Ilmastonmuutosta voi hillitä ilmastoystävällisellä ruokavaliolla

Kestävä ruokavalio on hyvinvointia lisäävä ja ilmastoystävällinen. Sen rungon muodostavat kasviperäiset ruoat ja tarpeen mukainen syöminen. Ruoankulutuksen vaikutuksia ilmastoon voi hillitä myös sillä, että suosii ilmastoystävällisesti tuotettuja tuotteita, välttää ruokahävikkiä ja kiinnittää huomiota ruoan valmistuksen ja ostosmatkojen energiankulutukseen.

Ruokavaliolla voi pienentää kulutuksen ilmastovaikutusta 10 prosentilla

Ruoan kulutus muodostaa Suomessa 20–25 prosenttia keskimääräisen kuluttajan ilmastovaikutuksesta [1], [2], [3]. Keskimääräinen suomalainen kuluttaja voi tuotevalinnoillaan pienentää ruokavalionsa ilmastovaikutusta 30–40 prosenttia niin, että samalla ruokavalion ravitsemuksellinen laatu paranee nykyisestä [4]. Se edellyttää suurta muutosta koko ruokavaliossa. Kuluttaja voi siis vähentää laaja-alaisella ruokavaliomuutoksella koko kulutuksensa ilmastovaikutusta noin kymmenellä prosentilla [3], [5], [6].

Terveellisyys luo pohjan ilmastoystävällisyydelle

Ruokavalinnoilla voi sekä edistää omaa terveyttään että hillitä ilmastonmuutosta [7]. Terveellisen ruokavalion voi koostaa monella tavalla [7], mutta kaikki ravintoaineiden saantisuositukset täyttävät ruokavaliot eivät välttämättä ole yhtä ilmastoystävällisiä [4], [8], [9]. Ruokaa tarvitaan ennen kaikkea tukemaan ihmisen terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Ravitsemusta ja ruoan ilmastovaikutusta pitää tarkastella rinnakkain, koska eri ruoat vaikuttavat eri tavalla sekä ravitsemukseen että ilmastoon eivätkä vaikutukset välttämättä kulje käsi kädessä samaan suuntaan.

Ravitsemussuosituksia ollaan monessa maassa kehittämässä siihen suuntaan, että ruoan ilmastovaikutukset yhdistetään niihin entistä paremmin [10]. Näin tehdään myös pohjoismaisten ravitsemussuositusten päivityksessä [11].

Ruokavalion ilmastoystävällisyys määräytyy eri ruokien käyttömääristä ja niiden elinkaarisista ilmastovaikutuksista, jotka aiheutuvat ruokien tuotanto-kulutusketjun tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Ruokatuoteryhmiin kuuluu varsin erilaisia tuotteita, joiden ilmastovaikutukset eroavat toisistaan, minkä takia yleisellä tasolla puhuttaessa ruokien ilmastovaikutukset on hyvä ilmaista yksittäisen arvon sijaan vaihteluväleinä (taulukko 1). Lisäksi samanlaistenkin ruokien tuotantotavat ja tuotantoketjujen toiminta voivat vaihdella varsin paljon, mikä vaikuttaa tuotteiden ilmastovaikutuksiin [12]. Yksittäisten tutkimusten tuloksiin voi vaikuttaa myös tutkimuksessa tehdyt menetelmälliset valinnat, jotka voivat erota eri tutkimusten välillä [12], [13].

Ilmastoystävällinen ruokavalio koostuu enimmäkseen kasviperäisistä ja ravitsevista tuotteista

Tutkimusten mukaan lihan kulutuksen vähentäminen on avainasemassa länsimaisen ruokavalion ilmastovaikutuksen pienentämisessä [9], [14], [15], [16]. Suomalaisen sekaruokavalion ilmastovaikutusta voi pienentää keskimäärin noin 20–40 prosentilla, kun muuttaa ruokavaliota ravitsemussuositukset täyttäväksi ja kasvisvoittoisemmaksi [4].

Usein vegaaniruokavalio on todettu ilmastoystävällisimmäksi ruokavalioksi [17]. Vegaaniruokavalio ei sisällä mitään eläinperäistä. Suomessa sitä lähelle pääsee myös runsaasti kotimaista luonnonkalaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio, joka on myös ravitsemuksellisesti erityisen hyvä ja helppo koostaa. Jos keskimääräinen suomalainen sekaruokavalio muuttuisi ravitsemussuositukset täyttäväksi vegaaniruokavalioksi, ruokavalion ilmastovaikutus pienenisi reilulla kolmanneksella. [4]

Yksilötasolla vegaaniruokavalio voi olla hyvä ja ilmastoystävällinen vaihtoehto, mutta väestötasolla sitä ei ole järkevää tavoitella, koska se ei välttämättä sovi kaikille väestöryhmille tai yksilöille. Vegaaniruokavaliossa pitää ruokien valintaan kiinnittää erityistä huomiota. Siinä voi esimerkiksi olla tarpeen käyttää täydennettyjä tuotteita levitteissä ja kasvipohjaisissa maidonkaltaisissa tuotteissa tai ravintoainelisiä. [7]

Ravitsemuksen ja terveysvaikutusten kannalta suomalaisessa ruokavaliossa on tärkeintä vähentää suolan määrää, suosia tyydyttymättömiä rasvahappoja tyydyttyneiden rasvahappojen sijaan sekä lisätä kuitupitoisten ruokien kulutusta, joista saa myös runsaasti suojaravintoaineita [7], [18]. On suositeltavaa lisätä kasvisten, palkokasvien, marjojen, hedelmien, pähkinöiden ja siementen käyttöä ja vaihtaa voi kasviöljyyn ja kasviöljypohjaisiin tuotteisiin [7]

