Tutkimus tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista

Ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyvä tutkimus on laajentunut viime vuosina luonnontieteellisestä tutkimuksesta yhä monialaisemmaksi. Suomessa sopeutumistutkimusta on edistetty muun muassa kansallisilla ohjelmilla ja hankkeilla. Tutkimustulokset auttavat meitä ymmärtämään paremmin paitsi ilmastonmuutoksen keskeisiä riskejä ja haavoittuvuuksia, myös niihin liittyviä mahdollisuuksia ja tarvittavia sopeutumistoimia.

Sopeutumiseen liittyvää tutkimusta tehdään monella saralla

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tarvitaan tutkimusta ja monitieteistä lähestymistapaa, joka ulottuu luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin. Tutkimuksista saatavat tulokset auttavat meitä ymmärtämään paremmin ilmastoon ja yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimustulosten avulla voidaan myös tuottaa uusia sopeutumisratkaisuja. Tutkimuksesta saatu tieto on myös arvokasta sopeutumistoimenpiteiden suunnittelussa. Suomen kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa 2022 yhtenä tavoitteena onkin vahvistaa ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevaa tutkimusta. [1], [2]

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvän sopeutumisen tutkimusta on tehty Suomessa sekä laajoina tutkimusohjelmakokonaisuuksina että yksittäisinä tutkimus- ja kehityshankkeina. Sopeutumistutkimusta rahoitetaan monista kansallisista ja eurooppalaisista lähteistä. [2]

Sopeutumiseen liittyvä tutkimus keskittyi aluksi luonnontieteeseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Suomessa ilmastonmuutosta on tutkittu laajasti ja monitieteisesti tutkimusohjelmissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Silloin käynnistyivät tutkimusohjelmat Suomen Akatemian rahoittamat SILMU (1990–1995) [3] ja FIGARE (1990–2002) [4].

SILMU-ohjelman yli 80 tutkimushanketta keskittyivät ilmastonmuutoksen luonnontieteellisiin vaikutuksiin ilmakehässä (muun muassa ensimmäiset ilmastonmuutosskenaariot Suomelle), metsissä ja soilla sekä vaikutuksiin joillekin toimialoille. Varsinaista ilmastonmuutokseen sopeutumista siinä käsiteltiin kuitenkin vain alustavasti. [3]

FIGARE-ohjelmassa tutkimuskenttä laajeni luonnontieteistä myös ilmastonmuutokseen hillintään ja sopeutumiseen liittyviin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja teknisiin kysymyksiin. Ohjelman tavoitteena oli kehittää ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa globaalimuutokseen tai auttaa siihen sopeutumisessa. Ohjelman 36 hankkeen tulokset keskittyivät silti pitkälti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. [4]

Ensimmäinen erityisesti sopeutumiseen keskittynyt laaja yksittäinen tutkimushanke Suomessa oli FINADAPT, jota ympäristöministeriö rahoitti vuosina 2004–2005. Se käsitti seuraavat aihealueet: ilmastotieto ja skenaariot, luonnon monimuotoisuus, metsätalous, maatalous, vesivarat, terveys, liikenne, rakennettu ympäristö, energiainfrastruktuuri, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, sosio-ekonominen selvitys ja yhdyskuntasuunnittelu. [5] Hankkeessa tutkittiin Suomen sopeutumista ilmastonmuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin ja tunnistettiin suuntaviivoja tarvittaville uusille tutkimusohjelmille [2].

SILMUn, FIGAREn ja FINADAPTin tuloksia hyödynnettiin laajasti myös vuonna 2005 julkaistun Suomen ensimmäisen Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian laatimisessa [6].

Sopeutumistutkimus on kehittynyt monitieteiseksi

Sopeutumisstrategian toimeenpanoa tuettiin laajalla Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmalla (ISTO, 2006–2010), jota rahoittivat pääasiassa maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö mutta myös liikenne- ja viestintäministeriö, ulkoministeriö ja Tiehallinto. ISTOssa tuotettiin sopeutumistoimien suunnittelun ja toimeenpanon vaatimaa tietoa sekä edistettiin tiedon soveltamista käytäntöön [7].

