Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen hillintä täydentävät toisiaan

Ilmaston muuttuminen vaatii erilaisia toimia, joilla pyritään pienentämään muutoksen vaikutuksia. Ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteena on rajoittaa maapallon lämpeneminen mahdollisimman vähäiseksi. Sopeutumistoimilla taas pyritään varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Parhaassa tapauksessa hillintä- ja sopeutumistoimet täydentävät toisiaan ja tukevat kestävää kehitystä.

Hillintä ja sopeutuminen pyrkivät vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseen tarvitaan sekä hillintä- että sopeutumistoimenpiteitä. Käsitteinä hillintä ja sopeutuminen saattavat kuitenkin olla epäselviä, ja joskus keinoja voi olla vaikea erottaa toisistaan.

Ilmastonmuutoksen hillintä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja hiilinieluista huolehtimista erilaisin toimenpitein [1]. Hiilinieluja ovat esimerkiksi metsät silloin, kun niiden hiilivarasto kasvaa eli kun ne sitovat ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin hakkuut ja lahoaminen sinne vapauttavat [2]. Päästöjen rajoittamisen tarkoituksena on hidastaa ja lopulta pysäyttää etenkin hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä [1].

Päästöjen vähentäminen vaikuttaa hiilidioksidin pitoisuuksiin kuitenkin hitaasti, sillä sen elinaika ilmakehässä on pitkä. Siten hillintätoimien vaikutus maapallon keskilämpötilaan näkyy vasta vuosikymmenten kuluttua. Koska maapallon ilmasto joka tapauksessa lämpenee vielä kauan, tarvitaan sopeutumistoimia, joilla muuttuviin olosuhteisiin voidaan varautua – niiltä osin kuin se on mahdollista. [1], [3], [4]

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa ihmisen ja luonnonjärjestelmien kykyä toimia vallitsevassa ilmastossa ja kykyä varautua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Ihmisten toimet voivat edesauttaa myös luonnonjärjestelmien sopeutumista tulevaan ilmastoon. Sopeutumisen tarkoituksena on vähentää altistumista ja haavoittuvuutta (herkkyyttä) ilmastonmuutoksen vaikutuksille. [5] Sopeutumisen avulla pyritään ehkäisemään tai lieventämään muutoksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia mutta myös hyötymään myönteisistä seurauksista. Hillintätoimiin verrattuna sopeutumistoimien vaikutukset näkyvät usein lyhyemmällä aikavälillä ja paikallisemmin. [4], [6], [7], [8]

Parhaassa tapauksessa hillintä ja sopeutuminen kulkevat käsi kädessä

Ilmastonmuutostyössä kannattaa edistää yhtä aikaa sekä hillintää että sopeutumista [4], [9]. Sopeutumisen merkitys hillinnän rinnalla korostuu sitä enemmän, mitä hitaammin ilmastonmuutoksen hillinnässä edetään [10]. Jos päästöjä ei vähennetä riittävän paljon ja nopeasti, monin paikoin maapallolla voi tapahtua peruuttamattomiakin muutoksia, joihin ihmiset ja muut eliöt eivät kykene enää lainkaan sopeutumaan [3], [4].

Ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista käsitellään nykyään entistä enemmän yhdessä eikä erillisinä kokonaisuuksina. Vuonna 2015 sovitussa Pariisin ilmastosopimuksessa sopeutuminen nostettiin entistä selvemmin hillinnän rinnalle [11]. Suomenkin kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmassa 2022 korostetaan, että hillintä- ja sopeutumistoimien yhteensopivuus on otettava huomioon [4]. Myös kuntatasolla on tärkeää edistää sopeutumista hillinnän rinnalla ja pyrkiä lisäämään vuorovaikutusta ja siitä syntyviä hyötyjä näiden välillä [12], [13], [14].

Kun lisätään hillinnän ja sopeutumisen vuorovaikutusta, voidaan pienentää ja hallita paremmin ilmastonmuutoksesta johtuvia riskejä sekä kasvattaa ilmastotoimien kustannustehokkuutta [8], [4], [1], [15]. Hillintä- ja sopeutumistoimet voivat täydentää toisiaan esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, kun pyritään kohti vähähiilisiä ja sopeutumiskykyisiä yhteiskuntia. Muun muassa viherrakentamisessa on mahdollista saavuttaa monenlaisia hyötyjä: viherkatot ja puuston lisääminen viilentävät kaupunkia (sopeutuminen), minkä lisäksi ne auttavat sitomaan hiilidioksidia (hillintä) ja muita ilman epäpuhtauksia (ilmanlaadun parantaminen). [12], [14]

