Maankohoaminen hillitsee merenpinnan nousua Suomen rannikolla

Itämeri on yhteydessä valtameriin kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Kun läheisten merialueiden pinta nousee, nousu tuntuu myös Itämerellä. Maankohoaminen kuitenkin suojaa Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta erityisesti Pohjanlahdella.

Sisällysluettelo

  1. Valtamerien pinnannousu jakaantuu epätasaisesti
  2. Maa kohoaa Itämeren alueella
  3. Suomenlahdella merenpinta nousee
  4. Pohjanlahdella maankohoaminen tasoittaa merenpinnan nousua
  5. Meritulvat saattavat voimistua Suomen rannikoilla
  6. Video: merenpinta on kääntymässä nousuun Etelä-Suomessa

Tuottajatahot

  • Ilmatieteen laitos

Valtamerien pinnannousu jakaantuu epätasaisesti

Valtamerien pinta on alkanut nousta, sillä ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätiköitä ja lämmittää meriä, jolloin meriveden tilavuus kasvaa. Nousuvauhti on tällä hetkellä noin 3 millimetriä vuodessa. [1] Merenpinta ei kuitenkaan nouse kaikkialla yhtä nopeasti. Meriveden lämpölaajeneminen nostaa pintaa eri tavalla eri merialueilla. Myöskään jäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti maailman merille.

Suuren jäämassan painovoimavaikutus vetää merivettä puoleensa. Kun massa sulaa pois, vetovoima heikkenee ja merivesi pakenee pois sulavan jäämassan ympäriltä. Siksi Grönlannin mannerjäätiköstä vapautuva sulamisvesi ei mallitulosten mukaan juurikaan nosta merenpintaa Itämeren lähialueilla, kun taas Etelämantereen jäätikön mahdollinen sulaminen tuntuisi täälläkin [2]. Kokonaisuutena merenpinnan nousun vaikutuksen arvioidaan jäävän Itämerellä hieman maailmanlaajuisen keskiarvon alapuolelle [3].

Maa kohoaa Itämeren alueella

Itämeren alueella maa kohoaa edelleen jääkauden jäljiltä [4]. Vaasan seudulla maa kohoaa 90 senttimetriä (cm) vuosisadassa ja Helsingissäkin 40 cm. Maankohoaminen on ollut merenpinnan nousua voimakkaampaa koko Suomen rannikolla 1900-luvun aikana. Viime aikoina ja erityisesti tulevaisuudessa merenpinnan nousun kiihtyminen saattaa muuttaa tilannetta. Kilpajuoksu maankohoamisen ja merenpinnan nousun välillä määrää sen, kumpaan suuntaan rantaviiva ajan myötä siirtyy. [3]

Suomenlahdella merenpinta nousee

Uusimpien arvioiden valossa näyttää siltä, että Suomen etelärannikolla keskimääräinen vedenkorkeus lähtee nousuun maan suhteen (kuva 1, Helsinki). Suomenlahdella merenpinta nousee parhaan arvion mukaan noin 30 cm vuosina 2000–2100, kun pahimman ennusteen toteutuessa nousu voi olla jopa 90 cm samassa ajassa. [3] Arviot ovat epävarmoja erityisesti siksi, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä ilmaston lämmetessä tunneta vielä kyllin hyvin.

Pohjanlahdella maankohoaminen tasoittaa merenpinnan nousua

Pohjanlahden pohjoisosissa maankohoamisen voidaan odottaa olevan merenpinnan nousua voimakkaampaa tulevaisuudessakin (kuva 1, Vaasa). Siellä uutta maata vapautuisi edelleen meren alta, tosin aiempaa hitaammin. Perämerellä todennäköisimmäksi kehityskuluksi on arvioitu noin 30 cm:n merenpinnan lasku vuosina 2000–2100 korkeimman ennusteen povatessa 30 cm:n nousua. [3]

Etelämpänä Selkämerellä merenpinnan nousun ja maankohoamisen odotetaan suurin piirtein tasapainottavan toisensa kuluvalla vuosisadalla. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi siellä noin 65 cm. [3]