Suurin osa ruoan ilmastopäästöistä aiheutuu raaka-aineista – kuljetuksen osuus on pieni

Ruokavalion ilmastovaikutuksista selkeästi suurin osuus muodostuu raaka-aineista ja tuotteista [4]. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruoantuotannon ja -kulutuksen kaikissa vaiheissa: raaka-aineiden ja ruokatuotteiden tuotantoketjuista (ml. alkutuotanto, jalostaminen tuotteiksi, kuljetukset, tuotantoketjun hävikit), kaupan, ravintoloiden ja ruokapalvelujen toiminnoista, pakkauksista, tuonnin kuljetuksista, kotitalouksien ostosmatkoista ja ruoan valmistuksesta sekä kuluttajien aiheuttamasta ruokahävikistä.

Kotimaisten peltojen eloperäisen aineksen hajoamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt aiheuttavat arviolta jopa 20 prosenttia keskimääräisen suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksesta. Peltojen hiilidioksidipäästöjen osuus ruokavalion ilmastovaikutuksesta pysyy melko samana, vaikka ruokavalio muuttuisi kasvisvoittoisemmaksi. [4]

Ruokavalioon kuuluvien ruokien ilmastovaikutuksista syntyy kotimaassa noin 60 prosenttia ja tuontimaissa noin 40 prosenttia. Eniten ilmastoa kuormittavat tuoteryhmät ovat lihatuotteet (45 prosenttia) ja maitotuotteet (20 prosenttia), jotka muodostavat yhteensä 65 prosenttia nykyisen suomalaisen keskimääräisen ruokavalion ilmastovaikutuksesta. [4] Tuontituotteiden elinkaarisista ilmastovaikutuksista vain pieni osa johtuu tuonnin kuljetuksista [3], [19].

Kasvisvoittoisemmissa ja samalla ravitsemussuositusten mukaisissa ruokavalioissa tuoteryhmien suhteellinen merkitys ilmastovaikutukseen muuttuu. Vegaaniruokavaliossa esimerkiksi maidonkaltaisten kasvipohjaisten juomien osuus voi olla jopa 20 prosenttia koko ruokavalion ilmastovaikutuksesta eli samaa luokkaa kuin palkokasvien, pähkinöiden ja siementen. Viljojen yhteenlaskettu osuus (mukaan lukien edellä mainitut juomat) on noin kolmannes. [4]

Ilmaston ja terveyden kannalta lihan määrää ruokavaliossa on vara vähentää

Eläinperäisten tuotteiden ilmastovaikutus (tuotekiloa kohden) on keskimäärin korkeampi kuin useimpien kasviperäisten tuotteiden, erityisesti avomaavihannesten ja viljan (taulukko1). Toisaalta kiloperusteinen vertailu eri tarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden, esimerkiksi lihan ja kasvisten, välillä on kyseenalaista, koska silloin ei oteta huomioon tuotteiden laadullisia eroja [12], [20]. Suomessa eniten käytetyistä lihoista naudanliha kuormittaa ilmastoa selkeästi enemmän kuin sian- tai broilerinliha (taulukko 1). Toisaalta myös lihojen välillä on eroja niiden ravintoainesisällöissä, mikä vähentää niiden ilmastovaikutusten kiloperusteisen vertailun mielekkyyttä [21].

Lihan ja lihavalmisteiden (leikkeleiden ja makkaroiden) merkitys ruokavalion ilmastovaikutuksessa riippuu niiden käyttömäärästä. Yksittäisen tuotteen kohdalla lihalaadulla ja lihapitoisuudella on myös merkitystä. Suomalaiset kuluttavat lihaa melko maltillisesti verrattuna keskimääräiseen eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen kulutukseen [22] mutta yli kaksi kertaa niin paljon kuin maailmassa keskimäärin [23]. Ravitsemussuositusten maksimikulutusmäärä punaiselle lihalle, eli sian-, naudan- ja lampaanlihalle, on 500 g kypsää lihaa viikossa [7]. Miehistä 79 prosenttia ja naisista 26 prosenttia kuluttaa punaista lihaa suosituksia enemmän. Nykyinen, keskimääräinen kulutus on miehillä lähes kaksinkertainen suositukseen nähden mutta naisilla vain noin puolet. [18]

Suomessa lihankulutuksesta 40 prosenttia kohdistuu sianlihaan, 30 prosenttia broilerinlihaan ja 25 prosenttia naudan lihaan [24], [25]. Siipikarjan lihan kulutus on lähes kaksinkertaistunut (+80 prosenttia) kuudessatoista vuodessa. Muiden lihojen kulutus on ollut melko tasaista, naudan jopa vähentynyt 1960- ja 1970-lukujen tasosta. [24] Suomessa kulutetaan runsaasti lihavalmisteita (kokolihan lisäksi); noin 18,6 kg/henkilö vuodessa, mikä vastaa vähän alle kolmasosaa lihankulutuksesta. Lihavalmisteiden kulutus on kuitenkin tasaisesti vähentynyt. [26]

Kestävässä, ilmastoystävällisessä ruokavaliossa lihankulutuksen vähentämisen ohella osa kokolihan kulutuksesta korvataan niin sanotuilla vähempiarvoisilla ruhon osilla, kuten maksalla, munuaisella ja sydämellä, jotta eläimen ruho tulee kokonaan hyödynnettyä [10]. Suomessa niiden kulutus on varsin vähäistä [27], mutta niitä käytetään kuitenkin lihatuotteiden valmistukseen.

