Ilmastonmuutokseen sopeutumisella varaudutaan aktiivisesti muutoksiin

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella pyritään varautumaan sää- ja ilmastoriskien aiheuttamiin vaikutuksiin. Sopeutumisen tavoitteena on vähentää kielteisille vaikutuksille altistumista ja haavoittuvuutta, mutta myös hyötyä ilmastonmuutoksen tuomista mahdollisuuksista eri keinoin. Sopeutumiseen liittyvät käsitteet vaihtelevat jonkin verran eri alojen ja asiayhteyksien välillä.

Sopeutuminen on toiminta- ja varautumiskykyä sään ja ilmaston muutoksiin

Ilmastossa tapahtuvat muutokset voivat tuoda mukanaan myönteisiäkin vaikutuksia, mutta erityisesti monenlaista vahinkoa ihmisille, luonnolle ja yhteiskunnan eri toiminnoille. Vahinkoihin varaudutaan, jotta niitä pystytään mahdollisuuksien mukaan vähentämään ja hallitsemaan. Aktiivinen ilmastonmuutokseen sopeutuminen auttaa osaltaan pitämään yhteiskunnan toimivana ja turvallisena. [1], [2]

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen (climate change adaptation) tarkoittaa ihmisen ja luonnonjärjestelmien kykyä toimia nykyisessä ilmastossa ja kykyä varautua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin [3]. Sopeutumisessa on olennaista eri toimenpitein ehkäistä tai lieventää ilmaston vaihtelevuudesta ja muutoksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia sekä hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia. Sopeutumistoimet ulottuvat politiikkatoimista konkreettisiin keinoihin, kuten esimerkiksi tulvasuojelutoimiin tai kasvinjalostukseen. Monet toimista toteutetaan paikallisella tasolla, esimerkiksi kunnissa. [4]

Sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja joskus myös uusiin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisen keinoihin voivat johtaa isoihinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Sopeutuminen onkin pitkä ja jatkuva prosessi, joka usein tarkoittaa reagoimista muuttuviin olosuhteisiin ja elämistä muuttuvien kulutustottumuksien ja arvomaailman kanssa. Muuttuvien sään ääri-ilmiöiden myötä sopeutuminen on saanut entistä enemmän näkyvyyttä, ja se on noussut hillinnän rinnalle tärkeäksi osaksi ilmastopolitiikkaa. [4], [5], [2]

Sopeutumisella vähennetään altistumista ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteena on vähentää altistumista (exposure) ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille. Altistuminen tarkoittaa ihmisten, yhdyskuntien ja infrastruktuurin sekä ekosysteemien ja luonnonvarojen sijoittumista sellaiseen paikkaan, jossa niille aiheutuu mahdollisesti vahinkoa tai vaaraa [2], [3]. Esimerkiksi rannikolla sijaitsevat kaupungit tai tuotantolaitokset ovat alttiita vedenpinnan nousun vaikutuksille. Myös kuivuudesta kärsivät alueet altistuvat helposti ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Sade- ja sulamisvesistä aiheutuville hulevesitulville ovat alttiita sellaiset alueet, joissa on paljon vettä läpäisemättömiä pintoja, kuten asfalttia ja betonia ja vähän viherrakentamista [6], [2], [7], [8].

Altistumista voidaan vähentää erilaisilla sopeutumistoimilla. Esimerkiksi altistumista tulville voidaan vähentää, kun maankäytön suunnittelussa rakennukset sijoitetaan tulvariskialueiden ulkopuolelle tai rakennetaan hulevesiä imeyttäviä pintoja. [6]

Sopeutumisella vähennetään haavoittuvuutta eli herkkyyttä ilmastonmuutoksen vaikutuksille

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteena on myös pienentää haavoittuvuutta (vulnerability) ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Haavoittuvuus viittaa ihmisten, teknisten rakenteiden ja yhteiskuntien herkkyyteen ja sopeutumiskykyyn sään ja ilmaston vaikutuksille. [9]. Monet erityisryhmät, kuten vanhukset ja pitkäaikaissairaat, ovat haavoittuvia sään ääri-ilmiöille, esimerkiksi helteille [6], [10].

