Euroopan unionin ilmastopolitiikka ohjaa jäsenmaita

Euroopan unionin (EU:n) ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden toimia sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka koostuu monista osista, ja sen ydintä ovat ilmasto- ja energiapaketti, päästökauppa, kansalliset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille aloille, uusiutuvan energian lisäämisvelvoite ja EU:n sopeutumisstrategia. EU:n ilmastopolitiikka tähtää aina vuoteen 2050 saakka.

EU on sitoutunut Kioton pöytäkirjan asettamiin päästövähennystavoitteisiin

Euroopan unionin (EU:n) ilmastopolitiikkaa ohjaavat YK:n ilmastosopimus ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja. EU on Kioton pöytäkirjan osapuoli, joka on jakanut päästöjen vähennysvaatimuksensa jäsenvaltioilleen (kuva 1). Koko EU:n päästöjen tuli olla pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella, vuosina 2008–2012, kahdeksan prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Toisella velvoitekaudella, 2013–2020, EU:n tulee vähentää päästöjään kaksikymmentä prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. [1], [2], [3] EU:n linjauksen mukaan päästövähennystavoitetta voidaan nostaa, mikäli muut maat sitoutuvat vastaaviin tavoitteisiin [1].

Tavoitteisiin pyritään EU:n ilmasto- ja energiapaketin avulla

EU:n ilmastopolitiikan ytimessä on ilmasto- ja energiapaketiksi kutsuttu jäsenmaita sitova lainsäädäntökokonaisuus vuodelta 2009. Ilmasto- ja energiapaketissa vahvistettiin EU:n tavoitteeksi vähentää yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta sekä samalla lisätä uusiutuvalla energialla tuotetun energian osuus 20 prosenttiin energian loppukäytöstä laskettuna. Myös energiatehokkuuden lisäämiselle asetettiin tavoite, jonka mukaan yhteisön energiankulutusta vähennetään 20 prosenttia perusuran (kehitys ilman eritystoimenpiteitä) mukaisesta kehityksestä, niin ikään vuoteen 2020 mennessä. [4] Näistä tavoitteista käytetään usein nimitystä 20-20-20-tavoitteet. [5]

Ilmasto- ja energiapakettiin kuuluvat päästökauppadirektiivi [6], kansallista taakanjakoa koskeva päätös [7], uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi [8] ja hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi [9]. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta myös energiatehokkuusdirektiivi [10] on tärkeä.

EU:n 28 jäsenmaan liput sekä EU:n lippu © European Union

Kuva 1. Euroopan unionin 28 jäsenmaan liput sekä EU:n lippu. EU on jakanut jäsenvaltioilleen Kioton pöytäkirjan velvoitteet kasvinhuonekaasujen vähentämiseksi.

Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös rahoitusta. EU on päättänyt käyttää ilmastotoimiin 20 prosenttia budjetistaan vuosina 2014–2020, eli noin 180 miljardia euroa. Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimet sisällytetään EU:n kaikkiin keskeisiin rahoitusohjelmiin, jotka liittyvät muun muassa aluekehitykseen, energiaan ja liikenteeseen, tutkimukseen ja kehitykseen sekä yhteiseen maatalouspolitiikkaan. [11] Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva rahoitus ulottuu myös EU:n rajojen ulkopuolelle ja on erittäin tärkeä apu kehittyvien maiden ilmastotoimille [12], [13].

Lisäksi EU:lla on runsaasti muuta lainsäädäntöä, joka tukee ilmastopolitiikan suunnittelua ja toimeenpanoa. Tärkeitä säädöksiä on yhdennetystä päästöjen vähentämisestä (Integrated Pollution Prevention and Control, IPPC), tuotepolitiikasta (Integrated Product Policy, IPP), vihreistä julkisista hankinnoista, henkilöautojen päästöistä, liikennepolttonesteistä, jätehuollosta ja kestävästä metsätaloudesta.

Päästökauppasektorilla on EU:n yhteinen päästöraja

Ilmasto- ja energiapaketin osana säädetty päästökauppadirektiivi uudisti EU:n sisäisen päästökauppajärjestelmän (EU ETS, Emission Trading Scheme) [6]. Järjestelmässä on mukana yli 11 000 teollisuuslaitosta. Päästökaupan piiriin kuuluvat sähkön- ja kaukolämmöntuotanto, metallien jalostusteollisuus, sellu- ja paperiteollisuus, kemianteollisuus, lentoliikenne sekä rakennustuoteteollisuus. Päästökaupan piirissä olevien tahojen kasvihuonekaasupäästöjen tulee direktiivin mukaan vähentyä 21 prosenttia vuosien 2005–2020 välillä. [14]