 

Taulukko 1.Yleisten ruoka-aineiden ilmastovaikutusten suuruusluokkia (global warming potential, GWP) hiilidioksidiekvivalentteina tuotekiloa kohden (kg CO2-ekv./kg). Ruokatuoteryhmiin kuuluu varsin erilaisia tuotteita, joiden ilmastovaikutukset eroavat toisistaan, mistä johtuen yleisellä tasolla puhuttaessa ruokien ilmastovaikutukset on hyvä ilmaista yksittäisen arvon sijaan vaihteluväleinä. Arvioiden vaihteluvälit kattavat sekä kotimaiset että tuontituotteet. Arviot pitävät pääsääntöisesti sisällään tuoteketjun kauppaan asti. Arviot eivät sisällä peltojen eloperäisen aineksen hajoamisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä tai toisaalta hiilensitoutumista maahan. Osassa tuontituotteita kuvaavista arvoista [28] on kuitenkin mukana maankäytön muutoksesta johtuvat päästöt. Arvot kuvaavat tuoteryhmien ilmastovaikutuksia suuntaa-antavasti eikä niitä välttämättä voi suoraan soveltaa muihin, esimerkiksi rajatumpiin, tarkoituksiin.

Ruoka-aineIlmastovaikutus GWP kg CO2-ekv./kgLähteet
Naudanliha, luuton ja kypsentämätön, sekä yhdistelmätuotannosta (maitorotuisten nautojen liha) että liharotuisesta tuotannosta14,0–42,0[28]1), [29], [30]
Sianliha, luuton ja kypsentämätön3,9–10,0[28]1), [30]
Broilerin liha, luuton ja kypsentämätön3,7–6,9[28]1), [30]
Viljellyt kalat, lohi, filee3,6–5,5[31], [32]
Luonnonkalat, filee0,8–3,6[28]2), [32]
Maito ja jogurtti0,8–1,7[30], [33], [34], [35]
Maidonkaltaiset kasvijuomat (soijamaito) ja välipalatuotteet (kaura)0,5–1,2[28]2), [35]
Juustot4,2–16,0[21], [28]2) [29], [36]
Tofu0,9–3,9[28]2), [37]
Viljat0,6–1,6[28]3), [38]4)
Avomaavihannekset (juurekset, sipulit, kaalit)0,1–0,6[28]3), [38]
Kotimaiset kasvihuonevihannekset, eurooppalainen tomaatti0,7–3,0[28]5), [39]

1) Keskimääräinen eurooppalainen tuotanto; rasvaton liha, mukana syötävät sisäelimet

2) Keskimääräinen eurooppalainen

3) Keskimääräinen eurooppalainen, kaurahiutale

4) Vain alkutuotanto

5) Keskimääräinen eurooppalainen, tomaatti

Lihojen ilmastotehokkuus vaihtelee suhteessa eri ravintoaineisiin

Ruokien ilmastovaikutuksia voidaan arvioida myös suhteessa eri ravintoaineisiin [21], [40], [41]. [42] joko sellaisenaan tai yhdistettynä ravintoaineiden hyvään saantiin tarvittaviin annoskokoihin [21]. Näin tarkastellen naudanliha voi tuotantotavasta (ja siitä johtuvasta ilmastovaikutuksesta per kilo tuotetta) riippuen olla ilmastotehokkaampi raudan ja sinkin lähde kuin broilerinliha ja raudan lähteenä ilmastotehokkaampi kuin sianliha. Muut lihat ja useat kalat ovat sen sijaan naudanlihaa ilmastotehokkaampia B12-vitamiinin lähteitä, vaikka B12-vitamiinia on naudanlihassa enemmän kuin muissa lihoissa ja kaloissa. [21]

Lihasta saadaan niin haitallisia kuin hyödyllisiäkin ravintoaineita [18], [43]. Lihasta, liharuoista ja lihavalmisteista saadaan runsaasti suolaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja, joiden saanti on Suomessa keskimäärin liian runsasta [18]. Suomalaiset ravitsemussuositukset eivät ota kovin jyrkkää kantaa lihavalmisteisiin, mutta kansainvälinen syöpäjärjestö suosittaa, että niitä kulutettaisiin vain pieniä määriä satunnaisesti tai ei ollenkaan [44].

Lihasta saa myös paljon terveyttä edistäviä ravintoaineita (taulukko 2), erityisesti proteiinia, tyydyttymättömiä rasvahappoja, rautaa, sinkkiä, kaliumia, magnesiumia, B12- ja muita B-ryhmän vitamiineja [18]. Näiden ravintoaineiden saantiin on syytä kiinnittää huomiota, jos lihan kulutus yksilön ruokavaliossa vähenee merkittävästi [7].

Tärkeimpiä lihan sisältämiä ravintoaineita saadaan kuitenkin myös muista lähteistä, myös kasvisperäisestä ruoasta, B12-vitamiinia lukuun ottamatta [45]. Lihan proteiinin voi korvata syömällä monipuolisesti proteiinipitoisia kasveja. Näitä ovat muun muassa: soijapapu, härkäpapu, muut pavut, linssit ja herneet, pähkinät ja siemenet (esimerkiksi öljynhampun siemenet), viljat ja vehnänalkiot ja makealupiini.

