Sopimukset ohjaavat kansainvälistä ilmastopolitiikkaa

Kansainvälinen ilmastopolitiikka pyrkii säilyttämään maapallon ilmastojärjestelmän vakaana. Yhä tärkeämmäksi tavoitteeksi on noussut myös sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ohjaavat YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja ja mekanismit sekä näihin liittyvät monenkeskiset neuvottelut. Neuvottelujen tavoitteena on nyt uusi, kaikkia maita koskeva ilmastosopimus.

YK:n ilmastosopimus määrittää yhteiset tavoitteet

Kansainvälisellä tasolla Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on tärkein ilmastopolitiikan tavoitteiden määrittäjä. Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä päätettiin YK:n ilmastonmuutosta koskevasta puitesopimuksesta eli YK:n ilmastosopimuksesta (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC). Sopimus tuli voimaan vuonna 1994, jolloin myös Suomi ratifioi eli vahvisti sen. Sopimuksen on ratifioinut kaikkiaan 196 osapuolta. [1]

YK:n ilmastosopimuksen keskeisenä päämääränä on ilmakehän kasvihuonekaasujen (ihmistoiminnan aiheuttamien päästöjen) pitoisuuden vakauttaminen vaarattomalle tasolle. Tämä taso tulisi saavuttaa sellaisessa ajassa, että ekosysteemit ehtivät sopeutua ilmastomuutokseen luonnollisella tavalla. Samalla tulee pyrkiä elintarviketuotannon ja kestävän taloudellisen kehityksen turvaamiseen. [2], [3]

Sopimuksessa on sekä kaikkia osapuolia sitovia velvoitteita että erityisiä velvoitteita teollisuusmaille. Kaikilla mailla tulisi olla ilmastonmuutosta hillitsevät ja ilmastonmuutokseen sopeuttavat ohjelmat ja niiden tulisi raportoida kasvihuonekaasujen päästöt. Sopimuksen osapuolten tulee myös suojella hiilivarastoja ja -nieluja. YK:n ilmastosopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita. [2], [3], [4]

Ilmastosopimuksen ylin päätöksentekoelin on osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP), joka järjestetään vuosittain (kuva 1). Ensimmäinen niistä pidettiin vuonna 1995 Berliinissä. Suomessa osallistumista YK:n ilmastoneuvotteluihin koordinoi ympäristöministeriö [4].

YK:n ilmastoneuvottelut © UNFCCC UNclimatechange

Kuva 1. Kansainvälisestä ilmastopolitiikasta neuvotellaan YK:n ilmastokokouksissa.

Kioton pöytäkirja velvoittaa sitoviin päästövähennyksiin

YK:n ilmastosopimusta täydentävä Kioton pöytäkirjan ratifioineet teollisuusmaat, eli niin sanotut kehittyneet maat, ovat sitoutuneet oikeudellisesti kasvishuonekaasupäästöjen määrälliseen rajoittamiseen [2], [5]. Pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997, ja se astui voimaan vuonna 2005 [6]. Pöytäkirjan on ratifioinut 192 osapuolta. [7] Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sopimus- eli velvoitekausi kesti viisi vuotta (2008–2012). Sen päättyessä Dohassa järjestetyssä YK:n osapuolikonferenssissa (COP18) päästiin sopimukseen pöytäkirjan toisesta velvoitekaudesta, joka kestää kahdeksan vuotta (2013–2020) [8]. Nämä Kioton pöytäkirjan muutokset on hyväksynyt noin 35 osapuolta, mukaan lukien EU ja Suomi, mutta ne tulevat voimaan vasta, kun vähintään 144 osapuolta on ne hyväksynyt [9], [10].

Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä kaudella kasvihuonekaasupäästöjään sitoutui vähentämään 38 osapuolta ja toisella kaudella 34. Pois jäivät ensimmäisellä kaudella mukana olleet Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada. Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. [8]

Kioton pöytäkirjan osapuolten yhteinen päästövähennysvelvoite oli 5,2 prosenttia ensimmäisellä kaudella, ja toiselle kaudelle sitä korotettiin 18 prosenttiin. [6] Euroopan unionin eli EU:n osuus oli ensimmäisellä kaudella 8 prosenttia ja on toisella 20 prosenttia. Ensimmäisellä Kioto-kaudella EU:n jäsenmaat sopivat päästövähennystavoitteen jakamisesta keskenään, ja Suomen päästöjen tuli olla vuosina 2008–2012 keskimäärin vuoden 1990 tasolla (71 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia). Myös toisella kaudella EU:n päästövähennysvelvoite toteutetaan yhteisesti ja jäsenmailla on erilaisia velvoitteita. [11]

Päästövähennykset koskivat alun perin kuutta kasvihuonekaasua (hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi). Toiseen velvoitekauteen on lisätty seitsemäs kaasu: typpitrifluoridi. [8]

Kioton mekanismit auttavat velvoitteiden kattamisessa

Kioton pöytäkirjan osapuolilla on mahdollisuus kattaa osa päästövähennysvelvoitteestaan niin sanotuilla Kioton mekanismeilla eli joustomekanismeilla, joita ovat yhteistoteutus (Joint Implementation, JI; teollisuusmaissa toteutettavat hankkeet), puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM; kehitysmaissa toteutettavat hankkeet) ja kansainvälinen päästökauppa (Emissions Trading, ET) [12].

Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella vuosina 2013–2020 mekanismien käyttöä on rajoitettu. Ne maat, joilla ei ole sitovaa päästövähennysvelvoitetta toisella velvoitekaudella, eivät voi käyttää Kioton mekanismeja, kun taas toiseen velvoitekauteen osallistuvat maat voivat käyttää heti puhtaan kehityksen mekanismia ja myöhemmin myös yhteistoteutusta ja kansainvälistä päästökauppaa. [12]

Myös EU:n päästökauppaan osallistuvat yritykset voivat käyttää Kioton mekanismeja ja näin lisätä päästökiintiöitään sekä myös myydä niitä eteenpäin. Energiavirasto (entinen Energiamarkkinavirasto) ylläpitää Suomessa päästökaupparekisteriä, johon kirjataan päästöoikeudet ja niiden hallussapidot ja siirrot [13].

Ilmastoneuvottelussa tavoitellaan uutta, kattavaa sopimusta

Viime vuosina YK:n ilmastokokouksissa on neuvoteltu kiihtyvään tahtiin uusista tavoitteista, Kioton pöytäkirjan jatkosta sekä toimintaohjelmasta uudeksi ilmastosopimukseksi (kuva 2). Neuvotteluissa keskustellaan samanaikaisesti lukuisista eri asioista ja siksi ne etenevät vaiheittain, yleisemmästä tavoitteesta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmiin sekä lopulta sopimuksen muotoon ja sisältöön.

Käynnissä olevien kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yleisenä tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna [14]. Tämän niin sanotun kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi pyritään saamaan aikaan uusi, kattava ilmastosopimus, johon kaikki maat sitoutuisivat. Uuden sopimuksen on tarkoitus olla valmis vuoteen 2015 mennessä, ja se tulisi voimaan vuonna 2020. Lisäksi neuvotteluissa etsitään ratkaisuja, joilla kasvihuonekaasupäästöt saataisiin voimakkaampaan laskuun jo ennen vuotta 2020, jolloin myös Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi päättyy. [11], [4], [15] Suomi osallistuu kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin osana EU:ta [16].

Maailmanlaajuinen ilmastosopimus

Kuva 2. Ilmastoneuvotteluiden tavoitteena on saada kaikki maat mukaan uuteen ilmastosopimukseen. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. Lähde: YM, TEM, MMM ja Ilmasto-opas.fi.

Ilmastoon vaikuttavia lyhytikäisiä aineita torjutaan kansainvälisellä yhteistyöllä

YK:n kansainvälisten ilmastoneuvottelujen rinnalla on ryhdytty edistämään kansainvälistä yhteistyötä niin sanottujen lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien aineiden, kuten noen, metaanin ja muiden hiukkasten ja kaasujen, päästöjen vähentämiseksi. Niiden elinikä ilmakehässä on lyhyt, mutta yhdisteinä ne lämmittävät ilmakehää merkittävästi erityisesti arktisilla alueilla. [17], [18]

Yhdysvaltain, Ruotsin, Bangladeshin, Kanadan, Ghanan ja Meksikon hallitukset perustivat vuonna 2012 kansainvälisen koalition (Climate and Clean Air Coalition to Reduce Short-Lived Climate Pollutants) lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien aineiden torjumiseksi. Suomi liittyi koalitioon kesäkuussa 2012. YK:n ympäristöohjelma (UNEP) toimii koalition sihteeristönä. [17], [19]

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) kokoaa ja arvioi tietoa

Ilmastopolitiikan päätöksenteon tueksi tarvitaan tieteellistä tietoa, jota tuottaa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC). Sen perustivat vuonna 1988 Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UN Environment Programme, UNEP). IPCC:n päätehtävä on valmistella ilmastonmuutosta koskevia tieteellisiä raportteja. Niitä valmistellaan tutkijaryhmissä, jotka keräävät ja arvioivat olemassa olevaa tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja siihen sopeutumisesta sekä sen hillintämahdollisuuksista. IPCC ei siis itse tee uutta tutkimusta eikä se myöskään anna täsmällisiä suosituksia toteutettavista ilmastopoliittisista toimenpiteistä. [20], [21]