Toimialoista muun muassa maatalous on haavoittuva, sillä esimerkiksi kuivuudet, rankkasateet sekä kasvitaudit ja -tuholaiset saattavat vaikuttaa maatalouden tuottavuuteen. Toisaalta maataloustuotannolla on myös mahdollisuuksia sopeutua näihin haitallisiin vaikutuksiin, muun muassa kasvinjalostuksen ja viljelylajien monipuolistamisen avulla. [11]

Kehittyvät maat ovat haavoittuvia ilmastonmuutokselle, koska niillä ei välttämättä ole voimavaroja toteuttaa sopeutumistoimia. Erityisen haavoittuvia ovat myös esimerkiksi muista konflikteista kärsivät alueet tai arktinen luonnonympäristö. [12]

Resilienssi on ennakoimista ja joustavuutta

Resilienssi (resilience) tarkoittaa ennakoivaa kykyä toimia joustavasti häiriötilanteissa ja muutoksissa ja sopeutua niihin. Olennaista on, että yhteiskunnalla – tai luonnonjärjestelmällä – on kapasiteettia toipua ja kehittää toimintaansa ja varautumistaan häiriötilanteen, esimerkiksi tuhoisan myrskyn tai tulvan, jälkeen. [2]

Resilienssin rinnalla tai sijasta käytetään usein myös termiä ilmastokestävä. Sillä viitataan siihen, että ratkaisut suunnitellaan ja toteutetaan ottaen huomioon ilmastoriskit sekä niiden ehkäisy ja lieventäminen (haavoittuvuuden vähentäminen ja sopeutumiskyvyn vahvistaminen). [2], [13] Ilmastokestävyys kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa [14] ja eri toimialoilla, kuten luonnonvara-aloilla [11].

Muutokset säässä ja ilmastossa voivat aiheuttaa haittoja eli lisätä sää- ja ilmastoriskejä

Sää- ja ilmastoriskit (weather and climate risks) tarkoittavat sään ja ilmaston ilmiöiden ja niiden muutoksen aiheuttamia mahdollisia haittoja ihmistoiminnalle ja luonnolle. Sää- ja ilmastoriski ja sen vaikutukset muodostuvat vaaratekijästä (esimerkiksi myrskystä tai tulvasta), haavoittuvuudesta ja altistumisesta (kuva 1), jotka vaihtelevat ja muuttuvat ajan myötä [2], [15]. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta on tärkeää arvioida ja hallita näitä riskejä. Suomessa ensimmäinen kansallinen sää- ja ilmastoriskien arviointi valmistui vuonna 2018. [1]

Sää-ja ilmastoriskiin vaikuttavat tekijät

Kuva 1. Sää- ja ilmastoriskiin vaikuttavat tekijät. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä. Kuvan lähteet: [15], [16], [17]

Sää- ja ilmastoriskeillä voi olla sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia. Suorissa vaikutuksissa vaaratekijä aiheuttaa vahinkoa omaisuudelle, kuten asuinrakennuksille, tuotantolaitoksille tai tieverkostolle. Suorista vaikutuksista voi aiheutua myös epäsuoria vaikutuksia, kuten tuotteiden tai palvelujen hankintaketjujen seisokkeja. Esimerkiksi jos tulva vahingoittaa tehdasta aiheuttaen tuotantokatoksen, siitä voi aiheutua epäsuoria vaikutuksia toimitusketjuihin tai työvoimaan ja sitä kautta talouteen. [2], [4], [6]

Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat heijastua muualta

Epäsuoria sää- ja ilmastoriskien vaikutuksia ovat myös heijastevaikutukset (muun muassa transboundary effect, cross-border impact). Niillä tarkoitetaan ilmaston vaihtelevuuden tai muutoksen seurausta, joka ilmenee Suomessa mutta jonka varsinainen alkuperä on Suomen rajojen ulkopuolella. Ilmastonmuutoksen vaikutukset jakaantuvat maailmalla epätasaisesti ja varsinkin sään ääri-ilmiöiden osalta osin ennalta arvaamatta. Eri puolilla maailmaa ilmenevät vaikutukset liittyvät toisiinsa monien erilaisten vuorovaikutussuhteiden kautta. [18]