Kioton mekanismeihin kuuluvaa päästökauppaa voivat käydä sekä yritykset että valtiot. Päästökaupan tarkoitus on auttaa päästökauppajärjestelmään kuuluvia toimialoja pysymään tietyissä päästörajoissa. Päästöjen kokonaismäärä on määritelty kansallisissa päästöoikeuksien jakosuunnitelmissa. Lisäksi vuodesta 2013 alkaen päästöjen täytyy pysyä koko EU:n päästökauppasektorille asetetun päästökaton rajoissa. Päästökauppa perustuu ajatukseen, että kasvihuonekaasuja vähennetään siellä, missä se on halvinta. Jos on edullisempaa ostaa markkinoilta saatavia päästöoikeuksia kuin toteuttaa päästöjen vähentämistä omassa tuotannossa, niin voi tehdä. [15] Jos päästöjen vähentäminen on kannattavampaa, ja niitä pystyy vähentämään enemmän kuin mitä tarvitsee, ylimääräisiä päästöyksiköitä voi myydä muille päästökaupan piirissä oleville tahoille. [14]

Päästökaupan ulkopuolisilla aloilla on kansalliset päästötavoitteet

EU:ssa päästökaupan ulkopuolisten alojen (rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne, jätehuolto, teollisuudessa käytettävät F-kaasut) tulee pienentää päästöjään yhteensä 10 prosentilla vuoden 2005 määrästä vuoteen 2020 mennessä). [16], [2] Päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennystavoite on jaettu jäsenmaille kansallista taakanjakoa koskevalla päätöksellä. Suomen päästövähennystavoite on 16 prosenttia (vuoden 1990-tasolta) aikavälillä 2005–2020 (taulukko 1) [7], [2], [3].

Taulukko 1. EU:n jäsenmaiden kasvihuonekaasujen päästörajat päästökaupan ulkopuolisille sektoreille vuoteen 2020 mennessä (vertailuvuosi 2005) [7]

MaaVelvoite MaaVelvoite
     
Alankomaat-16 % Puola14 %
Belgia-15 % Portugali1 %
Bulgaria20 % Ranska-14 %
Espanja-10 % Romania19 %
Irlanti-20 % Ruotsi-17 %
Iso-Britannia-16 % Saksa-14 %
Italia-13 % Slovakia13 %
Itävalta-16 % Slovenia4 %
Kreikka-4 % Suomi-16 %
Kypros-5 % Tanska-20 %
Latvia17 % Tšekki9 %
Liettua15 % Unkari10 %
Luxemburg-20 % Viro11 %
Malta5 %   

EU:ssa pyritään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä  

Uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi velvoittaa EU:ta lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta käytetystä energiasta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaille annetut tavoitteet vaihtelevat riippuen muun muassa lähtötasosta ja uusiutuvan energian potentiaalista. Suomen maakohtainen tavoite on nostaa uusiutuvan energian käyttöä 38 prosenttiin. [8]

Lisäksi tieliikenteen biopolttoaineosuus tulee nostaa 10 prosenttiin jokaisessa jäsenmaassa [8], [2], [3]. Suomi on kuitenkin kansallisesti päättänyt korkeammasta 20 prosentin tavoitteesta [2].

EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi pitkällä aikavälillä

EU suunnittelee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä myös pidemmällä aikavälillä. Tavoitteet on asetettu aina vuoteen 2050 saakka, mutta niiden saavuttamiseksi on laadittu ja hyväksytty puitteet myös vuoteen 2030 ulottuvalle ilmasto- ja energiapolitiikalle (kuva 2). EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kokonaistavoite jakaantuu siten, että päästökauppasektorilla päästöjen tulisi pienentyä 43 prosenttia ja päästökaupan ulkopuolisella sektorilla 30 prosenttia verrattuna vuoteen 2005. Jäsenvaltiokohtaiset tavoitteiden vaihteluväli tulee olemaan 0–40 prosenttia. Lisäksi EU aikoo kasvattaa uusiutuvan energian osuutta vähintään 27 prosenttiin (sitova tavoite) ja parantaa energiatehokkuutta vähintään 27 prosenttia vuoden 2007 arvioituun kehityspolkuun verrattuna (ohjeellinen tavoite). [17], [18], [19], [20], [21].

EU:n ilmastotavoitteet vuosille 2020 ja 2030

Kuva 2. EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet vuosille 2020 ja 2030. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. Lähde: YM, TEM, MMM ja Ilmasto-opas.fi.

EU:n on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosenttia. Euroopan komission tiekartassa vähähiiliseen talouteen 2050 annetaan konkreettisia tavoitteita siitä, miten päästään vähimmäistavoitteeseen eli 80 prosentin vähennystavoitteeseen (kuva 3). Tiekartta tähtää vähähiiliseen yhteiskuntaan ja sisältää ehdotuksia, miten siihen voidaan päästä kustannustehokkaasti. Se korostaa teknologian tehokkuuden kehittämistä, mutta ehdottaa myös, että EU:n jäsenmaat vähentävät öljyn, kaasun ja muiden tärkeiden resurssien käyttöä. [22], [23]

EU:n päästövähennystavoitteet vuosille 2020, 2030 ja 2050

Kuva 3. EU:n kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet vuosille 2020, 2030 ja 2050. Tavoitteet  kasvavat porrastetusti ja niillä tähdätään vähähiiliseen yhteiskuntaan vuonna 2050. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. Lähde: YM, TEM, MMM ja Ilmasto-opas.fi.

