Tulviin voidaan varautua tulvariskien hallintatoimilla

Tulviin ja niiden aiheuttamiin vahinkoihin voidaan varautua ennakkoon tulvariskien arviointi- ja hallintatoimilla. Tehokkaalle tulvariskien hallinnalle ovat tärkeitä erilaiset tulvakartat. Tulvatilanteessa vahinkoja vähennetään viranomaisten toimin, mutta oleellisen tärkeää on myös kansalaisten omatoiminen tulviin varautuminen ja omaisuuden suojaaminen tulvilta.

Ilmastonmuutos lisää tulvia

Tulvalla tarkoitetaan sitä, kun normaalisti kuivana oleva maa peittyy väliaikaisesti veden alle. Tulviminen voi johtua siitä, että vesistöjen (järvien ja jokien) vedenpinta tai merenpinta nousee tai hulevesiä eli sade- ja sulamisvesiä kertyy maanpinnalle. [1] (kuva 1).

Tulvien arvioidaan yleistyvän Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Vesistöjen syys- ja talvitulvat yleistyvät ja kasvavat, kun taas kevättulvat pienenevät ja aikaistuvat. Suurten keskusjärvien vedenkorkeudet nousevat talvella nykyistä ylemmäksi, ja niiden laskujoissa, kuten Kokemäenjoessa, Kymijoessa ja Oulujoessa, talvivirtaamien kasvu voi lisätä hyydetulvien riskiä. Muutos riippuu kuitenkin vesistön sijainnista ja ominaisuuksista. Osassa Suomea vesistötulvat pienenevät, osassa taas kasvavat. [2], [3]

Myös merivesitulvien riski tulee mahdollisesti kasvamaan ennakoidun merenpinnan nousun myötä [4], [3]. Kesällä voimistuvat rankkasateet lisäävät hulevesitulvia kaupungeissa, jos viemärit ja tulvareitit eivät pysty johtamaan vesiä riittävän nopeasti pois [2], [3].

Tulvavahinkoja voidaan pienentää hallitsemalla tulvariskejä

Tulvat saattavat aiheuttaa vahingollisia seurauksia terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, yhteiskunnan infrastruktuurille eli perusrakenteelle (kuten liikenneyhteyksille ja energian saannille) taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle, jos niihin ei ole varauduttu. Näitä vahinkoja voidaan pienentää tulvariskien hallinnan toimenpiteillä [1], [5].

Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja [6], [1]. Tulvariskejä on Suomessa perinteisesti hallittu tulvasuojelun keinoilla, kuten säännöstelemällä vesistöjen vedenpinnan korkeutta, perkaamalla jokia ja puroja sekä pengertämällä rantoja.

Tulvavahinkoja pystytään vähentämään merkittävästi ottamalla tulvat huomioon maankäytön suunnittelussa [6]. Esimerkiksi hulevesitulvia voidaan hallita parhaiten varaamalla kaavoituksessa hulevesille riittävästi pidättämisalueita ja virtausreittejä. Maankäytön suunnittelua tukee järjestelmällinen tulvakartoitustyö. Tulvakarttojen avulla annetaan viranomaisille ja kansalaisille tietoa tulva-alueista. [7] Tulvaennusteiden ja -varoitusten avulla voidaan ohjata tulvan aikaista pelastustoimintaa ja vähentää tulvavahinkoja.

Kauhajoen Päntäneenjoen tulva-alue © Unto Tapio, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuva 1. Kauhajoen Päntäneenjoki tulvi syksyllä 2012.

Tulvariskien hallintaa ohjaa lainsäädäntö

Suomessa tulvariskien hallintaa ohjaavat laki ja asetus tulvariskien hallinnasta. Lainsäädännöllä toimenpannaan kansallisesti Euroopan unionin (EU:n) tulvadirektiivi [8], ja sen tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. [9], [10].

Lainmukaiseen tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi ja merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvakarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen merkittäville tulvariskialueille. Lain piiriin kuluvat niin vesistö-, meri- kuin hulevesitulvatkin. [9], [10].

Tulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset ja kunnat

Tulvariskien hallinnan suunnittelun vastuutaho riippuu tulvatyypistä. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskienhallinnan suunnittelusta vastaa paikallinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Hulevesitulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaa puolestaan kunta. [11], [9]

Suomessa on 21 merkittävää tulvariskialuetta

Osana tulvariskilainsäädännön toimeenpanoa maa- ja metsätalousministeriö nimesi vuonna 2011 Suomessa ne alueet, joilla vesistöjen tai meren tulvimisesta aiheutuvia riskejä pidetään merkittävinä. Näitä merkittäviä tulvariskialueita on yhteensä 21, joista neljä sijaitsee rannikolla ja loput sisämaassa vesistöjen varrella (kuva 2). Joukkoon ei kuulu yhtään hulevesitulvariskialuetta. Merkittävät tulvariskialueet valittiin ELY-keskusten tekemien alustavien tulvariskiarviointien perusteella. [12], [11]

Tulvariskialueet © SYKE

Kuva 2: Suomessa on nimetty 21 merkittävää tulvariskialuetta [13].

Merkittäville tulvariskialueille laadittiin tulvakartat vuonna 2013 ja tulvariskien hallintasuunnitelmat vuonna 2015. Kuntien ja valtion viranomaisten on otettava tulvariskien hallintasuunnitelmat huomioon omassa toiminnassaan. Tulvariskien arviointi, tulvakartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein. Tulvariskien hallintaan liittyvää työtä tehdään myös muilla tulva-alueilla, kuin nimetyillä merkittävillä tulvariskialueilla. [9], [10]

Tulvariskien hallinnan apuna voidaan käyttää tulvavaara- ja tulvariskikarttoja

Suomessa tulvariskien hallintaan sisältyy kahdenlaisia tulvakarttoja: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molempia karttoja voidaan käyttää apuna muun muassa alueiden käytön suunnittelussa, pelastustoiminnassa ja tiedottamisessa. [7], [14] Kartat ovat saatavana vuonna 2014 avatussa tulvakarttapalvelussa [15]. Tulvavaara- ja tulvariskikarttoja laaditaan tai päivitetään jatkossa voimavarojen mukaan myös muille kuin tulvariskialueille. [14]

Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vaaran aste karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena käytetään yleisimmin vesisyvyyttä. [7], [16] Tulvavaarakarttoja on laadittu lähinnä vesistötulville, mutta myös meritulville ja jäistä aiheutuville tulville. Osassa kartoissa on huomioitu myös ilmastonmuutoksen vaikutus. Tulvavaarakarttoja on Suomessa tehty yli sadalle alueelle, eli myös muille kuin merkittäville tulvariskialueille. [15]

Tulvavaarakarttojen lisäksi merkittäville tulvariskialueille on laadittu tulvariskikartat. Tulvariskikartoilla esitetään tulvan peittävyyden lisäksi tulviin liittyvät riskitekijät kohteet: tiedot tulvalle alttiin väestön määrästä, tärkeistä toiminnoista, vaikeasti evakuoitavista kohteista, kuten esimerkiksi sairaaloista ja vanhainkodeista, sekä kohteista, jotka voivat tulvan aikana aiheuttaa haitallisia seurauksia ihmisille tai ympäristölle. [14]

Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet vahinkojen välttämiseksi

Merkittävän tulvariskialueen sisältäville vesistöalueille tai rannikkoalueille on tehty tulvariskien hallintasuunnitelmat, joissa kerrotaan tavoitteet ja toimenpiteet tulvista aiheutuvia vahinkojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Ehdotettujen toimenpiteiden kirjo ulottuu kiinteistöjen omatoimisista suojauksista alueidenkäyttöön ja ennakoinnista operatiiviseen tulvantorjuntaan. [11]

Suunnitelmissa tarkastellaan muun muassa tulvien ennustamista ja niistä varoittamista sekä maankäytön ja pelastustoimien suunnittelua. Niissä on selvitetty myös tarve ja mahdollisuudet esimerkiksi tulvavesien pidättämiseen, vesistön säännöstelyn kehittämiseen tai perkauksiin ja pengerryksiin ja niissä otetaan huomioon myös vesienhoidon tavoitteet. [11]

Tulvariskien hallintasuunnitelmien valmistelusta ovat vastanneet alueelliset ELY-keskukset ja tulvaryhmät. Ensimmäistä kertaa laaditut suunnitelmat julkaistaan joulukuussa 2015. [11]