Ilmastonmuutoksen heijastevaikutukset voivat vaikuttaa muun muassa raaka-aineiden saatavuuteen, kauppaan, hintoihin, ekosysteemiin tai ihmisten liikkumiseen (väestöliikkeet). Suomen kannalta merkittäviä heijastevaikutuksia liittyy muun muassa energiahuoltoon, teollisuuteen, turismiin ja väestöön. Suomen rajojen ulkopuolelta, mutta Suomeen saakka ulottuvia ilmastonmuutoksen vuorovaikutusketjuja on tarkasteltu ensimmäisen kerran vuonna 2016. [18], [1]

Sopeutumista voidaan lähestyä eri tavoin

Sopeutumista voidaan lähestyä erilaisista lähtökohdista, kuten sää- ja ilmastoriskien vaikutusten suuruudesta tai niiden ajoituksesta riippuen. Sopeutumisen lähtökohtiin ja sopeutumiseen liittyvät käsitteet ovat vaihdelleet tutkimuksen edetessä ja vaihtelevat edelleen jonkin verran eri alojen ja asiayhteyksien välillä.

Nykyisten sääilmiöiden ja lähitulevaisuuden ilmaston mahdollisesti aiheuttamiin vaikutuksiin sopeutuminen on osa katastrofiriskien hallintaa (disaster risk management), joka kuuluu yhteiskunnan eri toimijoille. Siihen sisältyy a) katastrofiriskien vähentäminen (disaster risk reduction), jolla pyritään ennakoivasti vähentämään sään ääri-ilmiöistä johtuvia yhteiskunnallisia vahinkoja, ja b) vahinkoihin tai vaaraan varautuminen ja reagoiminen ja niistä toipuminen (disaster management). Jälkimmäinen kuuluu monissa maissa, kuten Suomessa, perinteisesti pelastustoimen tehtäviin, mutta myös terveyssektorin pitää toteuttaa varautumistoimia esim. helleaaltojen aikana. [15] Häiriötilanteisiin, kuten tulviin tai sähkökatkoihin, tulee kuitenkin varautua myös omatoimisesti. Silloin myös viranomaiset voivat keskittyä eniten apua tarvitseviin ihmisiin tai kohteisiin. Myös kansalaisjärjestöillä, kuten esimerkiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä tai Suomen Punaisella Ristillä, on tärkeä rooli varautumisessa. [19]

Sopeutumiseen kuuluu erityisesti myös keskipitkän ja pitkän aikavälin sään ja ilmaston muutosten ennakointi. Tällainen vuosikymmenten päähän ulottuva sopeutuminen voi olla asteittaista tai perustua rakenteellisiin eli järjestelmätason muutoksiin.

Asteittaisella sopeutumisella (incremental adaptation) tarkoitetaan lähestymistapaa, jolla pyritään ennakoivasti vähentämään ilmastonmuutoksesta ja muuttuvista sään ääri-ilmiöistä johtuvia yhteiskunnallisia vahinkoja tai hyötymään myönteisistä muutoksista. Tämä voi sisältää nykyisen toiminnan laajentamista, esimerkiksi nykyisten tulvavalmiuksien ja -suojelun parantaminen on asteittaista sopeutumista. [20], [9]

Järjestelmätason sopeutuminen (transformational adaptation) taas muuttaa yhteiskunnallisen järjestelmän perusominaisuuksia pitkällä tähtäimellä. Tällaiset sopeutumistoimenpiteet voivat olla esimerkiksi arkkitehtuurisia ratkaisuja tai joidenkin toimintojen siirtämistä uuteen paikkaan. [20], [9]

Sopeutumisen eri lähestymistavat tukevat toisiaan

Katastrofiriskien hallinnan ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen eri lähestymistavat tukevat toisiaan. Esimerkiksi tulvariskien vähentämiseen ja hallintaan tähtääviä lakeja ja toimenpiteitä on tehty jo pitkään. Akuutissa tulvatilanteessa sovelletaan aina ensin katastrofiriskien hallintatoimia, jotta vältytään suurimmilta tuhoilta. Tilanteen tasaannuttua arvioidaan, tarvitaanko jatkossa asteittaista vai järjestelmätason sopeutumista, jotta haittavaikutukset, tuhot ja kustannukset voitaisiin tulevaisuudessa pitää mahdollisimman pieninä. [15], [20]. Toisin kuin ilmastonmuutoksen hillintätoimien kohdalla, sää- ja ilmastoriskienhallinnan ja sopeutumistoimien kustannukset ja hyödyt ovat pääasiassa paikallisia. [4], [21], [16]