Maitotuotteiden ja niitä korvaavien kasviperäisten tuotteiden ilmastovaikutuksissa on isoja eroja

Maidon ja maitotuotteiden ilmastovaikutuksia on tutkittu paljon mutta niitä korvaavien kasvipohjaisten tuotteiden ilmastovaikutuksia toistaiseksi melko vähän [28]. Kasvipohjaisista tuotteista ei ole myöskään tehty vertailevaa tutkimusta, jossa tuotteiden ravitsemuksellinen laatu olisi otettu huomioon tiedeyhteisön hyväksymällä tavalla.

Valmistajien teettämien arvioiden perusteella Suomenkin markkinoilla olevien maitoa (juomana) korvaamaan tarkoitettujen kaurajuomien ilmastovaikutukset per kg tuotetta ovat alhaisempia (noin 0,3 kg CO2 ekv./kg tuotetta) [46], [47] kuin suomalaisen maidon (noin 1 kg CO2 ekv./kg tuotetta) [35]. Lisäksi varsinkin kypsytettyjen juustojen ilmastovaikutus on tyypillisesti suurempi kuin palkokasveista tehtyjen juustonkaltaisten perinteisten tuotteiden, kuten tofun (taulukko 1) [28], [35], [37]. Sen sijaan esimerkiksi jogurtin ja vastaavan kaurapohjaisen välipalatuotteen ilmastovaikutuksissa ei välttämättä ole eroa (taulukko 1) [35], ellei tuotannon tehokkuuteen ja esimerkiksi energiavalintoihin ole kiinnitetty erityistä huomiota.

Kasvisperäisten juomien tuotannosta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti jalostusvaiheesta toisin kuin lehmänmaidon tuotannosta, jossa määräävä tekijä on alkutuotanto [35]. Lisäksi maidon tuotanto on alkutuotantovaiheessa sidoksissa naudanlihan tuotantoon [30], ja naudanlihan ilmastovaikutus on kaikista tuotteista korkein (taulukko 1).

Ravintoaineista esimerkiksi kalsiumia voi saada lähes yhtä paljon kalsiumilla täydennetystä kaura- tai soijajuomasta kuin maidosta. Juustoista kalsiumia saa sen sijaan selvästi enemmän kuin tofusta tai mistään muustakaan tavallisesta ruoka-aineesta. [45] Maito on myös tärkeä jodin lähde [18], [45]. Kaiken kaikkiaan tuotteiden ravintoainesisällöissä on paljon eroja (taulukko 2), ja niiden merkitystä pitää arvioida suhteessa koko ruokavalioon.

Vaikka maidon ilmastovaikutus per kilo on melko alhainen (taulukko 1), on maidon osuus ruokavalion ilmastokuormituksesta melko suuri, samoin kuin merkitys ravintoaineiden saannissa [18], koska sitä kulutetaan paljon. Samoin maidonkaltaisten kasviperäisten juomien osuus ravitsemussuositukset täyttävän vegaaniruokavalion ilmastovaikutuksessa voi nousta suhteellisen korkeaksi, jopa 20 prosenttiin [4].

Luonnonkalat ovat ravitsevia ja aiheuttavat vähän ilmastopäästöjä

Luonnonkalat aiheuttavat selvästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin viljellyt kalat, joiden ilmastovaikutus on samaa suuruusluokkaa kuin broilerin ja sianlihan (taulukko 1) [30], [31]. Kalat ovat yleisesti ottaen erinomaisen ravitsevaa ruokaa, mutta eri kalalajien ravintoainesisältö vaihtelee paljon (taulukko 2) [45]. Sen takia niitä on tärkeää syödä monipuolisesti. Kalojen monipuolinen käyttö on myös ekologisesti kestävää, koska silloin yhteen kalalajiin ei kohdistu liian suurta pyyntipainetta ja lajien suhteet pysyvät tasapainoisina.

Avomaalla kasvatetut kasvikset ovat ilmastoystävällisiä

Avomaalla kasvatettujen juuresten, kaalien, sipulien ja muiden kasvisten ilmastovaikutus kiloa kohden on alhainen verrattuna kasvihuonevihanneksiin (taulukko 1).

Kasvihuonevihannesten ilmastovaikutuksen suuruuteen vaikuttaa ratkaisevasti, minkälaista energialähdettä niiden tuotannossa käytetään ja kuinka energiatehokasta tuotanto on [29]. Suomalaisten kasvihuonekasvisten ilmastovaikutus on vähentynyt merkittävästi kestävämpien energiavalintojen ja lisääntyneen energiatehokkuuden myötä [39]. Eri kasvisten ravintoainesisällöt poikkeavat toisistaan paljon (taulukko 2), joten myös niitä on tärkeää syödä monipuolisesti.

Myös ruoan tuotantotapoja voidaan kehittää ilmastoystävällisemmiksi

Jotta ruokavalion ilmastovaikutus laskisi mahdollisimman alhaiseksi ja olisi kestävää, on ruokavalion sisällön muutoksen ohella tärkeää kehittää myös maatalous- ja elintarviketuotannon tuotantotapoja [16], [28] [48], [49], [50], [51] ja koko maatalousjärjestelmää [52] ilmastoystävällisemmiksi. Maatalouden kasvihuonekaasujen päästövähennystoimia voidaan kohdentaa muun muassa eläintuotantoon, lannankäsittelyyn (mukaan luettuna biokaasutus), lannoitukseen, peltojen kasvipeitteisyyteen ja maankäyttöön. Maaperän päästöjä voitaisiin pienentää tehokkaasti vähentämällä eloperäisillä mailla olevien peltojen määrää. [53] Ilmastovaikutusta voidaan vähentää myös työkoneiden ja kasvihuoneiden [29], [39] ja tuotantoketjun energiavalinnoilla ja energiatehokkuuden parantamisella.