Itämeren pinnankorkeuden skenaariot © Ilmatieteen laitos

Kuva 1. Keskimääräinen meriveden pinnan korkeus Helsingissä ja Vaasassa. Pallot ovat havaittuja vuosikeskiarvoja, yhtenäinen viiva on vuoteen 1999 saakka havainnosta laskettu pitkän ajan keskiarvo ja vuodesta 2000 alkaen arvio tulevasta keskimääräisestä veden pinnan korkeudesta. Katkoviivat kuvaavat arvioiden epävarmuusastetta, joka johtuu erityisesti mannerjäätiköiden sulamisarvioiden epävarmuudesta, ei niinkään kasvihuonekaasujen päästöjen epävarmuudesta.

Meritulvat saattavat voimistua Suomen rannikoilla

Keskimääräisen merenpinnan ohella ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutokset tuulioloissa ja myrskyissä sekä talvisin vähentyvä jääpeite vaikuttavat vedenkorkeuden lyhytaikaisiin vaihteluihin. Itämeren vedenkorkeusmaksimit sekä myös lyhytaikaiset vaihtelut ovat kasvaneet viime vuosisadan aikana, ja ilmiön taustalla näyttäisivät ainakin osittain olevan muutokset tuulioloissa. [5] Joidenkin ilmastomalleilla tehtyjen tutkimusten mukaan maksimit voivat kasvaa tulevaisuudessakin. [6]

Tärkeä tekijä meritulvien taustalla on Itämeren kokonaisvesimäärä. Jos vettä on vähän, kovakaan myrsky ei riitä nostamaan vettä ennätyskorkealle. Itämeren kokonaisvesimäärän vaihtelun määrää pääasiassa veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmien kautta. Virtaukseen vaikuttavat muun muassa tuuli- ja ilmanpaineolot.

Video: merenpinta on kääntymässä nousuun Etelä-Suomessa

Haastateltava: Tutkija Hilkka Pellikka, Ilmatieteen laitos. Lisätietoja videosta täältä >>

 

18.10.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Bindoff, N. L., Willebrand, J., Artale, V., Cazenave, A., Gregory, J., Gulev, S., Hanawa, K., Le Quéré, C., Levitus, S., Nojiri, Y., Shum, C. K., Talley, L. D. & Unnikrishnan, A. 2007. Observations: Oceanic Climate Change and Sea Level. In: Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Solomon, S., D. Qin, M. Manning, Z. Chen, M. Marquis, K.B. Averyt, M. Tignor and H.L. Miller (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/ch5.html
  2. Mitrovica, J. X., Tamisiea, M. E., Davis, J. L., & Milne, G. A. 2001. Recent mass balance of polar ice sheets inferred from patterns of global sea-level change. Nature, Volume 409, Number 6823: 1026–1029. http://dx.doi.org/10.1038/35059054
  3. Johansson, M. M., Pellikka, H., Kahma, K. K. & Ruosteenoja, K. 2012. Global sea level rise scenarios adapted to the Finnish coast. Journal of Marine Systems, in press. http://dx.doi.org/10.1016/j.jmarsys.2012.08.007
  4. The BACC Author Team. 2008. Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin. Springer Verlag, Berlin, Heidelberg. 474 p. http://www.hzg.de/institute/coastal_research/projects/baltex/bacc_downloads/index.html.en
  5. Johansson, M., Boman, H., Kahma, K. K. & Launiainen, J. 2001. Trends in sea level variability in the Baltic Sea. Boreal Environment Research, Volume 6, Number 3: 159-179. http://www.borenv.net/BER/pdfs/ber6/ber6-159s.pdf
  6. Meier, H. E. M, Broman, B. & Kjellström, E. 2004. Simulated sea level in past and future climates of the Baltic Sea. Climate Research, Volume 27, Number 1: 59-75. http://dx.doi.org/ 10.3354/cr027059

Tuottajatahot