Sää- ja ilmastoriskien hallinta on sopivien sopeutumistoimien hakemista. Toimenpiteiden valintaan vaikuttaa muun muassa sopeutumistarpeen ja haasteen suuruus, ihmisten tai yhdyskunnan haavoittuvuus sekä tapahtuman sijainti ja ajoittuminen. [6], [22], [4]. Usein alueet ja kaupungit tarvitsevatkin riskien ja haavoittuvuuden arviointeja, jotta voidaan selvittää, mitkä sopeutumisen lähestymistavat ja toimenpiteet sopivat parhaiten eri tilanteisiin juuri kyseiselle alueelle. [20], [6]

 

23.5.2019 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Tuomenvirta H., Haavisto R., Hildén M., Lanki T., Luhtala S., Meriläinen P., Mäkinen K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Pilli-Sihvola K., Pöyry J., Sorvali J. & Veijalainen N. 2018. Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2018. 107 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-601-0
  2. Gregow H., Carter T., Groundstroem F., Haavisto R., Haanpää S., Halonen M., Harjanne A., Hildén M., Jakkila J., Juhola S., Jurgilevich A., Kokko A., Kollanus V., Lanki T., Luhtala S., Miettinen I., Mäkelä A., Nurmi V., Oljemark K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Perrels A., Pilli-Sihvola K., Punkka A-J., Raivio T., Räsänen A., Säntti K., Tuomenvirta H., Veijalainen N. ja Zacheus O. 2016. Keinot edistää sää- ja ilmastoriskien hallintaa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2016. Valtioneuvoston kanslia. 36 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-303-3
  3. IPCC. 2014. Annex II: Glossary [Mach, K. J., Planton S. & von Stechow, C. (eds.)]. In: Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, Pachauri, R. K. & Meyer, L. A. (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland: 117–130. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/AR5_SYR_FINAL_Annexes.pdf
  4. Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2014. 39 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-860-2
  5. Ympäristöministeriö. 2017. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. 142 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4748-7
  6. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Leijala, U., Luhtala, S., Mäkelä, M., Ruuhela, R. & Votsis, A. (Ilmatieteen laitos). 2018. Sään ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Helsingissä. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:6. 94 s. (pdf) https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-06-18.pdf
  7. Kankaanpää, S. 2017. Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen uudet haasteet. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), Helsinki. HSY:n julkaisuja x/2017. 58 s. (pdf) https://www.hsy.fi/sites/Esitteet/EsitteetKatalogi/Pks_ilmastonmuutokseen_sopeutumisen_uudet_haasteet.pdf
  8. Kazmierczak, A. & Kankaanpää, S. 2016. Ilmastonmuutoslähtöinen sosiaalinen haavoittuvuus pääkaupunkiseudulla. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), Helsinki. 28 s. https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmastonmuutos/sopeutuminen/Sivut/haavoittuvuus-ilmastonmuutokselle.aspx
  9. Field, C. B., Barros, V. R., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., van Aalst, M., Adger, W. N., Arent, D. J., Barnett, J., Betts, R., Bilir, T. E., Birkmann, J., Carmin, J., Chadee, D. D., Challinor, A. J., Chatterjee, M., Cramer, W., Davidson, D. J., Estrada, Y. O., Gattuso, J.-P., Hijioka, Y., Hoegh-Guldberg, O., Huang, H. Q., Insarov, G. E., Jones, R. N., Kovats, R. S., Romero-Lankao, P., Larsen, J. N., Losada, I. J., Marengo, J. A., McLean, R. F., Mearns, L. O., Mechler, R., Morton, J. F., Niang, I., Oki, T., Olwoch, J. M., Opondo, M., Poloczanska, E. S., Pörtner, H.-O., Redsteer, M. H., Reisinger, A., Revi, A., Schmidt, D. N., Shaw, M. R., Solecki, W., Stone, D. A., Stone, J. M. R., Strzepek, K. M., Suarez, A. G., Tschakert, P., Valentini, R., Vicuña, S., Villamizar, A., Vincent, K. E., Warren, R., White, L. L., Wilbanks, T. J., Wong, P. P. & Yohe, G. W. 2014. In: IPCC. 2014. Technical summary. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. [Field, C. B., Barros, V. R., Dokken, D. J., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. L., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. &White, L. L. (eds.)] Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom & New York, NY, USA: 35–94. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WGIIAR5-TS_FINAL.pdf