Ruoan ilmastovaikutusta voi kutistaa myös pienentämällä ruokahävikkiä

Euroopan unionin ja Suomen tavoitteena on puolittaa kuluttaja- ja vähittäiskaupan ruokajätteen määrä [54]. Kotitalouksissa ostetusta ruoasta päätyy hävikkiin noin 4–5 prosenttia [55]. Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin tai biojätteeksi. Suomalaisissa kotitalouksissa eniten hävikkiin päätyy kasviksia, peruna, kotona tehtyä ruokaa ja maitotuotteita [56], [55]. Kuluttajan ruokavalion ilmastovaikutuksesta niin ikään vajaat viisi prosenttia aiheutuu kuluttajan ruokahävikistä [4].

Lisäksi tuotantoketjussa syntyy syömäkelpoista elintarvikejätettä: vähittäiskaupassa 1–2 prosenttia kaupan volyymistä, liha- ja maitotuotteiden valmistuksessa 1–3 prosenttia tuotannosta, leipomoissa 7–8 prosenttia tuotannosta ja 1–5 prosenttia tuotannosta muilla tuotannon aloilla. Kaikki elintarviketeollisuuden alat yhteensä noin 3 prosenttia tuotannosta päätyy hävikkiin. [56] Ruokapalveluissa ja ravintoloissa hävikkiin päätyy keskimäärin 16–20 prosenttia valmistetusta ruoasta [56], [57], [58], [59]. Yhteensä eri lähteistä koostuva ruokahävikki edustaa reilua prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä [56]. Kaksi kolmasosaa elintarvikejätteestä syntyy kulutusvaiheessa, eli ruokapalveluissa, ravintoloissa ja kotitalouksissa [60].

Suositukset ilmastoystävälliseksi ruoaksi

  • Syö täysipainoista, kasvisvoittoista ja sesonginmukaista ruokaa: suosi kokojyväviljoja, juureksia, kaalia, sipuleita ja muita avomaakasviksia, perunaa, palkokasveja, siemeniä, pähkinöitä ja kasviöljyjä.
  • Suosi luonnonkalaa.
  • Vältä runsasta lihankulutusta.
  • Korvaa osa lihan kulutuksesta niin sanotuilla vähempiarvoisilla ruhonosilla.
  • Suosi lihaa, jonka tuotantotavat edistävät maaperän hiilivaraston kasvamista, ravinteiden kierrätystä ja käytön tehokkuutta ja laidunnusta.
  • Vältä ”turhaa syömistä” eli liiallista määrää ja viihdykesyömistä (esimerkiksi makeiset, snacksit, virvoitusjuomat, kahvi, alkoholi).
  • Suunnittele kauppamatkat huolellisesti, kulje kauppamatkat jalan, polkupyörällä tai joukkoliikennettä käyttäen. Autoa käytettäessä osta ruokaa kerralla isompi määrä.
  • Vähennä ruokahävikkiä eli älä heitä ruokaa roskiin.

 

Taulukko 2. Eri ruoka-aineiden sisältämät ravintoaineet. [45] MUFA = yksittäistyydyttymättömät rasvahapot monounsaturated fatty acids), PUFA = monityydyttymättömät rasvahapot (polyunsaturated fatty acids), SAFA = tyydyttyneet rasvahapot (saturated fatty acids)

Ruoka-aine, 100 gProteiini gSinkki mgRauta mgKalsium mgFooli­happo µgB12 µgB2 mgMUFA gPUFA gSAFA gNatrium mg
Naudanliha, vähärasvainen, keskiarvo21,14,92,46,83,91,40,21,50,21,752,1
Sianliha, keskiarvo18,92,00,87,61,61,00,36,01,84,763,5
Broileri, rintaleike, nahkoineen21,51,10,68,015,61,00,12,91,52,080,0
Kokolihaleikkele, naudanlihaleikkele, rasvaa 2,8 %19,93,51,720,01,21,00,20,50,20,7804,0
Kokolihaleikkele, kinkkuleikkele, vähärasvainen, rasvaa 2 %22,00,90,44,81,90,40,20,80,20,7586,2
Kokolihaleikkele, kalkkunaleikkele17,50,80,512,39,90,60,10,70,40,6759,9
Grillimakkara, bratwursti12,71,50,510,91,30,60,212,03,69,0669,2
Lohi, kokonainen12,20,30,310,410,42,60,12,93,21,728,0
Kala, keskiarvo, silakka/muikku/ahven/hauki18,21,80,596,410,04,70,10,70,90,745,0
Maito, kevytmaito, ei lisätty d-vitamiinia3,00,4< 0,1120,04,20,40,20,4< 0,11,041,0
Kaurajuoma, maustamaton, tuotekeskiarvo1,20,30,497,18,60,30,10,50,40,137,9
Soijajuoma, maustamaton, tuotekeskiarvo3,20,10,792,432,40,20,10,21,00,330,9
Juusto, tuotekeskiarvo23,44,00,2939,718,21,80,34,90,512,7565,6
Tofu, soijavalmiste8,10,85,4350,015,000,11,22,70,77,0

 

 

12.5.2020 (Päivitetty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 rahoittamissa VILMA- ja VILLE-hankkeissa)

