenpiteet toimenpidealueittain. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Vapaaehtoisilla energiansäästösopimuksilla ja teknologian kehittämisellä toivotaan päästävän noin viiden prosentin energiansäästöön arvioituun kasvuun verrattuna vuoteen 2012 mennessä.

Toimenpiteet energiansäästön ja energiatehokkuuden edistämiseksi

Työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuustoimikunta on laatinut vuonna 2009 ehdotuksen energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi [6] yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa määritetyt energian loppukäytön tehostamistavoitteet yhdessä toimikunnan ehdotusten kanssa muodostavat Suomen energiansäästön ja energiatehokkuuden kokonaissuunnitelman, ja valtioneuvosto on helmikuussa 2010 tehnyt toimikunnan ehdotusten pohjalta vuosia 2010-2020 koskevan periaatepäätöksen energiatehokkuustoimenpiteistä [7].

Energiatehokkuustoimikunnan mukaan Suomessa on vuoteen 2020 mennessä mahdollista säästää huomattavasti energiaa. Uudella ajoneuvoteknologialla voidaan säästää 8,5 TWh, uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen määräysten tiukentamisella 4,9 TWh, energiatehokkuussopimusten laajentamisella 2,8 TWh sekä laitteiden energiavaatimuksilla 2,1 TWh.  Liikkumista ja yhdyskuntarakennetta, rakennusten lämmitystä, sähkölaitteita ja valaistusta, tuotantoprosesseja sekä ilmastomyönteisiä julkisia hankintoja käsitellään tarkemmin portaalin muissa artikkeleissa.

Energiatehokkuutta on parannettava myös pitkällä tähtäimellä

Energiatehokkuuden radikaali parantaminen on myös yksi Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselonteossa [8] mainituista keinoista, joilla talouden energiaintensiteetti saadaan puolitettua 2050 mennessä. Tulevaisuusselonteko esittää tavoitteeksi 2050 mennessä esimerkiksi rakennuskannan energiankäytön tehostamisen 60 %. Henkilöautokannan päästöjä tulisi leikata tasolle 20–30 g/100 km.

Lähteet

  1. International Energy Agency. 2009. World Energy Outlook 2009 691 p. http://www.worldenergyoutlook.org/publications/weo-2009/
  2. European Commission. 2010. The EU climate and energy package http://ec.europa.eu/clima/policies/package/index_en.htm
  3. 2006/32/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 5.4.2006 energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta. EUVL Nro L 114/64. 27.4.2006. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2006:114:0064:0064:FI:PDF
  4. Kauppa- ja teollisuusministeriö ym. 2007. Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP 2008–2010). 74 s. ja liitteet http://ec.europa.eu/energy/demand/legislation/doc/neeap/finland_fi.pdf
  5. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Energia ja ilmasto 36/2008. 159 s. http://www.tem.fi/files/21079/TEMjul_36_2008_energia_ja_ilmasto.pdf
  6. TEM 2009. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2009. Energiatehokkuustoimikunnan mietintö: Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. 97 s. http://www.tem.fi/files/23350/TEM_ETT_Mietinto_8_6_2009.pdf
  7. Valtioneuvosto. 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuustoimenpiteistä (4.2.2010) http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf
  8. Valtioneuvosto. 2009. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009. 180 s. http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf

Tuottajatahot