Mitä sopeutuminen tarkoittaa?

Sopeutuminen on tulevaan varautumista

Sopeutumisella tarkoitetaan ilmasto-olosuhteiden muutoksen ja muutoksen vaikutusten ennakointia. Sana sopeutuminen (engl. adaptation) on vakiintunut, virallinen termi ilmastonmuutokseen varautumiselle - sinänsä sana varautuminen kuvaa kenties paremmin sopeutumistyön aktiivista luonnetta. Jo oman toimialueen haavoittuvuuksien ja muutoksesta aiheutuvien mahdollisten hyötyjen tarkastelu on sopeutumista muutokseen.

Ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu keskittyi pitkään ilmastonmuutoksen hillintään, eli muutoksen torjumiseen tai hidastamiseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kautta. Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi vuonna 2001 kolmannen arviointiraporttinsa, joka herätti keskustelua tarpeesta varautua ilmastonmuutoksen globaaleihin vaikutuksiin. Nykyään muutokseen sopeutuminen nähdään tärkeänä osana ilmastopolitiikkaa hillintätoimien ohella.

Ilmasto-olosuhteiden muutos on vähittäistä ja osin jo näkyvissä esimerkiksi kasvi- ja eläinlajien levinneisyysalueiden muutoksina [1]. Muutoksen jatkumiseen on varauduttava, sillä kasvihuonekaasupäästöjä ei ole toistaiseksi saatu merkittävästi vähennettyä. Lisäksi päästövähennykset vaikuttavat ilmastosysteemiin vasta vuosikymmenten viiveellä. Siten Suomenkin ilmastolliset olosuhteet tulevat väistämättä muuttumaan tulevien vuosikymmenten kuluessa, pystymmepä siirtymään kohti kestävämpää elämäntapaa tai emme.

Välttääkö vaaraa vai varautuako vahinkoihin?

Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on kaksi tietä, ennakoiva ja reaktiivinen. Edullisinta on puuttua jo ennakolta kehityskulkuihin, jotka lisäävät sääilmiöistä aiheutuvia tai välillisesti niihin liittyviä vahinkoja. Esimerkiksi rakentamisen rajoittaminen potentiaalisesti tulvaherkillä tai maaperältään heikoilla alueilla on ennakoivaa sopeutumista (Kuva 1).

Sopeutua voi ennakoivasti tai jo sattuneita vahinkoja minimoiden. Varovaisuusperiaatteen mukaan toimiminen tulee usein halvemmaksi. (Mukaillen Hohenemser et al.1993, Renn 2006) [2].

Usein kuitenkin vasta erilaiset sään ääri-ilmiöt herättävät huomaamaan oman haavoittuvuuden ja käynnistävät sopeutumistoimet. Etenkin hyvin poikkeuksellisten, vaikeasti ennakoitavien sääilmiöiden, esimerkiksi voimakkaiden myrskyjen ja rankkasateiden kohdalla saatetaan joutua turvautumaan reaktiiviseen sopeutumiseen. Se tarkoittaa vahinkojen minimointia poikkeustilanteissa esimerkiksi pelastustoimen toimesta. Pelastustoimen arkeen ilmastonmuutos vaikuttaa muuttamalla onnettomuusprofiilia. Toiminnan suunnittelussa tärkeää on riskien ja niiden hallinnan tarkastelu kestävän kehityksen näkökulmasta [3].

Laajasti katsoen sopeutuminen tarkoittaa sitä yhteiskunnallista muutosta, jonka ilmastonmuutoksen hillintä ja sen vaikutuksiin sopeutuminen aiheuttavat [4]. Sopeutuminen onkin pitkä prosessi, muuttuvien olosuhteiden ja arvojen kanssa elämistä.

Rakennetun alan ja varallisuuden kasvu lisää yhdyskuntien haavoittuvuutta

Alueiden ja yhdyskuntien haavoittuvuus viittaa niiden herkkyyteen kärsiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. IPCC:n määritelmän mukaan haavoittuvuus riippuu ilmastonmuutoksen luonteesta, sen voimakkuudesta ja nopeudesta ja toisaalta yhdyskuntien herkkyydestä muutoksille sekä niiden sopeutumiskyvystä [?] .

Globaalissa katsannossa ilmastonmuutoksen suuri haaste on, että muutokselle kaikkein haavoittuvimpia ovat jo nyt toimeentulon rajamailla olevat. Myös jo nykyään ylikuormitetut luonnonympäristöt ovat muutokselle herkimpiä. Tällaisia ovat muun muassa maapallon kuivuudesta kärsivät alueet, rannikoiden kosteikot ja suuret rannikkokaupungit [1]. Euroopassakin kuivuus on Välimeren maissa yhä paheneva ongelma [5].

Ihmiskunnan rooli on haavoittuvuudessa keskeinen. Luonnonkatastrofien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet merkittävästi [6]. Pääosin syynä on, että haavoittuvilla alueilla katastrofeille, esimerkiksi rankkasadetulville ja meritulville altistuu yhä enemmän väestöä ja kiinteistöihin ja infrastruktuuriin sitoutuu yhä enemmän varallisuutta.