Lähteet

  1. Nissinen, A. & Savolainen, H. (toim.) 2019. Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö – ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2019. 63 s. http://hdl.handle.net/10138/300737
  2. Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-M., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, J. 2011. An assessment of greenhouse gas emissions and material flows caused by the Finnish economy using the ENVIMAT model. Journal of Cleaner Production, Volume, 19, Issue16: 1833–1841. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2011.04.021
  3. Virtanen, Y, Kurppa, S, Saarinen, M., Katajajuuri, J.-M., Usva, K., Mäenpää, I., Mäkelä, J., Grönroos, J. & Nissinen, A. 2011 Carbon footprint of food – approaches from national input–output statistics and a LCA of a food portion. Journal of Cleaner Production, Volume 19, Issue 16: 1849–1856. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2011.07.001
  4. Saarinen, M., Kaljonen, M., Niemi, J., Antikainen, R., Hakala, K., Hartikainen, H., Heikkinen, J., Joensuu, K., Lehtonen, H., Mattila, T., Nisonen, S., Ketoja, E., Knuuttila, M., Regina, K., Rikkonen, P., Seppälä, J. & Varho, V. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät : RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:47. 157 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-773-4
  5. Risku-Norja, H., Kurppa, S. & Helenius, J. 2009. Dietary choices and greenhouse gas emissions – assessment of impact of vegetarian and organic options at national scale. Progress in Industrial Ecology – An International Journal, Volume 6, Issue 4: 340–354. https://doi.org/10.1504/PIE.2009.032323
  6. Saarinen, M., Kurppa, S., Virtanen, Y., Usva, K., Mäkelä, J. & Nissinen, A. 2012. Life cycle assessment approach to the impact of home-made, ready-to-eat and school lunches on climate and eutrophication. Journal of Cleaner Production, Volume 28: 177–186. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2011.11.038
  7. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2014. Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. 56 s. (pdf) https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf
  8. Heller M. C. & Keoleian, G. A. 2014. Greenhouse Gas Emission Estimates of U.S. Dietary Choices and Food Loss. Journal of Industrial Ecology, Volume 19, Issue 3: 391–401. https://doi.org/10.1111/jiec.12174
  9. Reynolds J. C., Buckley J. D., Weinstein P. & Boland J. 2014. Are the Dietary Guidelines for Meat, Fat, Fruit and Vegetable Consumption Appropriate for Environmental Sustainability? A Review of the Literature. Nutrients, Volume 6, Issue 6: 2251–2265. https://doi.org/10.3390/nu6062251
  10. Fischer, C. G. & Garnett, T. 2016. Plates, pyramids, planet – Developments in national healthy and sustainable dietary guidelines: a state of play assessment. Food and Agriculture Organization of the United Nations and The Food Climate Research Network at The University of Oxford. 70 p. http://www.fao.org/sustainable-food-value-chains/library/details/en/c/415611/
  11. Helsedirektoratet. 3.7.2019 (Revised). Nordic Nutrition Recommendations 2022 [Viitattu 14.2.2020.] https://www.helsedirektoratet.no/english/nordic-nutrition-recommendations-2022
  12. Notarnicola, B., Sala, S., Anton, A., McLaren, S. J., Saouter, E. & Sonesson, U. 2017. The role of life cycle assessment in supporting sustainable agri-food systems: A review of the challenges. Journal of Cleaner Production, Volume 140, Part 2: 399–409. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.06.071
  13. Baldini, C., Gardoni, D. & Guarino, M. 2017. A critical review of the recent evolution of Life Cycle Assessment applied to milk production. Review. Journal of Cleaner Production, Volume 140, Part 2: 421–435. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.06.078
  14. Hallström, E., Carlsson-Kanyama, A. & Börjesson, P. 2015. Environmental impact of dietary change: a systematic review. Journal of Cleaner Production, Volume 91: 1–11. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2014.12.008
  15. Perignon, M., Vieux, F., Soler, L.-G., Masset, G., & Darmon, N. 2016. Improving diet sustainability through evolution of food choices: review of epidemiological studies on the environmental impact of diets. Nutrition Reviews, Volume 75, Issue 1: 2–17. https://doi.org/10.1093/nutrit/nuw043
  16. EAT. 2019. EAT-Lancet Commission Summary Report [Viitattu 16.10.2019.] https://eatforum.org/eat-lancet-commission/eat-lancet-commission-summary-report/
  17. Chai, B. C., van der Voort, J. R., Grofelnik, K., Eliasdottir, H. G., Klöss, I. & Perez-Cueto, F. J. A. 2019. Which Diet Has the Least Environmental Impact on Our Planet? A Systematic Review of Vegan, Vegetarian and Omnivorous Diets. Sustainability, Volume11, Issue 15, 4110. https://doi.org/10.3390/su11154110
  18. Valsta, L., Kaartinen, N., Tapanainen, H., Männistö, S. & Saaksjärvi, K. (toim.). 2018. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). THL Raportti 12/2018. 239 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-238-3
  19. Edwards-Jones, G., Milà i Canals, L., Hounsome, N., Truninger, M., Koerber, G., Hounsome, B., Cross, P., York, E. H., Hospido, A., Plassmann, K., Harris, I. M., Edwards, R. T., Day, G. A. S., Tomos, A. D., Cowell, S. J. & Jones, D. L. 2008. Testing the assertion that ‘local food is best’: the challenges of an evidence-based approach. Review. Trends in Food Science & Technology, Volume 19, Issue 5: 265–274. https://doi.org/10.1016/j.tifs.2008.01.008