Tulvariskejä voidaan välttää hyvällä alueidenkäytön suunnittelulla

Tulvariskien hallinnassa on oleellista pyrkiä estämään uusien tulvariskikohteiden muodostuminen. Tämä voidaan tehdä parhaiten ottamalla tulvavaara huomioon alueidenkäytön suunnittelussa. Vuodelta 2008 olevissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että alueidenkäytössä on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaara-alueet ja pyrittävä ehkäisemään tulviin liittyvät riskit [17]. Periaatteessa nämä tavoitteet ovat hyvin selkeät, mutta käytännön soveltamisessa syntyy usein ristiriitoja, kun toisaalta on esimerkiksi tarve eheyttää ja tiivistää yhdyskuntarakennetta. Vanhojen, tulvavaara-alueella olevien alueiden täydennysrakentaminen luo usein myös ristiriitoja uuden ja vanhan rakennuskannan erilaisen perustamiskorkeuden takia. [14]

Alimmista rakennuskorkeuksista on alueellisia suosituksia

ELY-keskukset ja niiden edeltäjät, alueelliset ympäristökeskukset, ovat antaneet suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista alueillaan. Monilla kunnilla on myös omia suosituksiaan. Alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseen on olemassa myös päivitetty opas. [18]

Kansalaisten tulee varautua tulviin myös omatoimisesti

Vaaratilanteessa eli tulvan uhatessa tai sen aikana henkilökohtaisen omaisuuden suojelu kuuluu asukkaan omalle vastuulle. [14], [19], [20]. Viranomaiset pyrkivät auttamaan tässä parhaansa mukaan (taulukko 1).

Taulukko 1. Tulviin liittyvä vastuunjako [19]

Asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan omilla toimillaan.
Pelastusviranomaisen vastuulla on toiminnan suunnittelu ja johtaminen tulvatilanteessa sekä pelastustoiminta.
  • Tulvantorjuntatilanteen yleisjohto jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia sekä kokonaiskuvan muodostaminen
  • Kokonaiskuvan perusteella tehtävät alueiden ja yksittäisten tärkeiden kohteiden suojaaminen (esim. tulvaseinäkkeet, hiekkasäkit, väliaikaisten penkereiden ja patojen teko)
  • Yksityiseen omaisuuteen kohdistuvista toimenpiteistä määrääminen (esimerkiksi teiden tai penkereiden katkaisut)
ELY-keskuksen vastuulla on tiedottaminen tulvavaarasta, tulviin varautuminen ennen tulvia sekä vesistön käytön valvonta.
  • Vesitilanteen seuranta ja tulvauhasta tiedottaminen
  • Ennakkotorjuntatoimenpiteet (esim. jäänsahaus, hiekoitukset, säännöstelyn ohjaus)
  • Asiantuntija-avun antaminen pelastusviranomaiselle/omaisuuttaan suojaaville yhteisöille tai yksityisille seuraavissa tulvantorjuntatöissä: jääpatojen purku, väliaikaisten penkereiden ja patojen teko ja vesien johtaminen tilapäisille alueille ja uomiin
Kunnan vastuulla on suojella omia rakenteita ja toimintaa sekä tukea pelastusviranomaisia tulvasuojelussa.
  • Kunnan rakenteiden (esim. vesihuolto, terveyskeskukset, koulut, päiväkodit) ja tietoliikenneyhteyksien suojeleminen
  • Esim. evakuoinnin toteutus ja hätämajoituksen järjestäminen
  • Työvoiman ja kaluston luovuttaminen tarvittaessa pelastusviranomaisen käyttöön

Tietoa ja käytännön ohjeita siitä, miten tulee toimia tulvan uhatessa on saatavissa eri verkkosivuilta [21], [22], [23]. Muutamat pelastuslaitokset ovat myös laatineet oppaita tulviin varautumiseksi (Pientalojen tulvaturvallisuusoppaat), joita on jaettu koteihin [21]. Omatoimisen varautumisen onnistumiseen vaikuttavat merkittävästi tulvaennusteet ja -varoitukset sekä se, miten aiheesta viestitään. Tulvista ennustaa ja varoittaa Tulvakeskus, joka myös ylläpitää jatkuvaa tilannekuvaa tulvista. [24]