  10. Ruuhela, R. 2018. Impacts of weather and climate on mortality and self-harm in Finland. Academic Dissertation in meteorology. University of Helsinki, Department of Physics, Faculty of Science. Finnish Meteorological Institute, Helsinki. Finnish Meteorological Institute Contributions 147. 62 p. http://hdl.handle.net/10138/258658
  11. Peltonen-Sainio, P., Sorvali, J., Müller, M., Huitu, O., Neuvonen, S., Nummelin, T., Rummukainen, A., Hynynen, J., Sievänen, R., Helle, P., Rask, M., Vehanen, T. & Kumpula, J. 2017. Sopeutumisen tila 2017: Ilmastokestävyyden tarkastelut maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Luonnonvarakeskus, Helsinki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 18/2017. 87 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-381-9
  12. IPCC. 2014. Summary for policymakers. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C. B., Barros, V. R., Dokken, D. J., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. L., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White, L. L. (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom & New York, NY, USA: 1–32. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/ar5_wgII_spm_en.pdf
  13. Hildén M., Haavisto R., Harjanne, A., Juhola, S., Luhtala, S., Mäkinen K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Pilli-Sihvola K., Pöyry J. ja Tuomenvirta H. 2018. Ilmastokestävä Suomi - Toimintamalli sää- ja ilmastoriskien arviointien järjestämiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 44/2018. 67 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-602-7
  14. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas. [Viitattu 23.5.2019.] http://ilmastotyokalut.fi/
  15. IPCC. 2012. Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation. A Special Report of Working Groups I and II of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C. B., Barros, V., Stocker, T. F., Qin, D., Dokken, D. J., Ebi, K. L., Mastrandrea, M. D., Mach, K. J., Plattner, G.-K., Allen, S. K., Tignor, M. & Midgley, P. M. (Eds.)] Cambridge, UK, & New York, NY, USA. 582 p. https://www.ipcc.ch/report/managing-the-risks-of-extreme-events-and-disasters-to-advance-climate-change-adaptation/
  16. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Nurmi, V., Oljemark, K., Tuomenvirta, H., Groundstroem, F., Juhola, S., Miettinen, I. & Gregow, H. 2016. Taloudellisesti tehokkaampaa sää- ja ilmastoriskien hallintaa Suomessa. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 45/2016. 68 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-301-9
  17. IPCC. 2014. Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C. B., Barros, V. R., Dokken, D. J., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. K., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White, L. L. (eds.)] Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom & New York, NY, USA. 1132 p. https://www.ipcc.ch/report/ar5/wg2/
  18. Hilden, M., Groundstroem, F. M., Carter, T., Halonen, M., Perrels, A. & Gregow, H. 2016. Ilmastonmuutoksen heijastevaikutukset Suomeen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 46/2016. Valtioneuvoston kanslia. 62 s. http://hdl.handle.net/10138/175275
  19. Sisäministeriö. Varautuminen on pelastustoimen perustyötä [Viitattu 23.5.2019.] https://intermin.fi/pelastustoimi/varautuminen
  20. European Environment Agency, EEA. 2016. Urban adaptation to climate change in Europe 2016. Transforming cities in a changing climate. EEA, Copenhagen. EEA Report | No 12/2016. 135 p. https://www.eea.europa.eu/publications/urban-adaptation-2016
  21. Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2017-2025. 2017. Esitys kaupunkistrategian valmistelua varten valtuustokaudelle 2017–2021. Ilmastotyöryhmä 23.2.2017. 31 s. https://www.hel.fi/static/ymk/ilmasto/Helsingin-ilmastonmuutokseen-sopeutumisen-linjaukset.pdf
  22. Harjanne, A., Haavisto, R., Tuomenvirta, H., Luhtala, S., Mäkelä, A., Gregow, H., Halonen, M., Raivio, T., Hildén, M., Parjanne, A., Jakkila, J., Juhola, S., Räsänen, A., Haanpää, S., Jurgilevich, A., Peltonen-Sainio, P., Lanki, T., Miettinen, I., Zacheus, O. & Kollanus, V. 2016. Sää- ja ilmastoriskien hallinta ja tietolähteet Suomessa. Ilmatieteen laitoksen julkaisusarja 2016:6. 111 s. http://hdl.handle.net/10138/168693

Tuottajatahot