IPCC laatii tasavälein laajoja arviointiraportteja. Tähän mennessä näitä raportteja on julkaistu viisi (vuosina 1990, 1995, 2001, 2007 ja 2013–2014). Lisäksi IPCC tuottaa myös erikois- ja menetelmäraportteja, joiden tarkoitus on lisätä tietoa valikoiduilta osa-alueilta. IPCC laatii myös kasvihuonekaasupäästöjen laskentaohjeistoja. [22], [21]

YK:n pääsihteeri ja IPCC:n puheenjohtaja pyysivät vuonna 2010 InterAcademy Councilia (IAC) arvioimaan IPCC:n toimintaa. Arvioinnissa todettiin, että IPCC on hoitanut tehtävänsä menestyksekkäästi, mutta samalla kuitenkin ehdotettiin toiminnan uudenaikaistamista ja kehittämistä. [23] IPCC onkin päättänyt, että jatkossa raporteista tehdään käyttäjäystävällisempiä ja luettavampia. Lisäksi kehittyvien maiden roolia IPCC-työssä aiotaan parantaa. [24]

 

30.6.2015 (Päivitetty)

Lähteet

  1. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Status of Ratification of the Convention. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/essential_background/convention/status_of_ratification/items/2631.php
  2. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. First steps to a safer future: Introducing The United Nations Framework Convention on Climate Change. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/key_steps/the_convention/items/6036.php
  3. Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus. Valtiosopimus 61/1994. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940061/19940061_2
  4. Ympäristöministeriö. 24.3.2015 (Päivitetty). Kansainväliset ilmastoneuvottelut. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut
  5. Ilmastomuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton Pöytäkirja. Valtiosopimus 13/2005. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2005/20050013/20050013_2
  6. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Kyoto Protocol. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/kyoto_protocol/items/2830.php
  7. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Status of Ratification of the Kyoto Protocol. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/kyoto_protocol/status_of_ratification/items/2613.php
  8. United Nations. 2012. Doha Amendment to the Kyoto Protocol. Adoption of amendment to the Kyoto Protocol Reference: C.N.718.2012.TREATIES-XXV II.7.c. Depositary notification. 82 p. http://treaties.un.org/doc/Treaties/2012/12/20121217%2011-40%20AM/CN.718.2012.pdf
  9. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Status of the Doha Amendment. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/kyoto_protocol/doha_amendment/items/7362.php
  10. Ympäristöministeriö. 26.6.2015. Suomi hyväksyi Kioton pöytäkirjan toisen sitoumuskauden. Tiedote [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Suomi_hyvaksyi_Kioton_poytakirjan_toisen%2833896%29
  11. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 8/2013. 55 s. http://www.tem.fi/julkaisut?C=98033&xmid=4997
  12. Ympäristöministeriö. 10.3.2014 (Päivitetty). Joustomekanismit. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Joustomekanismit_ja_keinot
  13. Energiavirasto. Päästökauppa. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.energiavirasto.fi/paastokauppa
  14. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. Cancun Climate Change Conference – November 2010. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/meetings/cancun_nov_2010/meeting/6266.php
  15. United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC. The Doha Climate Gateway. [Viitattu 26.6.2015.] http://unfccc.int/key_steps/doha_climate_gateway/items/7389.php
  16. Ympäristöministeriö. 9.6.2015 (Päivitetty). Ilmastonmuutoksen hillintä. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen
  17. Ympäristöministeriö. 10.3.2014 (Päivitetty). Lyhytaikaiset ilmastotekijät. [Viitattu 26.6.2014.] http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmastoneuvottelut/Lyhytaikaiset_ilmastotekijat
  18. Climate & Clean Air Coalition to Reduce Short-Lived Climate Pollutants, CCEAC. Definitions - Short-Lived Climate Pollutants. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.unep.org/ccac/Short-LivedClimatePollutants/Definitions/tabid/130285/Default.aspx
  19. Climate & Clean Air Coalition to Reduce Short-Lived Climate Pollutants, CCAC. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ccacoalition.org/
  20. Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC. Organization. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ipcc.ch/organization/organization.shtml
  21. Ilmatieteen laitos. 15.4.2014. IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa. [Viitattu 26.6.2015.] http://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc-ilmastopaneeli
  22. Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC. Publications and data - IPCC Reports. [Viitattu 26.6.2015.] http://www.ipcc.ch/publications_and_data/publications_and_data.shtml
  23. Inter Academy Council, IAC. 2010. Climate Change Assessments. Review of the processes and procedures of the IPCC. IAC Secretariat, Amsterdam. 105 p. http://www.ipcc.ch/pdf/IAC_report/IAC%20Report.pdf
  24. Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC. 2015. Decision IPCC/XLI-4. Future work of the IPCC in Decisions adopted by the Panel at the 41st Session of the IPCC 24-27 February 2015, Nairobi, Kenya: 10–13. http://www.ipcc.ch/meetings/session41/p41_decisions.pdf

Tuottajatahot