Sopimukset ohjaavat kansainvälistä ilmastopolitiikkaa

Kansainvälinen ilmastopolitiikka pyrkii säilyttämään maapallon ilmastojärjestelmän vakaana. Yhä tärkeämmäksi tavoitteeksi on noussut myös sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ohjaavat YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja ja Pariisin ilmastosopimus sekä näihin liittyvät monenkeskiset neuvottelut.

YK:n ilmastosopimus määrittää yhteiset tavoitteet

Kansainvälisellä tasolla tärkein ilmastopolitiikan tavoitteiden määrittäjä on Yhdistyneet Kansakunnat (YK). Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä päätettiin YK:n ilmastonmuutosta koskevasta puitesopimuksesta eli YK:n ilmastosopimuksesta (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC). Sopimus tuli voimaan vuonna 1994, jolloin myös Suomi ratifioi eli vahvisti sen. Sopimuksen on ratifioinut kaikkiaan 197 osapuolta. [1], [2]

YK:n ilmastosopimuksen keskeisenä päämääränä on ilmakehän kasvihuonekaasujen (ihmistoiminnan aiheuttamien päästöjen) pitoisuuden vakauttaminen vaarattomalle tasolle. Tämä taso tulisi saavuttaa sellaisessa ajassa, että ekosysteemit ehtivät sopeutua ilmastomuutokseen luonnollisella tavalla. Samalla tulee pyrkiä elintarviketuotannon ja kestävän taloudellisen kehityksen turvaamiseen. [3], [1]

Sopimuksessa on sekä kaikkia osapuolia sitovia velvoitteita että erityisiä velvoitteita teollisuusmaille. Kaikilla mailla tulisi olla ilmastonmuutosta hillitsevät ja ilmastonmuutokseen sopeuttavat ohjelmat ja niiden tulisi raportoida kasvihuonekaasujen päästöt. Sopimuksen osapuolten tulee myös suojella hiilivarastoja ja -nieluja. YK:n ilmastosopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita. [3], [1]

Ilmastosopimuksen ylin päätöksentekoelin on osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP), joka järjestetään vuosittain (kuva 1). Ensimmäinen niistä pidettiin vuonna 1995 Berliinissä. Suomen osallistumista YK:n ilmastoneuvotteluihin koordinoi ympäristöministeriö [1].

YK:n ilmastoneuvottelut © UNFCCC UNclimatechange

Kuva 1. Kansainvälisestä ilmastopolitiikasta neuvotellaan YK:n ilmastokokouksissa.

Kioton pöytäkirja velvoittaa sitoviin päästövähennyksiin

YK:n ilmastosopimusta täydentävän Kioton pöytäkirjan ratifioineet teollisuusmaat, eli niin sanotut kehittyneet maat, ovat sitoutuneet oikeudellisesti kasvihuonekaasupäästöjen määrälliseen rajoittamiseen [4], [5]. Pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997, ja se astui voimaan vuonna 2005 [6]. Pöytäkirjan on ratifioinut 192 osapuolta. [7]

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sopimus- eli velvoitekausi kesti viisi vuotta (2008–2012). Sen päättyessä Dohassa järjestetyssä YK:n osapuolikonferenssissa (COP18) päästiin sopimukseen pöytäkirjan toisesta velvoitekaudesta, joka kestää kahdeksan vuotta (2013–2020) [8]. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi tulee voimaan vasta, kun kolme neljäsosaa Kioton pöytäkirjan osapuolista on ne hyväksynyt. Käytännössä toisen sopimuskauden voimaan astumisella ei ole kovin suurta vaikutusta, sillä vuonna 2020 voimaan tulevan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano ohjaa nyt kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. [4]

Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä kaudella kasvihuonekaasupäästöjään sitoutui vähentämään 38 osapuolta ja toisella kaudella 34. Pois jäivät ensimmäisellä kaudella mukana olleet Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada. Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. [8], [9]