ISTO-tutkimusohjelmaan kuului 30 eri teemoihin liittyvää hanketta, jotka käsittelivät muun muassa maa- ja metsätaloutta, kalataloutta, kaavoitusta ja rakentamista, ilmastopalvelua, sään ääri-ilmiöitä, luonnon monimuotoisuutta ja sosiaalisia vaikutuksia. Myös tulvien ja kuivuuden tuomat haasteet sekä sopeutumisen kansainvälinen ulottuvuus otettiin huomioon. Kattavan ohjelman laajat tulokset koottiin keskitetysti saataville [8], [9]. ISTO-ohjelma täytti monilta osin aiemmin tunnistettuja tietoaukkoja, mutta yhteiskuntatieteellisiä tai sektorirajat ylittäviä tutkimusaiheita siinä oli vähän. ISTOssa ei myöskään käsitelty kovinkaan paljon alueellisia tai paikallisia sopeutumiskysymyksiä, koska tutkimus painottui valtakunnalliselle tasolle. [7], [10], [2]

ISTOa seurannut ilmastonmuutoksen akatemiaohjelma Suomen Akatemian rahoittama FICCA (2011–2014) tutki ilmastonmuutoksen tuomia haasteita sekä yhteiskunnallisesta että luonnontieteellisestä näkökulmasta. Sen tarkoituksena oli tukea monitieteistä tutkimusta. Ohjelmassa tutkittiin erityisesti ilmastonmuutoksen riskejä ja haavoittuvuutta liittyen muun muassa tulviin, kaupunkien vesihuoltoon, energiaan, biologiseen monimuotoisuuteen ja maatalouteen viidessä eri hankkeessa. [11], [2], [10]

Uusimmissa sopeutumistutkimuksissa on keskitytty toimialojen haasteisiin ja riskienhallintaan

Viime vuosina sopeutumiseen liittyvässä tutkimuksessa on laajennettu eri toimialojen tietopohjaa, pyritty etsimään ratkaisuja niitä kohtaaviin ilmastohaasteisiin sekä ilmastoriskien arviointiin ja hallintaan.

Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa (MIL) -tutkimusohjelma oli käynnissä vuosina 2007–2012. Ohjelmassa tuotettiin 14 eri tutkimushankkeen turvin tietoa muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen metsiin ja metsäekosysteemeihin sekä metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. [12] Ekosysteemipalvelujen ja elinkeinojen haavoittuvuutta ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon arvioitiin VACCIA-hankkeessa vuosina 2009–2011 [13], [14].

Sää- ja ilmastoriskien hallinnan tilaa Suomessa arvioitiin ELASTINEN-hankkeessa (Ennakoiva lyhyen aikavälin sää-, talous- ja ilmastoriskien hallitseminen) vuosina 2015–2016 [15], [16]. Siinä arvioitiin riskienhallintakeinoja, eri toimijoiden roolia ilmastoon liittyvissä riskitilanteissa, maan rajat ylittäviä ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksia ja ilmastoriskien hallinnan kustannuksia ja hyötyjä. Lisäksi aiheeseen liittyvä jatkohanke SIETO (2017–2018) toteutti sää- ja ilmastoriskien arviointia ja kartoitti suunnitelmia tulevien riskinarviointien toimintamalleiksi [17] Molemmat hankkeet rahoitettiin valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS). [2].

Sopeutumistutkimus aikajana

Kuva 1. Sopeutumiseen liittyviä keskeisiä tutkimusohjelmia ja -hankkeita. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Suomessa on ja on ollut myös muita, pääosin kotimaisista lähteistä rahoitettuja toimialakohtaisia sopeutumistutkimushankkeita. Tutkimusaiheina ovat olleet esimerkiksi terveys (Suomen Akatemian rahoittama PLUMES-hanke [18]), vesi (FICCAn tutkimushanke ClimWater [19]), maatalous (muun muassa Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama ILMAPUSKURI-hanke [20]) ja biodiversiteetti (FICCAn tutkimushanke A-LA-CARTE [21]). Suomen Akatemian rahoittamassa FORBIO-hankkeessa (2015–2021) on keskitytty kestävän ja ilmastoneutraalin metsäbiotalouden haasteisiin [22]. Suomi on ollut myös aktiivisesti mukana useissa sopeutumiseen liittyvissä EU-rahoitteisissa tutkimushankkeissa, esimerkiksi BASE- [23] ja ToPDad-hankkeissa [24]. [10], [2]

