Kymenlaakso - Salpausselkä ilmaston jakajana

Suomenlahden läheisyys tuo merellisiä piirteitä Kymenlaakson ilmastoon, mutta maaston kohotessa Salpausselälle ilmasto muuttuu selvästi mantereisempaan suuntaan. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti alueen pohjoisosassa +4 asteen tienoilla ja kohoaa rannikolle siirryttäessä noin +5 asteeseen. Vuotuinen sademäärä jää rannikolla ja saaristossa tyypillisesti vajaaseen 600 millimetriin, mutta kohoaa muualla 600 ja 700 millimetrin välille. [1], [2]

Rannikolta Salpausselälle

Kymenlaakso rajoittuu etelässä Suomenlahteen, pohjoisessa Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen maakuntiin sekä lännessä Uuteenmaahan. Maakunta kuuluu ilmastollisesti lähes kokonaan eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Kapea rannikkovyöhyke voidaan kuitenkin erottaa hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluvaksi.

Kymenlaakso on jaettavissa kolmeen ilmastolliseen alueeseen. Suomenlahden rannikko ja sen saaristo ovat selvästi merellisempää kuin vähävesistöinen sisämaa Salpausselälle asti. Maakunnan pohjoisosassa on jälleen vesistöisempi alue, johon kuuluvat Iitti, Jaala ja Valkeala. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kouvolan (entinen Anjalankoski) Anjalan sääasema (taulukko 1).

Helteitä riittää

Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti alueen pohjoisosassa +4 asteen (°C) tienoilla ja kohoaa rannikolle siirryttäessä noin +5 asteeseen. Kylmin kuukausi, varsinkin rannikolla ja saaristossa, on tyypillisesti helmikuu, jolloin kuukauden keskilämpötila vaihtelee saariston noin -6 asteesta Salpausselän pohjoispuolen noin -8 asteeseen.

Lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskilämpötila on tyypillisesti sisämaassa +17,5 astetta. Saaristossa heinä- ja elokuu ovat usein lähes yhtä lämpimiä ja keskilämpötila on tavanomaisesti +17 asteen tuntumassa. Hellepäiviä esiintyy Salpausselällä keskimäärin jopa 18 kesässä, kun taas saaristossa Kotkan Rankissa jäädään keskimäärin neljään hellepäivään. Hellettä mitataan Salpausselän eteläpuolella joskus vielä syyskuussakin.

Halla on Kymenlaaksossa harvinaista keskikesällä, mutta alku- ja loppukesästä voi esiintyä ankaraakin hallaa. Tyypillisesti hallaöitä on Anjalankoskella kesäkuussa kaksi ja elokuussa yksi, heinäkuussa ei lainkaan. Rannikolla ja saaristossa yölämpötilat laskevat heinäkuussa ja elokuun alkupuolella vain harvoin alle +5 asteen.

Eniten sataa Salpausselän etelälaidalla

Vuotuinen sademäärä jää rannikolla ja saaristossa tyypillisesti vajaaseen 600 millimetriin, mutta kohoaa muualla 600 ja 700 millimetrin välille. Sateisinta on Salpausselän etelälaidalla. Kuivimpina vuosina Kymenlaaksossa sademäärä on jäänyt alle 400 millimetriin, mutta enimmillään vettä on tullut metrin verran. Vuoden kuivin kuukausi on yleensä joko helmi- tai huhtikuu ja varsinkin rannikon tuntumassa silloin tällöin toukokuu. Elokuussa kertyvät yleisesti suurimmat sademäärät, noin 80 millimetriä kuukauden aikana, mutta myös syksyisin rannikon ja saariston sadesummat yltävät lähelle vastaavia lukemia.