Kioton pöytäkirjan osapuolten yhteinen päästövähennysvelvoite oli ensimmäisellä kaudella 5,2 prosenttia, ja toiselle kaudelle sitä korotettiin 18 prosenttiin. [9] Euroopan unionin eli EU:n osuus oli ensimmäisellä kaudella 8 prosenttia ja on toisella 20 prosenttia. Ensimmäisellä Kioto-kaudella EU:n jäsenmaat sopivat päästövähennystavoitteen jakamisesta keskenään, ja Suomen päästöjen tuli olla vuosina 2008–2012 keskimäärin vuoden 1990 tasolla (71 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia). Myös toisella kaudella EU:n päästövähennysvelvoite toteutetaan yhteisesti ja jäsenmailla on erilaisia velvoitteita. [4], [9] Päästövähennykset koskivat alun perin kuutta kasvihuonekaasua (hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi). Toiseen velvoitekauteen on lisätty seitsemäs kaasu: typpitrifluoridi. [8]

Maat, joilla on Kioton pöytäkirjan mukaisia sitovia päästövähennysvelvoitteita, voivat itse tai yhdessä päättää keinoista, joilla tavoitteisiin päästään. Kioton pöytäkirjan osapuolet ovatkin laatineet omia ilmasto-ohjelmiaan, joissa määritellään kansallisen tason toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Maiden tulee vuosittain raportoida Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamisesta YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. [4]

Kioton mekanismit auttavat velvoitteiden kattamisessa

Kioton pöytäkirjan osapuolilla on mahdollisuus kattaa osa päästövähennysvelvoitteestaan niin sanotuilla Kioton mekanismeilla eli joustomekanismeilla. Niiden tarkoitukena on lisätä päästövähennysten kustannustehokkuutta ja joustavuutta. Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja ovat yhteistoteutus (Joint Implementation, JI; teollisuusmaissa toteutettavat hankkeet), puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM; kehitysmaissa toteutettavat hankkeet) ja kansainvälinen päästökauppa (Emissions Trading, ET) [10].

Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella vuosina 2013–2020 mekanismien käyttöä on rajoitettu. Ne maat, joilla ei ole sitovaa päästövähennysvelvoitetta toisella velvoitekaudella, eivät voi käyttää Kioton mekanismeja, kun taas toiseen velvoitekauteen osallistuvat maat voivat käyttää heti puhtaan kehityksen mekanismia ja myöhemmin myös yhteistoteutusta ja kansainvälistä päästökauppaa. [10]

Myös EU:n päästökauppaan osallistuvat yritykset voivat käyttää Kioton mekanismeja ja näin lisätä päästökiintiöitään sekä myös myydä niitä eteenpäin. Energiavirasto ylläpitää Suomessa päästökaupparekisteriä, johon kirjataan päästöoikeudet ja niiden hallussapidot ja siirrot. [11], [10]

Pariisin ilmastosopimus pyrkii rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun 1,5 asteeseen

YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa Pariisissa 12.12. 2015 sovittiin uudesta, kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta. Pariisin ilmastosopimus täydentää vuonna 1992 solmittua YK:n ilmastosopimusta. Pariisin sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Sopimus astui voimaan 4.11.2016, kun vaadittu voimaantulokynnys (vähintään 55 osapuolta, joiden yhteenlasketut päästöt ovat vähintään 55 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä) ylittyi. [12], [13] Pariisin ilmastosopimuksen on ratifioinut 185 YK:n ilmastosopimuksen 197 osapuolesta [14]. Suomi ratifioi sopimuksen 14.11.2016. [12]

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Samalla pyritään toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 asteeseen. Tavoitteena on, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huippu saavutettaisiin mahdollisimman pian, jonka jälkeen päästöjen pitäisi kääntyä laskuun, niin että kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut olisivat tasapainossa vuosisadan jälkipuoliskolla. Sopimuksessa on asetettu pitkän aikavälin tavoite myös ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja ilmastokestävyydelle. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa toimia, joilla saadaan rahoitusvirrat suunnattua kohti vähähiilistä kehitystä. [12], [13]

Pariisin ilmastosopimuksessa ei ole määrällisiä tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle, vaan sopimuksen osapuolet sitoutuvat laatimaan ja saavuttamaan omat päästövähennystavoitteensa, niin sanotut kansalliset panokset. Kansalliset panokset ilmoitetaan julkiseen rekisteriin, jota YK:n ilmastosopimussihteeristö ylläpitää. [12], [7]

