Ilmastonmuutoksen hillintä on globaali ja kansallinen tehtävä

Ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan. Valtaosa päästöistä syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjen hillintä on sekä maailmanlaajuinen että kansallinen ja paikallinen tehtävä. Hiilinielujen ylläpito on myös olennainen osa ilmastonmuutoksen hillintää.

Ihmisperäiset fossiiliset päästöt ovat kasvussa

Ihmiskunta lisää kaiken aikaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Lämmitysvaikutukseltaan merkittävin kaasu on hiilidioksidi (CO2), josta valtaosa on peräisin fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – käytöstä. Maailmanlaajuiset ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2018 yhteensä 51,8 gigatonnia (= 51 800 miljoonaa tonnia) CO2-ekvivalentteina ilman maankäytön muutoksista aiheutuvia päästöjä [1].

Suomen päästöt ovat pääsääntöisesti laskeneet

Suomen päästöt ovat vuodesta 2010 lähtien laskeneet noin 75 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista noin 56,5 miljoonaan tonniin vuonna 2018. Vaikka suunta on ollut pääsääntöisesti laskeva, joinakin vuosina päästöt ovat myös nousseet. Noin kolme neljäsosaa Suomen päästöistä on peräisin energiasektorilta. [2]

Hiilen globaalit nielut säätelevät hiilen kiertoa

Hiili on luonnossa jatkuvassa kierrossa eri varastojen välillä. Kun ilmaan tuotetaan uutta hiilidioksidia, hiilen luonnollinen kiertokulku jakaa hiilen ilmakehän, valtamerten ja kasvipeitteen (ja maaperän) kesken. Arviolta noin 45 prosenttia ihmiskunnan 1750-luvulta lähtien tuottamasta hiilidioksidista on jäänyt ilmakehään, vajaat 30 prosenttia on päätynyt valtameriin ja vajaat 30 prosenttia kasveihin ja maaperään [3].

Ilmaston lämmetessä maapallon nielujen kyky sitoa ja varastoida hiiltä saattaa heikentyä, mikä osaltaan nopeuttaisi hiilidioksidin kertymistä ilmakehään. [3]

Metsät ovat merkittävä hiilinielu Suomessa

Suomessa metsät toimivat merkittävänä hiilen nieluna. Suomen metsien nettohiilinielu eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä vaihtelee vuosittain, riippuen muun muassa hakkuiden määrästä. Vuodesta 1990 lähtien metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut 18–47 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin välillä. Keskimäärin Suomen metsiin sitoutuu vuositasolla reilu kolmannes Suomen kokonaispäästöistä. [4]

 

13.1.2020 (Päivitetty)

Lähteet

  1. United Nations Environment Programme UNEP. 2019. Emissions Gap Report 2019. (pdf) https://www.unenvironment.org/resources/emissions-gap-report-2019
  2. Tilastokeskus. 23.5.2019 (päivitetty). Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2018. https://www.stat.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-05-23_kat_001_fi.html
  3. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). 2013. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.). Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 1535 pp. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_all_final.pdf
  4. Maa- ja metsätalousministeriö. Metsien hiilinielut. [Viitattu 9.1.2020] https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsien-hiilinielut

Tuottajatahot