  20. Schau, E. M. & Fet, A. M., 2008. LCA studies of food products as background for environmental product declarations. The International Journal of Life Cycle Assessment, Volume 13, Issue 3: 255–264. https://doi.org/10.1065/lca2007.12.372
  21. Saarinen, M., Fogelholm, M., Tahvonen, R. & Kurppa, S. 2017. Taking nutrition into account within the life cycle assessment of food products. Journal of Cleaner Production, Volume 149: 828–844. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2017.02.062
  22. Lihatiedotusyhdistys ry. 2018a. Lihankulutus Euroopassa (2017). [Viitattu 10.2.2020.] http://www.lihatiedotus.fi/liha-tilastoissa/lihankulutus-euroopassa.html
  23. OECD. 2018. Meat consumption (indicator). [Viitattu 10.2.2020.] https://doi.org/10.1787/fa290fd0-en
  24. Luonnonvarakeskus. 2017. Ravintotase 2016 [Viitattu 10.2.2020.] http://stat.luke.fi/ravintotase
  25. Lihatiedotusyhdistys ry. 2018b. Lihankulutus Suomessa (2017 mennessä). [Viitattu 10.2.2020.] https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihankulutus-suomessa.html
  26. Lihatiedotusyhdistys ry. 2018c. Lihavalmisteiden kulutus (2017). [Viitattu 10.2.2020.] http://www.lihatiedotus.fi/liha-tilastoissa/lihankulutus-suomessa/lihavalmisteiden-kulutus.html
  27. Aalto, K. 2018. Elintarvikkeiden kulutus kotitalouksissa vuonna 2016 ja muutokset vuosista 2012, 2006 ja 1998. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Helsinki. Kuluttajatutkimuskeskus 2018:80. 75 s. (pdf) http://hdl.handle.net/10138/235324
  28. Poore, J. & T. Nemecek. 2018. Reducing Food’s Environmental Impacts through Producers and Consumers. Science, Volume 360, Issue 6392: 987–992. https://doi.org/10.1126/science.aaq0216
  29. Räsänen, K., Saarinen, M., Kurppa, S., Silvenius, F., Riipi, I., Nousiainen, R., Erälinna, L., Mattinen, L., Jaakkola, S., Lento, S. & Mäkinen-Hankamäki, S. 2014. Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys. MTT Raportti 145, Jokioinen. 97 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-538-7
  30. de Vries, M. & de Boer, I. J. M. 2010. Comparing environmental impacts for livestock products: A review of life cycle assessments. Livestock Science, Volume 128, Issues 1–3: 1–11. https://doi.org/10.1016/j.livsci.2009.11.007
  31. Pelletier, N., Tyedmers, P., Sonesson, U., Scholz, A., Ziegler, F. Flysjo, A. Kruse, S, Cancino, B. & Silverman, H. 2009. Not All Salmon Are Created Equal: Life Cycle Assessment (LCA) of Global Salmon Farming Systems. Environmental Science & Technology, Volume 43, Issue 23: 8730–8736. https://doi.org/10.1021/es9010114
  32. Silvenius, F., Grönroos, J., Kankainen, M., Kurppa, S., Mäkinen, T. & Vielma, J. 2017. Impact of feed raw material to climate and eutrophication impacts of Finnish rainbow trout farming and comparisons on climate impact and eutrophication between farmed and wild fish. Journal of Cleaner Production, Volume 164: 1467–1473. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2017.07.069
  33. Flysjö, A., Henriksson, M., Cederberg, C., Ledgard, S. & Englund, J. E. 2011. The impact of various parameters on the carbon footprint of milk production in New Zealand and Sweden. Agricultural Systems, Volume 104, Issue 6: 459–469. https://doi.org/10.1016/j.agsy.2011.03.003
  34. González-García, S., Castanheira, E. G., Dias, A. C. & Arroja, L. 2013. Environmental life cycle assessment of a dairy product: the yoghurt. The International Journal of Life Cycle Assessment, Volume 18, Issue 4: 796–811. https://doi.org/10.1007/s11367-012-0522-8
  35. Saarinen, M., Sinkko, T., Joensuu, K., Silvenius, F. & Ratilainen, A. 2014. Ravitsemus ja maaperävaikutukset ruoan elinkaariarvioinnissa : SustFoodChoice-hankkeen loppuraportti. MTT, Jokioinen. MTT Raportti 146: 97 s., 2 liitettä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-540-0
  36. Flysjö, A., Thrane, M. & Hermansen, J. E. 2014. Method to assess the carbon footprint at product level in the dairy industry. International Dairy Journal Volume 34, Issue 1: 86–92. https://doi.org/10.1016/j.idairyj.2013.07.016
  37. Mejia, A., Harwatt, H., Jaceldo-Siegl, K., Sranacharoenpong, K., Soret, S. & Sabaté, J. 2018. Greenhouse Gas Emissions Generated by Tofu Production: A Case Study. Journal of Hunger & Environmental Nutrition, Volume 13, Issue 1: 131–142. https://doi.org/10.1080/19320248.2017.1315323
  38. Saarinen, M., Kurppa, S., Nissinen, A. & Mäkelä, J. (toim.). 2011. Aterioiden ja asumisen valinnat kulutuksen ympäristövaikutusten ytimessä. ConsEnv-hankkeen loppuraportti. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 14/2011. 97 s. http://hdl.handle.net/10138/37037
  39. Silvenius, F., Usva, K., Katajajuuri, J.-M. & Jaakkonen & A.-K. 2019. Kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuslaskenta 2004 ja 2017 todellisten energiankulutustilastojen perusteella sekä vesijalanjälki. Tilaustutkimus Kauppapuutarhaliitolle ja SLC:lle. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 22 s. (pdf) https://kauppapuutarhaliitto.fi/wp-content/uploads/2019/05/Kasvihuoneiden-ilmastovaikutus-tutkimus.pdf
