Nykyinen ilmasto - 30 vuoden keskiarvot

Suomen ilmastoon vaikuttaa eniten maamme sijainti korkeilla leveysasteilla suuren mantereen reunalla. Säät vaihtelevat maassamme suuresti riippuen siitä, mistä suunnasta ilmavirtaukset ja liikkuvat matala- ja korkeapaineet meille kulloinkin tulevat.

Suomen ilmastossa näkyy sekä merellisyys että mantereisuus

Suomen ilmasto on ns. väli-ilmasto, johon kuuluu sekä merellisen että mantereisen ilmaston piirteitä. Sää Suomessa riippuu suuresti siitä, mistä suunnasta ilmavirtaukset tulevat ja miten säähäiriöt, eli matala- ja korkeapaineet, kulloinkin ovat sijoittuneet. Suomi sijaitsee keskileveysasteiden länsituulten vyöhykkeellä, trooppisten ja polaaristen ilmamassojen raja-alueella, missä säätyypit vaihtelevat erityisesti talvella nopeasti. Yleisimmin ilmavirtaukset käyvät Suomessa lounaan suunnasta.

Lämpötila

Suomen keskilämpötila on useita asteita korkeampi kuin useimmilla muilla tällä leveyspiirivyöhykkeellä sijaitsevilla manneralueilla. Esimerkiksi verrattuna Kanadan itäosaan, Grönlantiin ja Siperiaan eroa on talvikuukausina 20-30 astetta. Pääasiallinen syy Pohjois-Euroopan lämpimyyteen on Golfvirta ja sen jatkeena oleva Pohjois-Atlantin lämmin merivirta, jotka kuljettavat lämpöä päiväntasaajan tienoilta aina Jäämerelle saakka. Suomen ilmastoa lämmittää ja tasoittaa myös Itämeri lahtineen sekä lukuisat sisävesistöt.

Suomen vuotuinen keskilämpötila vaihtelee maan lounaisosan runsaasta +5 asteesta Pohjois-Lapin pariin pakkasasteeseen. Jäämeren lämmittävän vaikutuksen vuoksi Suomen kylmin paikka ei sijaitse aivan pohjoisimmassa Lapissa, vaan maamme luoteiskolkassa.

Vuoden kylmin ajankohta on tyypillisesti huomattavasti auringon alimman aseman jälkeen eli tammikuun lopulla, paitsi saaristossa ja rannikolla, missä meren hitaan jäähtymisen takia on kylmintä yleensä vasta helmikuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Talven alimmat lämpötilat ovat Lapissa ja Itä-Suomessa -45… -50 astetta, muualla Suomessa yleensä -35 ja -45 asteen välillä, rannikoilla ja saaristossa kuitenkin yleensä -25… -35 astetta. Alin Suomen säähavaintoasemilla 1900-luvulla mitattu lämpötila on ollut -51,5 °C vuoden 1999 tammikuussa (Kittilän Pokka 28.1.1999).

Vuoden lämpimin ajankohta sattuu keskimäärin noin kuukausi auringon korkeinta asemaa myöhemmin, eli heinäkuun 20. päivän tienoilla koko maassa. Kesän korkeimmat lämpötilat ovat Suomen manneralueilla 32…35 astetta. Meren läheisyydessä ja saaristossa 30 °C:n ylittävät lämpötilat ovat erittäin harvinaisia. Suomen lämpöennätys on vuoden 2010 heinäkuulta, jolloin Liperissä Joensuun lentoasemalla mitattiin 37,2 °C.

Lisää lämpötilatilastoja ja -ennätyksiä Ilmastokeskuksen verkkosivuilla: http://ilmatieteenlaitos.fi/lampotilaennatyksia

Sademäärä

Vuotuinen sademäärä vaihtelee Suomessa noin 500 ja 650 millimetrin välillä. Vähiten sataa Lapissa, ja suurimmat sademäärät puolestaan ropisevat sisämaassa etelä- ja keskiosissa maata.

Vähiten Suomessa sataa kevätkuukausina, ja kesää kohden sademäärät kasvavat niin, että eniten sataa tyypillisesti heinä-elokuussa. Syksyllä sademäärät alkavat jälleen vähitellen pienentyä, mutta sadepäiviä on kuitenkin syksyllä ja talvella useammin. Kesällä sadepäiviä on tavallisesti kuukautta kohden vähiten, mutta vuorokautiset sademäärät ovat kesän kuurosateissa suurimmillaan.

Lisää sadetilastoista ja ennätyksistä Ilmastokeskuksen verkkosivuilta: http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ennatyksia

© Ilmatieteen laitos 

Vuoden keskilämpötila (vasen kartta, yksikkönä °C) ja keskimääräinen vuotuinen sademäärä (oikea kartta, yksikkönä millimetri) vertailukaudella 1981-2010.

Lumipeite

Keski- ja Pohjois-Lapissa sekä Koillismaalla talvi kestää tyypillisesti noin seitsemän kuukautta ja luntakin on maassa yli puolet vuodesta. Lumipeitepäivien määrä vähenee asteittain etelään ja lounaaseen tultaessa. Lounaisrannikolla lunta on maassa yhteensä keskimäärin 3-4 kuukauden ajan vuodessa. Lumipeite on paksuimmillaan kevättalvella, tyypillisesti maaliskuussa, Lapissa vasta huhtikuussa. Varsin pian sen jälkeen alkaa lumen nopea sulaminen. Suomen suurimmat lumensyvyydet, enimmillään yli 150 cm, tavataan Lapissa, mutta maan eteläosassakin ovat nietokset olleet lumisimpina talvina yli metrin paksuisia.

Lue lumitilastoista ja ennätyksistä Ilmastokeskuksen verkkosivuilta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumiennatyksia

Pilvisyys ja auringonpaiste

Suomessa on aurinkoisinta lounaisilla meri- ja rannikkoalueilla, missä aurinko paistaa keskimäärin 1900 tuntia vuodessa. Auringonpaistetuntien määrä vähenee asteittain sisämaahan ja pohjoiseen päin mentäessä niin, että vähiten auringonpaistetta saadaan Lapin itäosassa, noin 1300 tuntia vuodessa.

Pilvisyys on Suomessa runsasta varsinkin syksyllä ja talvella. Pilvisiä päiviä, jolloin vähintään 80 % taivaankannesta on pilvien peitossa, on kaikkina kuukausina yleensä enemmän kuin selkeitä (enintään 20 % taivaankannesta pilvien peitossa) tai osittain pilvisiä päiviä. Eniten selkeitä päiviä esiintyy touko-kesäkuussa, vähiten marras-joulukuussa.

Tuottajatahot