 

25.6.2015 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 16.9.2014 (Päivitetty). Tulvasanasto [Viitattu 9.6.2015.] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvasanasto
  2. Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. & Aaltonen, J. 2012. Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 16/2011, Luonnonvarat. 138 s. http://hdl.handle.net/10138/38789
  3. Veijalainen, N., Vehviläinen, B., Nurmi, T., Jakkila, J., Marttunen, M. & Käyhkö, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos - vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Julkaisussa: Ruuhela, R. (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? - yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2011: 61–65. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf
  4. Haapala, J. & Johansson, M. 2012. Itämeri. Julkaisussa: Ruuhela, R. (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2011: 24–27. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf
  5. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 5.5.2015 (Päivitetty). Tulviin varautuminen. [Viitattu 9.6.2015.] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen
  6. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 16.9.2013 (Päivitetty). Tulvariskien hallinta. [Viitattu 9.6.2015.] http://www.tulvakeskus.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvariskien_hallinta
  7. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 19.1.2015 (Päivitetty). Tulvakartoitus. [Viitattu 9.6.2015.] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvariskien_hallinta/Tulvariskien_hallinnan_suunnittelu/Tulvakartoitus
  8. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (2007/60/EY). Euroopan unionin virallinen lehti, L 288/27. 6.11.2007. 8 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:288:0027:0034:FI:PDF
  9. Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100620
  10. Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659
  11. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 5.3.2015 (Päivitetty). Tulvariskien hallinnan suunnittelu. [Viitattu 9.6.2015.] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvariskien_hallinta/Tulvariskien_hallinnan_suunnittelu
  12. Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Vesistöalueiden ja merenrannikon merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen. Päätös 20.12.2011. 4 s. http://www.mmm.fi/attachments/vesivarat/6468AJ6uK/MMM_tulvariskialueet_20122011_pdf.pdf
  13. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 12.12.2013 (Päivitetty). Olenko tulvariskialueella? [Viitattu 15.6.2015.] http://www.tulvakeskus.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Olenko_tulvariskialueella
  14. Huokuna, M. 2012. Tulvariskeihin varautuminen. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmastokatsaus 10/2012: 8–9. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=6c479527-2f6d-467d-af9e-3bc6e04bc82d&groupId=30106
  15. Suomen ympäristökekus, SYKE. 1.4.2014 (Päivitetty). Tulvakarttoja. http://www.ymparisto.fi/tulvakartat
  16. Sane, M., Alho, P., Huokuna, M., Käyhkö, J. & Selin, M. 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. Suomen ympäristökeskus, maa- ja metsätalousministeriö & ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöopas-sarja 127, Luonto- ja luonnonvarat. 73 s. http://hdl.handle.net/10138/41018
  17. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta.13.11.2008. 23 s. http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BA2516D1A-DF52-4E0B-A00C-E2DDC51EF440%7D/59386
  18. Parjanne, A. & Huokuna, M. (toim.) 2014. Tulviin varautuminen rakentamisessa – opas alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas | 2014. 75 s. http://hdl.handle.net/10138/135189
  19. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 2011. Tulviin voi varautua ennalta –esite. Suomen ympäristökeskus, Lapin ELY-keskus, Lapin pelastuslaitos, Rovaniemen kaupunki. 4 s. http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Esitteet/Tulviin_voi_varautua_ennalta_esite%282228%29
  20. Pelastuslaki, 14 § (379/2011) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110379
  21. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 21.10.2014 (Päivitetty). Miten varaudun tulviin ja mitä teen tulvatilanteessa? [Viitattu 9.6.2015.] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Miten_varaudun_tulviin_ja_mita_teen_tulvatilanteessa
  22. Ilmatieteen laitos: Toimintaohjeita äkkitulviin. [Viitattu 9.6.2015.] http://ilmatieteenlaitos.fi/toimintaohjeita-akkitulviin
  23. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK – Varaudu.info: 7.4.2015 (Päivitetty). Tulvat http://www.varaudu.info/opas/Tulvat
  24. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 13.2.2015 (Päivitetty). Tulvakeskus - ennusteita, varoituksia ja varautumista [Viitattu 9.6.2015.] http://www.tulvakeskus.fi

Tuottajatahot