Sopeutumistutkimuksessa korostuu jatkossakin monitieteinen lähestymistapa

Sopeutumistutkimuksessa on siis paljolti keskitytty ilmaston todennäköisiin muutoksiin ja vaikutuksiin, mutta nykyään yhä enemmän ilmastoriskien arviointiin ja hallintaan sekä sopeutumistoimien täytäntöönpanoon liittyviin kysymyksiin. Tällaisesta tutkimuksesta esimerkkeinä ovat uudemmat hankkeet ELASTINEN [15] ja SIETO [17].

Tutkimusta tarvitaan myös siitä, millaisia sopeutumistoimia voi ja kannattaa tehdä, millainen varautuminen on hyödyllistä ja miten sopeutumista edistetään eri aloilla. Huomiota on alettu kiinnittää lisäksi sopeutumistoimenpiteisiin liittyviin kustannuksiin. Tärkeä osa tutkimustoimintaa on myös asiantuntijoiden valmennus ja koulutus. [2]

Sopeutumistutkimuksen sanapilvi
Kuva 2. Sanapilvi asiantuntijoiden tunnistamista sopeutumisen tieto- ja osaamistarpeista. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. [2]

Uusissa sopeutumisen tutkimuksissa sekä ohjelma- ja hankekokonaisuuksissa kannattaa miettiä, millaiset toimijat hyötyvät tutkimuksesta ja kenelle tietoa ollaan tuottamassa. Lisäksi tietoa sopeutumisesta ja sen tarpeesta on hyvä käsitellä eri aihepiirien tai tutkimusteemojen mukaan. Yhä enemmän painoarvoa sopeutumistutkimuksessa ovat saamassa esimerkiksi ilmastonmuutokseen terveysvaikutukset tai yhteiskunnan huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset [2].

 