Lumiolot vaihtelevat suuresti

Lumiolosuhteet vaihtelevat suuresti rannikon ja sisämaan välillä. Ensilumi saadaan Salpausselällä keskimäärin loka-marraskuun vaihteessa, mutta Suomenlahden saaristossa vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Tavanomaisesti pysyvä lumi saadaan sisämaassa marraskuun lopulla ja rannikolla sekä saaristossa vasta joulun jälkeen, eli eroa syntyy lähes kuukausi noin 60 kilometrin matkalla siirryttäessä Salpausselältä saaristoon. Talven suurin lumensyvyys vaihtelee keskimäärin saariston noin 30 senttimetristä Utin seudun reiluun 50 senttimetriin. Lumisina talvina lunta voi kertyä Salpausselälle ja jopa lähelle rannikkoa Haminan itäpuolelle noin metrin verran.

Yksittäisinä vuosina erot rannikon ja Salpausselän välillä voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Etelätuulten vallitessa talvisateet lisääntyvät siirryttäessä rannikolta sisämaahan. Lauhoina talvina lounaistuulten vallitessa meri pysyy pitkään sulana, ja tällöin lumen tulo rannikolla ja saaristossa voi siirtyä pitkälle tammikuuhun. Tällaisessa tapauksessa lumi voi pysyä maassa rannikolla vain noin kuukauden päivät.  Toisaalta jos alkutalvesta sulan meren yli virtaa kylmää ilmaa kaakosta tai idästä, voi rannikolla tulla runsaastikin lunta.

Keväällä yhtenäinen lumipeite katoaa huhtikuun tienoilla. Keskimäärin lumipeitekauden kesto on rannikon reilusta 100 päivästä Utin seudun noin 135 päivään (eli noin 3–4,5 kuukautta).

Rannikon ja sisämaan erot korostuvat vuodenajoissa

Erot rannikon ja sisämaan välillä näkyvät etenkin talven tulossa. Terminen syksy saapuu maakunnan pohjoisimpaan osaan keskimäärin syyskuun puolivälin vaiheilla, rannikolle ja saaristoon kuukauden loppuun mennessä. Talvi alkaa sisämaassa marraskuun puolivälissä ja saaristossa kuukauden loppupuolella. Talven kesto vaihtelee saariston noin 120 päivästä maakunnan pohjoisosan osan vajaaseen 140 päivään (eli noin 4–4,5 kuukautta).

Kevät alkaa kaikkialla tyypillisesti melko samanaikaisesti maaliskuun lopulla. Kesä puolestaan alkaa keskimäärin toukokuun puolivälin jälkeen, saaristossa hieman myöhemmin. Kesä kestää noin 120–130 päivää (4 kuukautta).

Kuivuus kiusaa rannikkoa ja saaristoa

Terminen kasvukausi alkaa keskimäärin huhtikuun viimeisellä viikolla ja saaristossa noin viikkoa myöhemmin. Kasvukausi päättyy Salpausselän pohjoispuolella tavanomaisesti lokakuun puolivälissä, mutta rannikolla ja saaristossa se jatkuu kuukauden loppuun. Kasvukauden pituus on siis keskimäärin 165–185 vuorokautta eli 5-6 kuukautta.

Tehoisa lämpösumma asettuu tavallisesti 1350 ja 1450 vuorokausiasteen (°Cvrk) välille. Suotuisina kesinä se yltää yli 1500 vuorokausiasteen ja jää epäsuotuisina alle 1100 vuorokausiasteen. Kasvukauden sadeoloissa esiintyy suurta vaihtelua, ja erityisesti rannikolla ja saaristossa kärsitään ajoittain kuivuudesta. Tyypillisesti kasvukauden sademäärä on noin  350–400 millimetriä.

Taulukko 1. Tilastotietoja Kouvolan (entinen Anjalankoski) Anjalan sääasemalta [2]

   kuukauden lämpötila helle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-6,3-3,5-9,7-28 5222
2-7,0-3,4-10,7-26 4032
3-2,61,5-6,6-26 4336
43,68,5-1,0-18 295
510,316,03,8161435-
614,720,08,840259-
717,522,911,78-065-
815,520,610,550178-
910,214,66,203765-
105,18,12,1-1014730
11-0,31,9-2,7-19 662
12-4,3-1,7-7,2-26 6011
vuosi4,78,80,418162 665 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot