Etelä-Pohjanmaa - ilmastollisesti erilaisia alueita

Etelä-Pohjanmaan itäosassa vallitsee mantereinen ilmasto, kun taas länsiosassa tuntuu ajoittain Pohjanlahden vaikutus. Vuoden keskilämpötila on Suomenselän alueella tyypillisesti +2,5…+3 astetta ja muualla maakunnassa +3…+4 astetta. Keskimääräiset vuosisademäärät kasvavat lännen noin 500 millimetristä idän ylänköalueen 600–650 millimetriin. [1], [2]

Jokilaaksoista Suomenselälle

Etelä-Pohjanmaa on kooltaan maakuntien keskiluokkaa, ja se kuuluu ilmastollisesti kokonaisuudessaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Pohjoisessa se rajoittuu Keski-Pohjanmaan, idässä Keski-Suomen, etelässä Satakunnan ja Pirkanmaan sekä lännessä Pohjanmaan maakuntaan.

Etelä-Pohjanmaalta on löydettävissä neljä ilmastollisesti erilaista aluetta. Itäisin alue on tyypillistä karua Suomenselkää, pohjoisessa on Lappajärven ja Evijärven järviseutu, sen eteläpuolella Kyrönjoen ja Lapuanjoen laaksot ja lounaiskolkassa hieman ympäristöään korkeampi Suupohjan alue, joka on länsirajaltaan vain 15 kilometriä Pohjanlahdesta. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kauhavan lentoaseman sääasema (taulukko 1).

Hallanarkaa seutua

Vuoden keskilämpötila on Suomenselän alueella tyypillisesti +2,5…+3 astetta (°C) ja muualla Etelä-Pohjanmaan maakunnassa +3…+4 astetta. Vuoden kylmin kuukausi on tavallisesti helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee keskimäärin Suomenselän noin -8,5 asteen ja länsiosan -7,5 asteen välillä. Talvikuukausina Etelä-Pohjanmaalla mitataan joskus korkeitakin lämpötiloja föhn-ilmiön vaikutuksesta. Heinäkuu on puolestaan tyypillisesti kuukausista lämpimin. Kuukauden keskilämpötila on +15…+16,5 astetta. Hellepäivien keskimääräinen lukumäärä vaihtelee 9 ja 13 välillä kesässä.

Yleisesti ottaen koko Etelä-Pohjanmaan maakunta on yksi maamme hallanarimpia alueita. Ankaraa hallaa ja yöpakkasia on esiintynyt jopa heinäkuussa. Keskimäärin jakson 1981–2010 aikana hallaöitä on kesän aikana 3–5 kesäkuussa, 0–2 heinäkuussa ja 2–4 elokuussa.

Sateet kasvavat lännestä itään

Etelä-Pohjanmaalla keskimääräiset vuosisademäärät kasvavat lännestä itään päin siirryttäessä. Maakunnan länsireunalla sademäärä on noin 500 millimetriä, ja idän ylänköalueella se yltää 600 ja 650 millimetrin välille. Suurin Etelä-Pohjanmaalla saatu vuotuinen sademäärä on ollut yli 900 millimetriä. Vuoden sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu, jolloin vettä saadaan keskimäärin 70–85 millimetriä. Vähiten puolestaan sataa helmi-maaliskuussa, keskimäärin 25–35 millimetriä. Käytännössä sateettomia kuukausia on kuitenkin ollut myös kesällä.

Lumioloissakin on suurta vaihtelua

Myös lumioloissa esiintyy suurta vaihtelua Etelä-Pohjanmaan maakunnan sisällä. Alavat seudut jokilaaksoineen ja peltoineen ovat selvästi vähälumisempia kuin korkeammat Suomenselkään kuuluvat alueet. Vähälumisinta on Kauhavan ja Lapuan seudulla ja runsaslumisinta varsinaiseen Suomenselkään kuuluvalla Ähtärin ja Soinin seudulla.