  40. Sonesson, U., Davis, J., Flysjö, A., Gustavsson, J. & Witthöft, C. 2017. Protein quality as functional unit – A methodological framework for inclusion in life cycle assessment of food. Journal of Cleaner Production, Volume 140, Part 2: 470–478. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.06.115
  41. Stylianou, K. S., Heller, M. S., Fulgoni III, V. L., Ernstoff, S. S., Keoleian, G. A. & Jolliet, O. 2016. A life cycle assessment framework combining nutritional and environmental health impacts of diet: a case study on milk. The International Journal of Life Cycle Assessment, Volume 21, Issue 5: 734–746. https://doi.org/10.1007/s11367-015-0961-0
  42. Tessari, P., Lante, A. & Mosca, G. 2016. Essential amino acids: master regulators of nutrition and environmental footprint? Nature, Scientific Reports 6, 26074. https://doi.org/10.1038/srep26074
  43. Männistö, S., Ovaskainen M.-L., Valsta, L. (toim.) 2003. Finravinto 2002 -tutkimus – The National FINDIET 2002 study. Kansanterveyslaitos, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö, Helsinki. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2003. 114 s. + liitteet. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014030615904
  44. World Cancer Research Fund/American Institute for Cancer Research. 2018. Continuous Update Project Expert Report 2018. Recommendations and public health and policy implications. [Viitattu 10.2.2020.] https://www.wcrf.org/dietandcancer/recommendations/limit-red-processed-meat
  45. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Fineli (elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki) [Viitattu 10.2.2020.] https://fineli.fi/fineli/fi/index
  46. Kaslink. Kaslink tutki Aito kaurajuoman hiilijalanjäljen. [Viitattu 11.2.2020.] https://www.kaslink.fi/kaslink-tutki-aito-kaurajuoman-hiilijalanjaljen/
  47. Oatly. Kaurajuomaa hiilidioksidiekvivalenteilla. [Viitattu 11.2.2020.] https://www.oatly.com/fi/oatly-hiilidioksidiekvivalenteilla
  48. Garnett, T. 2014. Three perspectives on sustainable food security: efficiency, demand restraint, food system transformation. What role for life cycle assessment? Journal of Cleaner Production, Volume 73: 10–18. http://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2013.07.045
  49. Hyland, J. J., Henchion, M., McCarthy, M. & McCarthy, S. N. 2017. The role of meat in strategies to achieve a sustainable diet lower in greenhouse gas emissions: A review. Meat Science, Volume 132: 189–195. http://dx.doi.org/10.1016/j.meatsci.2017.04.014
  50. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). 2019. Climate Change and Land: an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems. [Viitattu 16.10.2019.] https://www.ipcc.ch/report/srccl/
  51. Soussana, J.-F. 2014. Research priorities for sustainable agri-food systems and life cycle assessment. Journal of Cleaner Production, Volume 73: 19–23. http://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2014.02.061
  52. Rockström, J. Williams, J., Daily, G., Noble, A., Matthews, N., Gordon, L., Wetterstrand, H., DeClerck, F., Shah, M., Steduto, P., de Fraiture, C., Hatibu, N., Unver, O., Bird, J., Sibanda, L. & Smith, J. 2017. Sustainable intensification of agriculture for human prosperity and global sustainability. Ambio, Volume 46, Issue 1: 4–17. https://doi.org/10.1007/s13280-016-0793-6
  53. Regina, K., Lehtonen, H. Palosuo, T. & Ahvenjärvi, S. 2014. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ja niiden vähentäminen. MTT Raportti 127, Jokioinen. 43 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-504-2
  54. European Commission. EU actions against food waste [Viitattu 14.2.2020.] https://ec.europa.eu/food/safety/food_waste/eu_actions_en
  55. Silvennoinen, K., Katajajuuri, J.-M., Hartikainen, H., Heikkilä, L. & Reinikainen, A. 2014. Food waste volume and composition in Finnish households. British Food Journal, Volume 116, Issue 6: 1058–1068. https://doi.org/10.1108/BFJ-12-2012-0311
  56. Katajajuuri, J.-M., Silvennoinen, K., Hartikainen, H., Heikkilä, L. & Reinikainen, A. 2014. Food waste in the Finnish food chain. Journal of Cleaner Production, Volume 73: 322–329. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2013.12.057
  57. Silvennoinen, K., Nisonen, S. & Pietiläinen, O. 2019. Food waste case study and monitoring developing in Finnish food services. Waste Management, Volume 97: 97–104. https://doi.org/10.1016/j.wasman.2019.07.028
  58. Silvennoinen, K., Hartikainen, H., Katajajuuri, J.-M., Nisonen, S., Pietiläinen, O. & Timonen K. 2019. WASTESTIMATOR : Ruokahävikin päivitetyt mittaustulokset ja ruokahävikin seurantatyökalun kehittäminen: kotitaloudet ja ravitsemispalvelut. Luonnonvarakeskus. Helsinki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2019. 63 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-761-9
  59. Silvennoinen, K., Nisonen, S., & Lahti, L. 2020. Ravitsemispalveluiden elintarvikejäte : jätteen määrä 2018–2019 ja seurannan kehittäminen. Luonnonvarakeskus, Helsinki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2020: 45 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-894-4
  60. Silvennoinen, K., Koivupuro, H.-K., Katajajuuri, J.-M., Jalkanen, L., Reinikainen, A. 2012. Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa: Foodspill 2010–2012 -hankkeen loppuraportti. MTT, Jokioinen. MTT Raportti 41. 65 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-362-8

Tuottajatahot