Globaalit sopeutumishaasteet

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea globaali haaste

Globaaliksi ongelmat, kuten ilmastonmuutos, muuttuvat kahta tietä: ongelmat joko leviävät maasta toiseen tai sitten samat ongelmat koskettavat useita maita. Ilmastonmuutoksessa on piirteitä molemmista; maapallon keskilämpötilojen nousu koskettaa kaikkia maailman maita, vaikka muutoksen vaikutukset vaihtelevatkin suuresti. Myös kasvihuonekaasujen globaali päästökehitys ja päästöjen hillintätavoitteet ovat yhteisiä huolia.

Toisaalta globaalissa maailmassa yhden alueen hätä vaikuttaa väistämättä myös muualle. Globaalissa tarkastelussa ilmastonmuutos rinnastuu muihin suuriin ihmiskunnan haasteisiin; talouskehitykseen ja kehitysyhteistyökysymyksiin, ihmisoikeus- ja pakolaisongelmiin ja ympäristöongelmiin. Muutos voi säteillä myös turvallisuushaasteisiin. Luonnollisesti kaikki edellä mainitut haasteet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, hyvin mutkikkaiden syy-seuraussuhteiden kautta.

Ilmastokysymyksen globaali hallinta on osa kansainvälisen politiikan kenttää. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa kiinnitetään huomiota muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kauppapolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön, metsäkatoon ja väestökehitykseen [1]. Ilmastonmuutos vaikuttaa näihin kysymyksiin pääsääntöisesti kielteisesti. Globaalin taakanjaon onnistuminen ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa vaikuttaa siihen, miten nämä kysymykset vaikuttavat elämänmenoon Suomessa.

Ilmastonmuutoksesta johtuvan laajamittaisen ympäristö- tai ilmastopakolaisuuden riski arvioidaan pieneksi. Maailmanpankki katsoo raportissaan [2], että ympäristökatastrofien sekä pidempiaikaisten säähäiriöiden aiheuttamat paineet toimeentulolle purkautuvat ensisijaisesti muuttoliikkeenä maan sisällä. Usein tämä maaseudulta kaupunkeihin ja harvemmin pakolaisleireille suuntautuva muuttoliike on väliaikaista. Sosiaaliset verkostot ja osin avustusjärjestöt tarjoavat ongelmiin joutuneille väliaikaista turvaa [2]. Paikon ilmastonmuutos voi tosin heikentää elinelosuhteita pysyvästi. Euroopassa niin ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset näkynevät ensin Välimeren rannikolla.

Rannikkoalueet ovat erityisen haavoittuvia

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n, mukaan useimmat ilmastonmuutoksen globaalit haasteet kietoutuvat, kuten Suomessakin, vesikysymysten ympärille [3]. Kuivuus ja makeanveden varantojen pieneneminen vaikuttavat etenkin maapallon kuiviin alueisiin. Myös Etelä-Euroopassa kuivuus on tulevina vuosikymmeninä vakava ongelma. Kuivuuden aiheuttamat ongelmat kasvavat muuallakin kun paikallinen keskilämpötilan nousu ylittää vain 1-3 astetta [3].

Toinen globaali haaste on merenpinnan nousu. Sen vaikutukset ovat sikäli demokraattisempia, että merenpinnan nousu uhkaa yhtä lailla kehittyneiden maiden miljoonakaupunkeja kuin kehittyviäkin maita - on tosin huomattava että merenpinta ei nouse maapallolla tasaisesti ja rannikon luonne vaikuttaa merkittävästi pinnannousun seurauksiin. Kehittyneissä maissa valmius varautua muutokseen on toki parempi, mutta toisaalta taloudelliset riskit ovat Lontoon ja New Yorkin tapaisissa suurkaupungeissa valtavia. Inhimilliset vaikutukset ovat suurimmat kehittyvien maiden alavien jokisuistojen alueilla kuten Gangesin ja Niilin suistoilla, joilla miljoonat ihmiset voivat tulevaisuudessa altistua tulville vuosittain [3].

Kaiken kaikkiaan ilmastonmuutos uhkaa jo entisestään toimeentulon rajamailla olevia ja uhkaa siten lisätä köyhyyttä ja nälänhätää. Se myös kuormittaa edelleen ihmistoiminnan jo valmiiksi heikentämiä elinympäristöjä, kuten rannikoiden kosteikkoja ja kuivuuden vaivaavia viljelyalueita [3]. Vaikutukset voimistuvat tiheästi asutuilla alueilla, etenkin kaikkien mantereiden suurissa rannikkokaupungeissa.

Hillintätoimet ja kehittyvien maiden tukeminen ovat keinoja lieventää globaaleja vaikutuksia

Sopeutuminen on hiljalleen noussut kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa hillinnän rinnalle, tärkeänä vasteena jo toteutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamiin seurauksiin. YK:n kehitysohjelma UNDP kuitenkin huomauttaa, että kansainvälisesti kehittyvien maiden sopeutumistoimiin ohjatut varat ovat toistaiseksi olleet riittämättömiä ja rahoitusjärjestelyt osin sekavia hakijamaiden näkökulmasta. Tällä hetkellä haasteena on siirtyä vaikutustarkasteluista paikallisen haavoittuvuuden arvioinnin kautta kohti konkreettisia sopeutumistoimia [4].

Kuten Suomessakin, myös globaalissa tarkastelussa sopeutumistoimien hintaa ja mahdollisia hyötyjä on vaikea arvioida, sillä alueelliset vaikutukset ja sopeutumiskyky vaihtelevat suuresti. Yleisesti epävarmuutta on vielä muun muassa sopeutumisen ei-rahallisista hyödyistä, linkeistä hillintä- ja sopeutumistavoitteiden välillä, sektorirajat ylittävistä laajemmista talousvaikutuksista ja sopeutumiskyvyn rajoista. Erityisen vaikeaa on arvottaa ei-rakenteellisia sopeutumistoimia kuten markkinajärjestelmien tai esimerkiksi viljelykäytäntöjen muutoksia [5]. Keskeinen moraalinen kysymys on kehittyneiden maiden vastuu niiden aiheuttamien päästöjen seurauksista kehittyvissä maissa [4].

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko muistuttaa, että inhimillisen kehityksen tukeminen vahvistaa myös kehittyvien ja kehitysmaiden sopeutumiskykyä [1]. Suuri osa sopeutumisen kustannuksista kohdistuu kehitysmaihin ja näistä kustannuksista merkittävä osa vesihuollon ja terveydenhoidon kysymyksiin [1], jotka ovat jo nyt kansainvälisen yhteisön haasteena - kuudesosalta maapallon väestöstä eli lähes miljardilta ihmiseltä puuttuu edelleen puhdas juomavesi. Vielä useampi on vailla toimivaa vesi- ja jätehuoltoa [6]. Ilmastokysymysten tuominen osaksi kehitysyhteistyötä ja -rahoitusta on yksi esiin nostettu keino parantaa tilannetta myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta [1].