Osapuolten täytyy laatia säännöllisesti, viiden vuoden välein, uusia päästövähennystavoitteita, joiden on oltava aiempia tavoitteita edistyneempiä. Kaikilta osapuolilta odotetaan kunnianhimoisia, vähitellen kiristyviä toimia usean tavoitteen suhteen: päästöjen vähentämiseksi, ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, ilmastorahoituksen lisäämiseksi, teknologian kehittämiseksi ja siirtämiseksi, toimintavalmiuksien vahvistamiseksi sekä läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Pariisin sopimuksen eri tavoitteiden maailmanlaajuista edistymistä arvioidaan myös viiden vuoden välein, ensimmäisen kerran vuonna 2023. [12], [13] Sopimuksen toimeenpanon säännöt hyväksyttiin vuonna 2018, mutta neuvotteluita tarvitaan vielä joidenkin kysymysten ratkaisemiseen. [12]

Ilmastoon vaikuttavia lyhytikäisiä aineita torjutaan kansainvälisellä yhteistyöllä

YK:n kansainvälisten ilmastoneuvottelujen rinnalla on ryhdytty edistämään kansainvälistä yhteistyötä niin sanottujen lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien aineiden, kuten mustan hiilen (noen), metaanin ja muiden hiukkasten ja kaasujen, päästöjen vähentämiseksi. Näiden aineiden elinikä ilmakehässä on lyhyt, mutta myös ne lämmittävät ilmakehää. Osa näistä aineista aiheuttaa myös merkittäviä terveyshaittoja. [15]

Metaania vapautuu ilmakehään muun muassa jätehuollossa ja karjankasvatuksessa sekä fossiilisten polttoaineiden tuotannon sivupäästöinä. Mustaa hiiltä puolestaan syntyy epätäydellisen palamisen tuloksena muun muassa vanhaa teknologiaa käyttävissä voimaloissa ja teollisuudessa, dieselajoneuvoissa, puun pienpoltossa, öljyntuotannon kaasujen soihdutuksessa, orgaanisen jätteen poltossa ja maatalousmaan kulotuksessa. [15]

Mustan hiilen päästöjen vähentäminen on tärkeää etenkin arktisilla alueilla ja talviaikaan. Lumelle ja jäälle laskeutunut musta hiili vähentää näiden vaaleiden pintojen kykyä heijastaa auringon säteilyä, mikä kiihdyttää lumen ja jään sulamista arktisilla alueilla. Suurin merkitys on päästöillä, jotka syntyvät arktisilla alueilla tai niiden lähellä. [15]

Lyhytikäisten ilmastotekijöiden torjumiseksi perustettiin kansainvälinen koalitio vuonna 2012 (Climate and Clean Air Coalition to Reduce Short-Lived Climate Pollutants). Se pyrkii lisäämään ymmärrystä mustasta hiilestä ja muista lyhytaikaisista ilmastotekijöistä sekä rahoittaa toimia lyhytikäisten aineiden päästöjen vähentämiseksi. [15]

Arktisen neuvoston ministerikokouksessa hyväksyttiin vuonna 2015 mustaa hiiltä ja metaania koskeva puitedokumentti. Siinä jäsenmaat sitoutuvat valmistelemaan tavoitteet mustan hiilen vähentämiseksi sekä raportoimaan päästöistään ja toimista niiden vähentämiseksi. [15] Vuonna 2017 sovittiin mustan hiilen päästöjen arktisten maiden yhteiseksi vähentämistavoitteeksi 25–33 % vuoden 2013 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Arktinen neuvosto on perustanut erityisen asiantuntijatyöryhmän seuraamaan edistymistä mustan hiilen ja metaanipäästöjen vähentämisessä. [16]

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) kokoaa ja arvioi tietoa

Ilmastopolitiikan päätöksenteon tueksi tarvitaan tieteellistä tietoa, jota tuottaa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC). Sen perustivat vuonna 1988 Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UN Environment Programme, UNEP). IPCC:n päätehtävä on valmistella ilmastonmuutosta koskevia tieteellisiä raportteja. Niitä valmistellaan tutkijaryhmissä, jotka keräävät ja arvioivat olemassa olevaa tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja siihen sopeutumisesta sekä sen hillintämahdollisuuksista. IPCC ei siis itse tee uutta tutkimusta eikä se myöskään anna täsmällisiä suosituksia toteutettavista ilmastopoliittisista toimenpiteistä. [17], [18]

IPCC laatii säännöllisesti laajoja arviointiraportteja, joita on tähän mennessä julkaistu viisi (vuosina 1990, 1995, 2001, 2007 ja 2013–2014). Lisäksi IPCC tuottaa erikois- ja menetelmäraportteja, joiden tarkoitus on lisätä tietoa valikoiduilta osa-alueilta. IPCC laatii myös kasvihuonekaasupäästöjen laskentaohjeistoja. [17], [18]

Lokakuussa 2018 IPCC julkaisi niin sanotun 1,5 asteen raportin (Global Warming of 1,5°C), jonka mukaan maapallon keskilämpötilan nousu ylittää 1,5 astetta vuosisadan puoleenväliin mennessä, mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia. Tämän rajan ylittämisellä olisi merkittäviä vaikutuksia elämälle maapallolla. Raportti käy läpi näitä vaikutuksia, vertaa niitä kahden asteen keskilämpötilan nousuun ja esittelee keinoja, joilla keskilämpötilan nousu on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. Raportti antaa selkeän viestin, että tähän mennessä Pariisin sopimuksen alla annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä, ja että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nopeasti kasvatettava. [17] Raportti on osa IPCC:n kuudetta arviointiraporttia, jonka muut osat julkaistaan vuosien 2019, 2021 ja 2022 aikana. [19]

 

13.3.2019 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Ympäristöministeriö. 30.11.2018 (Päivitetty). Kansainväliset ilmastoneuvottelut. [Viitattu 11.2.2019.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut
  2. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Status of Ratification of the Convention. [Viitattu 11.2.2019.26.6.2015.] http://unfccc.int/essential_background/convention/status_of_ratification/items/2631.php
  3. Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus. Valtiosopimus 61/1994. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940061/19940061_2
  4. Ympäristöministeriö. 29.11.2018 (Päivitetty). Kioton pöytäkirja. [Viitattu 11.2.2019.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Kioton_poytakirja
  5. Ilmastomuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton Pöytäkirja. Valtiosopimus 13/2005. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2005/20050013/20050013_2
  6. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Kyoto Protocol - Targets for the first commitment period. [Viitattu 11.2.2019.] http://unfccc.int/kyoto_protocol/items/2830.php
  7. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Status of Ratification of the Kyoto Protocol. [Viitattu 11.2.2019.] http://unfccc.int/kyoto_protocol/status_of_ratification/items/2613.php
  8. United Nations. 2012. Doha Amendment to the Kyoto Protocol. Adoption of amendment to the Kyoto Protocol Reference: C.N.718.2012.TREATIES-XXV II.7.c. Depositary notification. 82 p. (pdf) http://treaties.un.org/doc/Treaties/2012/12/20121217%2011-40%20AM/CN.718.2012.pdf
  9. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. What is the Kyoto Protocol? [Viitattu 12.2.2019] https://unfccc.int/process-and-meetings/the-kyoto-protocol/what-is-the-kyoto-protocol
  10. Ympäristöministeriö. 21.12.2018 (Päivitetty). Joustomekanismit. [Viitattu 12.2.2019] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Joustomekanismit_ja_keinot
  11. Energiavirasto. Päästökauppa. [Viitattu 12.2.2019] https://www.energiavirasto.fi/paastokauppa
  12. Ympäristöministeriö. 30.11.2018 (Päivitetty). Pariisin ilmastosopimus. [Viitattu 12.2.2019] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Pariisin_ilmastosopimus
  13. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. The Paris Agreement.[Viitattu 12.2.2019] https://unfccc.int/process-and-meetings/the-paris-agreement/the-paris-agreement
  14. United Nations Framework Convention on Climate Chante, UNFCCC. Paris Agreement - Status of Ratification [Viitattu 8.3.2019] https://unfccc.int/process/the-paris-agreement/status-of-ratification
  15. Ympäristöministeriö. 26.11.2018 (Päivitetty). Lyhytaikaiset ilmastotekijät, SLCP (short-lived climate pollutants). [Viitattu 12.2.2019] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Lyhytaikaiset_ilmastotekijat
  16. Arctic Council. 2017. Expert Group on Black Carbon and Methane: Summary of progress and recommendations 2017. 49 p. http://hdl.handle.net/11374/1936
  17. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). About the IPCC. [Viitattu 12.2.2019] https://www.ipcc.ch/about/
  18. Ilmatieteen laitos. 22.1.2019 (Päivitetty). IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa. [Viitattu 12.2.2019] http://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc-ilmastopaneeli
  19. International Panel on Climate Change (IPCC). Sixth Assessment Report. [Viitattu 12.2.2019] https://www.ipcc.ch/assessment-report/ar6/

Tuottajatahot