Itämeren pinnankorkeuden muutokset
Itämeri on yhteydessä valtameriin kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Kun läheisten merialueitten pinta nousee, nousu tuntuu myös Itämerellä.
Valtamerien nousu jakaantuu epätasaisesti
Valtamerien pinta ei nouse kaikkialla yhtä nopeasti. Meriveden lämpölaajeneminen nostaa pintaa eri tavalla eri merialueilla. Myöskään mannerjäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti maailman merille. Suuren jäämassan painovoimavaikutus vetää merivettä puoleensa. Kun massa sulaa pois, vetovoima heikkenee ja merivesi pakenee pois sulavan jäämassan ympäriltä. Siksi Grönlannin mannerjäätiköstä vapautuva sulamisvesi ei juurikaan nosta merenpintaa Itämeren lähialueilla, kun taas Etelämantereen läntisen jäätikön mahdollinen sulaminen tuntuisi täälläkin.
Maankohoaminen hidastaa veden nousua rannikolla
Itämeren[1] alueella maa kohoaa edelleen jääkauden jäljiltä. Vaasan seudulla maa kohoaa 90 cm vuosisadassa, ja Helsingissäkin 40 cm. Kilpajuoksu maankohoamisen ja meren pinnan nousun välillä määrää sen, kumpaan suuntaan rantaviiva ajan myötä siirtyy.
Menneellä vuosisadalla maankohoaminen on ollut meren pinnan nousua voimakkaampaa koko Suomen rannikolla. Viime aikoina ja erityisesti tulevaisuudessa meren pinnan nousun kiihtyminen saattaa muuttaa tilannetta. Uusimpien arvioitten valossa näyttää siltä, että Suomen etelärannikolla keskimääräinen vedenkorkeus lähtee nousuun maan suhteen (kuva, Helsinki). Sen sijaan Pohjanlahden pohjoisosissa maankohoamisen voidaan odottaa olevan meren pinnan nousua voimakkaampaa tulevaisuudessakin (kuva, Vaasa). Siellä uutta maata vapautuisi edelleen meren alta, tosin aiempaa hitaammin.[2] Ennusteet ovat epävarmoja erityisesti siksi, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä ilmaston lämmetessä tunneta vielä kyllin hyvin.
Keskimääräinen veden pinnan korkeus Helsingissä ja Vaasassa. Pallot ovat havaittuja vuosikeskiarvoja, yhtenäinen viiva on vuoteen 1999 saakka havainnosta laskettu pitkän ajan keskiarvo ja vuodesta 2000 alkaen arvio tulevasta keskimääräisestä veden pinnan korkeudesta. Katkoviivat kuvaavat arvioiden epävarmuusastetta, joka aiheutuu erityisesti epävarmuudesta mannerjäätiköiden tulevassa käyttäytymisessä, ei niinkään kasvihuonekaasujen päästöissä.
Meritulvien voimistuminen Suomen rannikoilla on mahdollista
Keskimääräisen merenpinnan ohella ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutokset tuulioloissa ja myrskyissä sekä talvisin vähentyvä jääpeite ovat omiaan voimistamaan vedenkorkeuden lyhytaikaisia vaihteluita. Tärkeä tekijä meritulvien taustalla on Itämeren kokonaisvesimäärä. Jos vettä on vähän, kovakaan myrsky ei riitä nostamaan vettä ennätyskorkealle. Itämeren kokonaisvesimäärän vaihtelun määrää pääasiassa veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmien kautta. Virtaukseen vaikuttavat mm. tuuli- ja ilmanpaineolot Tanskan salmien alueella. Merentutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkimuksessa on todettu Itämeren vedenkorkeusmaksimien sekä myös lyhytaikaisten vaihtelujen kasvaneen viime vuosisadan aikana, joskaan ilmiön syistä ei ole vielä varmaa tietoa.[3] Joidenkin ilmastomalleilla tehtyjen tutkimusten mukaan maksimit voivat kasvaa tulevaisuudessakin.[4]
Lähteet
- The BACC Author Team (2008), Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin. Springer Verlag, 474 s. http://www.hzg.de/institute/coastal_research/projects/baltex/bacc_downloads/index.html.en
- Johansson MM, Kahma KK, Boman H, Launiainen J (2004) Scenarios for sea level on the Finnish coast. Boreal Env Res 9:153–166
- Johansson, M., Boman, H., Kahma, K.K. & Launiainen, J., 2001. Trends in sea level variability in the Baltic Sea. Boreal Environment Research 6: 159-179. http://www.borenv.net/BER/pdfs/ber6/ber6-159s.pdf
- Meier, H.E.M, Broman, B. and Kjellström, E., 2004. Simulated sea level in past and future climates of the Baltic Sea. Climate Research 27: 59-75. http://www.int-res.com/abstracts/cr/v27/n1/p59-75/