EU varautuu ilmastonmuutoksen vaikutuksiin alueellaan

Euroopan unionin sopeutumispolitiikkaa ohjaa vuonna 2013 julkaistu EU:n sopeutumisstrategia. Sen tavoitteena on vahvistaa valmiutta ja kykyä vastata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Tähän pyritään muun muassa kannustamalla kaikkia jäsenmaita laatimaan sopeutumisstrategia ja parantamalla sopeutumisasioiden koordinointia. Lisäksi pyritään edistämään ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiiden toimialojen, kuten maa- ja kalatalouden, sopeutumiskykyä. [13] Päätöksenteossa hyödynnettävän tiedon saatavuutta on pyritty parantamaan perustamalla EU:n sopeutumisasioihin keskittyvä verkkoportaali, CLIMATE-ADAPT [24], [13].

 

14.7.2015 (Päivitetty)

 

Lähteet

  1. Euroopan komissio. 5.6.2015 (Päivitetty). EU:n ilmastotoimet. [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/citizens/eu/index_fi.htm
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 8/2013. 55 s. http://www.tem.fi/julkaisut?C=98033&xmid=4997
  3. Ympäristöministeriö. 9.6.2015 (Päivitetty). Euroopan unionin ilmastopolitiikka. [Viitattu 7.7.2015.] http://ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Euroopan_unionin_ilmastopolitiikka
  4. Euroopan yhteisön komissio. 2008. Kaksi kertaa 20 vuonna 2020. Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 23.1.2008. KOM(2008)20. 13 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2008:0030:FIN:FI:PDF
  5. European Commission. 8.5.2015 (Updated). The EU climate and energy package. (EU:n ilmasto- ja energiapaketti) [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/package/index_en.htm
  6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 63–87. (EU:n päästökauppadirektiivi) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0063:0087:FI:PDF
  7. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23. päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 136–148. (Kansallista taakanjakoa koskeva päätös, päästökaupan ulkopuoliset alat) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0136:0148:FI:PDF
  8. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 16–62. (Uusiutuvan energian direktiivi eli niin sanottu RES-direktiivi) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0016:0062:FI:PDF
  9. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 114–135. (Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0114:0135:FI:PDF
  10. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 315: 1–56. (Energiatehokkuusdirektiivi) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32012L0027&qid=1436852577063&from=FI
  11. European Commission. 1.6.2015 (Updated). Supporting climate action through the EU budget. [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/budget/index_en.htm
  12. European Commission. 8.5.2015 (Updated). Financing Adaptation. [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/adaptation/financing/index_en.htm
  13. Euroopan komissio. 2013. EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 16.4.2013. COM(2013) 216. 12 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0216:FIN:FI:PDF
  14. European Commission. 8.5.2015 (Updated). The EU Emissions Trading System (EU ETS). [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/ets/index_en.htm
  15. Työ- ja elinkeinoministeriö. 27.5.2015 (Päivitetty). Päästökauppa. [Viitattu 7.7.2015.] http://www.tem.fi/index.phtml?s=1017
  16. European Commission. 8.6.2015 (Updated). Effort Sharing Decision. [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/effort/index_en.htm
  17. Euroopan komissio. 12.2.2015 (Päivitetty). Vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiatavoitteet kilpailukykyiselle, varmalle ja vähähiiliselle EU:n taloudelle. Lehdistötiedote. [Viitattu 7.7.2015.] http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-54_fi.htm
  18. Euroopan komissio. 2014. Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 22.1.2014. COM(2014) 15. 20 s. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52014DC0015&from=EN
  19. European Commission. 8.5.2015 (Updated). 2030 framework for climate and energy policies. [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/2030/index_en.htm
  20. Eurooppa-neuvosto. 2014. Eurooppa-neuvosto (23. ja 24. lokakuuta 2015) – Päätelmät. Bryssel, 24. lokakuuta 2014. EUCO 169/14. 15s. http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-169-2014-INIT/fi/pdf
  21. Eurooppa-neuvosto & Euroopan unionin neuvosto. 17.3.2015 (Päivitetty). Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030. [Viitattu 7.7.2015.] http://www.consilium.europa.eu/fi/policies/climate-change/2030-climate-and-energy-framework/
  22. European Commission. 8.5.2015 (Updated). Roadmap for moving to a low-carbon economy in 2050 [Viitattu 7.7.2015.] http://ec.europa.eu/clima/policies/roadmap/index_en.htm
  23. Euroopan komissio. 2011. Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 8.3.2011. KOM(2011) 112. 16 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0112:FIN:FI:PDF
  24. European Commission & European Environment Agency. The European Climate Adaptation Platform (Climate-ADAPT) [Viitattu 7.7.2015.] http://climate-adapt.eea.europa.eu/

Tuottajatahot