Päivitetty 28.3.2018

Lähteet

  1. Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2014. 39 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-860-2
  2. Arnkil, N. & Lahti, E. 2018. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tieto- ja osaamistarpeet Suomessa. Kohti tutkimusohjelmaa. Tapion raportteja nro 24. 34 s. http://tapio.fi/wp-content/uploads/2018/02/Selvitys-sopeutumisen-tutkimustarpeista_julkaisuversio_.pdf
  3. Suomen Akatemia. 26.5.2015. (Päivitetty). SILMU Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma (1990–95). [Viitattu 23.3.2018] http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/paattyneet-tutkimusohjelmat/silmu/
  4. Suomen Akatemia. 2014. FIGARE Globaalimuutoksen tutkimusohjelma [Viitattu 23.3.2018] http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/paattyneet-tutkimusohjelmat/uusi-sivu117/
  5. Suomen ympäristökeskus SYKE. 21.10.2013 (Päivitetty). Suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen (FINADAPT) [Viitattu 23.3.2018] http://www.syke.fi/hankkeet/finadapt
  6. Maa- ja metsätalousministeriö. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. MMM:n julkaisuja 1/2005. 276 s. http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-200-X
  7. Ahonen, P.-P., Kankaanpää, S. & Rummukainen, M. 2011. Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelman (ISTO, 2006–2010) loppuarviointi. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 53 s. http://mmm.fi/documents/1410837/1801184/ISTO-loppuarviointiraportti_16.12.2011.pdf/7067afdf-f09a-4d7b-9f67-cc7cea9a5aca
  8. Suomen ympäristökeskus SYKE. 2011. ISTO-hankkeiden yleisasettelu (ISTO-Finessi-hankkeen tuloksia [Viitattu 23.3.2018] http://www.finessi.info/ISTO/?lang=fi&page=overview
  9. Ruuhela, R. (toim.). 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? -Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2011. 177 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-682-0
  10. Ministry of the Environment & Statistics Finland. 2017. Finland’s Seventh National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Ministry of the Environment and Statistics Finland, Helsinki. 314 p. (Suomen 7. Maaraportti YK:n ilmastosopimukselle) https://www.stat.fi/tup/khkinv/khkaasut_maaraportit.html
  11. Suomen Akatemia. 2015. Ilmastonmuutos – vaikutukset ja hallinta (FICCA) [Viitattu 23.3.2018] http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/paattyneet-tutkimusohjelmat/ficca/
  12. Luonnonvarakeskus. 4.10.2012 (Päivitetty). Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa (MIL) –tutkimusohjelma 2007–2012 [Viitattu 23.3.2018] http://www.metla.fi/ohjelma/mil/index.htm
  13. Suomen ympäristökeskus SYKE. 30.7.2013 (Päivitetty). Luonnon tarjoamien palveluiden haavoittuvuusarviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon (VACCIA) [Viitattu 23.3.2018] http://www.syke.fi/hankkeet/vaccia
  14. Bergström I., Mattsson T., Niemelä E., Vuorenmaa J. & Forsius Martin (toim.) 2011. Ekosysteemipalvelut ja elinkeinot – haavoittuvuus ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon. VACCIA-hankkeen yhteenvetoraportti. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 26 | 2011. 75 s. http://hdl.handle.net/10138/37028
  15. Ilmatieteen laitos. 26.7.2017 (Päivitetty). Ennakoiva lyhyen aikavälin sää-, talous- ja ilmastoriskien hallitseminen (ELASTINEN) [Viitattu 23.3.2018] http://ilmatieteenlaitos.fi/elastinen
  16. Gregow H., Carter T., Groundstroem F., Haavisto R., Haanpää S., Halonen M., Harjanne A., Hildén M., Jakkila J., Juhola S., Jurgilevich A., Kokko A., Kollanus V., Lanki T., Luhtala S., Miettinen I., Mäkelä A., Nurmi V., Oljemark K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Perrels A., Pilli-Sihvola K., Punkka A-J., Raivio T., Räsänen A., Säntti K., Tuomenvirta H., Veijalainen N. & Zacheus O. 2016. Keinot edistää sää- ja ilmastoriskien hallintaa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2016. Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-303-3
  17. Ilmatieteen laitos. 2018. Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO) [Viitattu 23.3.2018] http://ilmatieteenlaitos.fi/sieto-hanke
  18. Ilmatieteen laitos. 2018. Pathways linking uncertainties in model projections of climate and its effects (PLUMES) [Viitattu 23.3.2018] http://en.ilmatieteenlaitos.fi/plumes
  19. Suomen ympäristökeskus SYKE. 9.10.2013 (Päivitetty). Ilmastonmuutos ja veden kiertokulku (ClimWater) [Viitattu 23.3.2018] http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Ilmastonmuutos_ja_veden_kiertokulku_ClimWater
  20. Luonnonvarakeskus. 2016. Säävaihtelun ja ääri-ilmiöiden aiheuttamien riskien hallinta tuotannon haavoittuvuuden vähentämiseksi ja puskurointi- sekä palautumiskyvyn parantamiseksi (ILMAPUSKURI) [Viitattu 23.3.2018] https://www.luke.fi/projektit/ilmapuskuri-saavaihtelun-ja-aa/
  21. Finnish Environment Institute SYKE. 1.6.2015 (Updated). Assessing limits of adaptation to climate change and opportunities for resilience to be enhanced (A-LA-CARTE) [Viitattu 23.3.2018] http://www.syke.fi/projects/alacarte
  22. University of Eastern Finland. 2018. FORBIO-hanke: Kestävä, ilmastoneutraali ja resurssitehokas metsäbiotalous [Viitattu 23.3.2018] http://www.uef.fi/web/forbio
  23. Bottom-Up Climate Adaptation Strategies Towards a Sustainable Europe (BASE) [Viitattu 23.3.2018] http://base-adaptation.eu/
  24. The Tool-supported policy development for regional adaptation (ToPDAd) [Viitattu 23.3.2018] http://www.topdad.eu/

Tuottajatahot