Hillintä ja sopeutuminen voivat olla myös ristiriidassa keskenään

Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimet vaativat erilaisia lähestymistapoja ja eri tahojen ottamista mukaan päätöksentekoon. Hillintään ja sopeutumiseen liittyvät lähtökohdat ovat myös erilaisia. Esimerkiksi hillintä nähdään usein kansainvälisenä ja sopeutuminen taas lähinnä paikallisena tavoitteena. [14], [4], [1]

Toimet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on toteutettava siten, että ne eivät tarpeettomasti lisää yhteiskuntien energian tai materiaalien kulutusta ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöjä [12]. Esimerkiksi talvikauden jatkaminen keinotekoisesti hiihtoputkissa ei välttämättä ole paras ratkaisu ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, vaikka lentomatkailu lumisille seuduille vähenisikin. Kesäisin joudutaan yhä useammin varautumaan kesähelteisiin viilentämällä sisätiloja. Jos viilentämiseen käytetään yhä enemmän ilmastointilaitteita, se lisää energian kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä, jos laitteisiin tarvittava sähkö tuotetaan fossiilisella energialla.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen on esimerkki toimenpiteestä, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, mutta joka samalla saattaa vaikeuttaa sopeutumista ilmastonmuutokseen. Rakentamisen tiivistäminen kaupunkialueilla karsii viheralueita ja lisää vettä läpäisemättömien alueiden pinta-alaa. Tämä voi lisätä alueen haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kun yhä suurempi väestömäärä voi altistua paikallisille tulvatilanteille ja helteiden haittavaikutuksille. [14], [12]

Vaikka sopeutumisella tarkoitetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumista, joskus näkökulmaksi otetaan myös se, miten sopeudutaan ilmastonmuutoksen hillintätoimiin ja niiden vaikutuksiin. Onnistuakseen hillintätoimet vaativat muun muassa kulutus- ja käyttäytymistottumuksien muutosta, ja näihin toimiin sopeutuminen voi olla vaikeaa [12].

Ilmastokestävä yhteiskunta ottaa huomioon hillinnän ja sopeutumisen myös kestävän kehityksen näkökulmasta

Ilmastonmuutoksen yhteydessä nousee usein esille myös kestävä kehitys. Jotta kestävä elämäntapa voidaan saavuttaa, on tärkeä yhdistää ilmastonmuutostoimet kestävän kehityksen edistämiseen tähtäävään työhön. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. [9], [16]

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenmaat ovat sopineet kestävän kehityksen tavoitteista vuonna 2015. YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda 2030) sisältää 17 laajaa päätavoitetta ja pyrkii poistamaan äärimmäisen köyhyyden sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen huomioon tasavertaisesti (kuva 1). [17], [18], [19]

Example image

Kuva 1. Kestävän kehityksen tavoitteet [17]. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Näihin kestävän kehityksen tavoitteisiin (Sustainable Development Goals, SDG) sisältyvät ilmastoteot (tavoite 13), mutta sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen että muutoksen hillintä kytkeytyvät myös useaan muuhun tavoitteeseen. Esimerkiksi sopeutuminen kytkeytyy muun muassa puhtaan veden ja sanitaation (tavoite 6) sekä terveyden ja hyvinvoinnin (tavoite 3) tavoitteisiin, sillä ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat vaikeuttaa niiden saavuttamista. Sanitaatio tarkoittaa hygieenistä käymälää ja toimivaa viemäröintiä.

Suomi on sitoutunut tavoittelemaan kestävää yhteiskuntaa

Suomessa halutaan kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Sitoumus 2050) mukaan muuttaa luonnonvarojen kulutusta maailmanlaajuisesti ympäristön kannalta kestävälle tasolle [20]. Samalla halutaan parantaa yhteiskunnan sopeutumista resurssiviisaampaan ja vähäpäästöisempään talouteen (muun muassa kestävän kehityksen tavoitteet 7 ja 12). Suomessa halutaan lisäksi edistää paikallista sopeutumista luomalla kestäviä ja turvallisia yhdyskuntia ja kaupunkirakenteita, jotka tukevat taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja ympäristön hyvinvointia (tavoite 11). [21]

Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen tähtäävät kestäviin yhteiskuntiin, jotka eivät ole niin haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille kuin mitä ne tällä hetkellä ovat [1], [4], [10], [22]. Kestävyys viittaa lisäksi ajalliseen pysyvyyteen, ja keskeinen kestävyysmittari onkin tulevien sukupolvien mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään [18], [19]. Se edellyttää ilmastotekoja sekä hillintä- että sopeutumispuolelta [1], [4].

 

12.6.2019 (Päivitetty)

 

Lähteet

  1. Ympäristöministeriö. 2017. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. 142 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4748-7
  2. Maa- ja metsätalousministeriö. Metsien hiilinielut. [Viitattu 12.6.2019] https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsien-hiilinielut
  3. Ministry of the Environment & Statistics Finland. 2017. Finland’s Seventh National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Ministry of the Environment and Statistics Finland, Helsinki. 314 p. (pdf) (Suomen 7. Maaraportti YK:n ilmastosopimukselle) https://www.stat.fi/static/media/uploads/tup/khkinv/fi_nc7_final.pdf
  4. Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2014. 39 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-860-2
  5. IPCC. 2014. Annex II: Glossary [Mach, K. J., Planton S. & von Stechow, C. (eds.)]. In: Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, Pachauri, R. K. & Meyer, L. A. (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland: 117–130. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/AR5_SYR_FINAL_Annexes.pdf
  6. Maa- ja metsätalousministeriö. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen. [Viitattu 12.6.2019]. https://mmm.fi/luonto-ja-ilmasto/ilmastonmuutokseen-sopeutuminen
  7. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Leijala, U., Luhtala, S., Mäkelä, M., Ruuhela, R. ja Votsis, A. (Ilmatieteen laitos). 2018. Sään ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Helsingissä. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:6. 94 s. (pdf) https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-06-18.pdf
  8. IPCC. 2014. Summary for policymakers. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C. B., Barros, V. R., Dokken, D. J., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. L., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White, L. L. (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom & New York, NY, USA: 1–32. (pdf) https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/ar5_wgII_spm_en.pdf
  9. Ympäristöministeriö. 26.6.2017 (Päivitetty). Mitä on kestävä kehitys. [Viitattu 12.6.2018] http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys
  10. Tuomenvirta H., Haavisto R., Hildén M., Lanki T., Luhtala S., Meriläinen P., Mäkinen K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Pilli-Sihvola K., Pöyry J., Sorvali J. & Veijalainen N. 2018. Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2018. 107 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-601-0
  11. United Nations. 2015. Paris Agreement. Adopted on 12 December 2015 in Paris, France. http://unfccc.int/paris_agreement/items/9485.php
  12. European Environment Agency, EEA. 2016. Urban adaptation to climate change in Europe 2016. Transforming cities in a changing climate. EEA, Copenhagen. EEA Report | No 12/2016. 135 p. https://www.eea.europa.eu/publications/urban-adaptation-2016
  13. Parviainen, J. 2015. Kuntien ja maakuntien ilmastotyön tilanne 2015. Strategioista käytäntöön. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. 77 s. http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3159
  14. Kankaanpää, S. 2017. 2017. Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen uudet haasteet. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Helsinki. HSY:n julkaisuja x/2017. 58 s. https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmastonmuutos/sopeutuminen/strategia/Sivut/default.aspx
  15. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Nurmi, V., Oljemark, K., Tuomenvirta, H., Groundstroem, F., Juhola, S., Miettinen, I. & Gregow, H. 2016. Taloudellisesti tehokkaampaa sää- ja ilmastoriskien hallintaa Suomessa. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 45/2016. 68 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-301-9
  16. World Commission on Environment and Development: The Brundtland Report, Our Common Future. 1987. Oxford University Press, London. 247 p. (pdf) http://www.un-documents.net/our-common-future.pdf
  17. Suomen YK-liitto. Kestävän kehityksen tavoitteet - Agenda 2030. [Viitattu 12.6.2019] https://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015
  18. Yhdistyneet kansakunnat. 3.7.2018 (Päivitetty). Agenda2030 - kestävän kehityksen tavoitteet. [Viitattu 12.6.2019] https://www.yk.fi//node/479
  19. Kestavakehitys.fi: Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 kestavakehitys.fi [Viitattu 12.6.2019] https://kestavakehitys.fi/agenda-2030
  20. Sitoumus2050. [Viitattu 12.6.2019] https://sitoumus2050.fi/koti#/
  21. Kestavakehitys.fi: Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. [Viitattu 12.6.2019] https://kestavakehitys.fi/sitoumus2050
  22. Gregow H., Carter T., Groundstroem F., Haavisto R., Haanpää S., Halonen M., Harjanne A., Hildén M., Jakkila J., Juhola S., Jurgilevich A., Kokko A., Kollanus V., Lanki T., Luhtala S., Miettinen I., Mäkelä A., Nurmi V., Oljemark K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Perrels A., Pilli-Sihvola K., Punkka A-J., Raivio T., Räsänen A., Säntti K., Tuomenvirta H., Veijalainen N. ja Zacheus O. 2016. Keinot edistää sää- ja ilmastoriskien hallintaa. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2016. 36 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-303-3

Tuottajatahot