Keskimäärin talven ensimmäinen lumipeite saadaan Alajärven ja Ähtärin välisellä alueella 25. lokakuuta ja muualla loka-marraskuun vaihteessa. Pysyvä lumipeite saapui ajanjaksolla 1981–2010 Alajärvelle ja Ähtäriin lokakuun viimeisinä päivinä ja eteni sieltä Teuvaan joulukuun puoliväliin mennessä. Lumipeitteen tulo läpi maakunnan kestää siis noin kolme viikkoa. Maaliskuun alussa lumipeitteen paksuus on maakunnan itäreunalla keskimäärin 50 senttimetriä, pääosin muualla maakunnassa 30–40 cm ja jokilaaksoissa alle 30 senttimetriä.

Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa jokilaaksoista maalis-huhtikuun vaihteessa ja laajalti muualta maakunnasta huhtikuun alkupuolella. Suomenselän korkeilta paikoilta maa paljastuu huhtikuun 25. päivän tienoilla. Keskimäärin lumipeitteen kestoaika on siis jokilaaksoissa 110–120 päivää (vajaat 4 kuukautta) ja Suomenselällä noin 150 päivää (5 kuukautta), eli eroa on jopa seitsemän viikkoa maakunnan sisällä. Vähälumisina talvina erot lumioloissa maakunnan sisällä korostuvat. Jokilaaksoissa lunta voi alla vain muutaman viikon, kun samaan aikaan Suomenselällä lumi voi pysyä maassa yli kolme kuukautta. Vastaavasti runsaslumisina talvina lumi on kadonnut jokilaaksoistakin vasta vapun tienoilla.

Korkeussuhteet vaikuttavat vuodenaikoihin

Myös termisten vuodenaikojen vaihtelu noudattelee Etelä-Pohjanmaan maakunnan sisäisiä korkeussuhteita. Terminen syksy alkaa Suomenselällä keskimäärin syyskuun ensimmäisellä viikolla ja muualla maakunnassa kuukauden puoliväliin mennessä. Talveen siirrytään tyypillisesti ennen joulukuun puoltaväliä. Kevät koittaa maakunnan länsiosassa maaliskuun lopussa ja idässä huhtikuun alussa. Talvi kestää siis Suomenselän seuduilla lähes kolme viikkoa kauemmin kuin maakunnan jokilaaksoissa. Kesä alkaa toukokuun 20. päivän jälkeen, mutta Suomenselän korkeimmilla alueilla hieman myöhemmin kuin muualla.

Jokilaaksoissa on Etelä-Pohjanmaat parhaat kasvuolot

Terminen kasvukausi alkaa Etelä-Pohjanmaan jokilaaksojen edullisilla kasvupaikoilla keskimäärin huhtikuun loppupuolella, Suomenselän alueella puolestaan huhti- ja toukokuun vaihteessa. Kasvukausi päättyy korkeimmilla seuduilla lokakuun alkupäivinä ja jokilaaksoissa lokakuun puolivälissä. Jakson 1981–2010 aikana kasvukauden pituus oli Suomenselällä keskimäärin 165 päivää ja muualla 170–180 päivää (noin 5,5–6 kuukautta).

Kasvukauden aikana tyypillisesti kertyvä tehoisa lämpösumma on 1100–1250 vuorokausiastetta (°Cvrk), ja se on pienimmillään Suomenselällä ja suurimmillaan suurten jokien varsilla. Kasvukauden sademäärä on tavanomaisesti noin 300–350 millimetriä.

Taulukko 1. Tilastotietoa Kauhavan lentoaseman sääasemalta. [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-7,5-4,0-11,8-29 3118
2-7,8-3,7-12,3-27 2624
3-3,41,0-7,9-27 2525
42,77,7-2,0-20 254
58,914,92,71915380
613,619,27,631454-
716,221,810,460175-
814,019,48,831263-
99,013,84,6-61050-
104,07,20,9-1315490
11-1,51,1-4,3-21 433
12-5,6-2,3-9,4-27 3611
vuosi3,68,0-1,113181 515 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot