Satakunta – merellistä ja mantereista ilmastoa

Satakunnan ilmastoa leimaa kaksijakoisuus merellisen rannikon ja mantereisen sisämaan välillä. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti Rauman ja Porin välisen rannikon noin +5 asteesta koillisen noin +3 asteeseen. Vuotuinen sademäärä jää Selkämeren rannikolla keskimäärin vähän alle 600 millimetrin ja on yleisesti muualla maakunnassa 600–650 millimetriä ja koillisosan korkeammilla seuduilla paikoin noin 700 millimetriä. [1],[2]

Selkämereltä Karvian ylämaille

Satakunnan maakunta sijaitsee Suomen lounaisosassa, rajoittuen lännessä Selkämereen, pohjoisessa Pohjanmaan maakuntiin, idässä Pirkanmaahan ja etelässä Varsinais-Suomeen. Maakunta kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, lukuun ottamatta keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluvaa koilliskulmaa.

Maakunta on Selkämeren välittömässä vaikutuspiirissä saaristoalueen ollessa hyvin kapea. Rannikkoseudun merellisyys heikkenee ja sisämaan piirteet korostuvat maaston kohotessa itää ja koillista kohti. Koillisosat poikkeavat jo selvästi maakunnan etelä- ja länsiosien ilmastosta, ja Karvian seudun katsotaankin jo kuuluvan Suomenselän eteläreunaan. Omina pienilmastollisina alueina erottuvat Kokemäenjoen ja Karvianjoen laaksot. Vesistöjä maakunnassa on vain siellä täällä. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Porin lentoaseman sääasema (taulukko 1).

Hallaa esiintyy myös keskellä kesää

Satakunnassa vuoden keskilämpötila on tyypillisesti Rauman ja Porin välisellä rannikolla noin +5 asteesta (°C) laskien kohti koillista noin +3 asteeseen. Kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee tavallisesti lounaisen rannikon noin -5 asteen ja koilliskulman lähes -7,5 asteen välillä. Lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskilämpötila on tyypillisesti +15,5…+17 astetta siten, että viileintä on koilliskulmalla ja lämpimintä eteläosan sisämaassa. Hellepäiviä maakunnassa esiintyy sisämaassa keskimäärin 10–14 kesässä, mutta aivan rannikolla ja saaristossa selvästi vähemmän.

Maakunnassa talven alimmat lämpötilat saavutetaan yleensä matalissa jokilaaksoissa ja kesäisin niiden lisäksi myös koilliskulman ylänköalueella. Alimpien lämpötilojen ennätystilastoa hallitsee alkuvuoden kuukausia lukuun ottamatta Karvian Alkkia. Kokemäenjoen ja Karvianjoen laaksot ovat hallanarkoja seutuja, joissa hallaa on esiintynyt jopa heinäkuussa. Yleisesti kesän hallaöiden keskimääräinen lukumäärä vaihtelee maakunnassa yhden ja kymmenen välillä.

Sateita ja kuivuutta

Satakunnan vuotuinen sademäärä jää Selkämeren rannikolla keskimäärin vähän alle 600 millimetrin, on yleisesti muualla maakunnassa 600–650 millimetriä ja koillisosan korkeammilla seuduilla paikoin noin 700 millimetriä. Suurimmat vuotuiset sademäärät ovat olleet yli 900 millimetriä, mikä on liki kolminkertaisesti kuivimpiin vuosiin verrattuna. Sadepäiviä on vuodessa rannikolla 20–30 vähemmän kuin koilliskulman sateisimmilla alueilla.

Sateisin kuukausi on tyypillisesti heinä- tai elokuu, jolloin sademäärä yltää keskimäärin 75–85 millimetriin. Vähiten sataa helmikuussa, keskimäärin 25–35 millimetriä, mutta rannikolla myös kevätkuukaudet ovat tyypillisesti kuivia. Toisaalta rutikuivaa on ollut vuoden 1994 heinäkuussa, jolloin muutamalla asemalla kuukauden sadesumma oli alle 0,1 millimetriä.

Lumiolot vaihtelevat

Selkämeren läheisyys ja maaston kohoaminen maakunnan pohjoisosassa saavat aikaan huomattavia eroja talven lumioloissa. Keskimäärin talven ensimmäinen yhtenäinen lumipeite saadaan Satakunnan koilliskulmalla jo loka-marraskuun vaihteessa, muualla sisämaassa marraskuun alussa sekä aivan rannikolla ja saaristossa marraskuun puolivälin jälkeen. Pysyvän lumipeitteen tulon eteneminen läpi maakunnan kestää noin kuukauden. Ensimmäisenä se saapuu Karvian seudulle tyypillisesti joulukuun alussa ja etenee sieltä Poriin joulukuun loppuun mennessä. Maakunnan etelä- ja keskiosassa lumipeitteen paksuus on suurimmillaan 20–30 senttimetriä, mutta pohjoisosissa ja erityisesti Suomenselkään kuuluvalla koilliskulmalla 40–50 senttimetriä.

Satakunnassa koetaan ajoittain syystalvisin meren ollessa vielä jäätön voimakkaita lumisateita. Esimerkiksi 22.11.1971 sattui lumimyräkkä, jossa lunta kertyi vuorokaudessa paikoin jopa puolisen metriä. Toisaalta lumen tulo voi viivästyä lauhoina talvina rannikolla ja osin sisämaassakin tammikuulle asti. Talvella 1974–75 lumen tulo viivästyi jopa helmikuulle, jolloin Porissa talven pisin lumijakso kesti vain noin kolme viikkoa. Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa Pori-Huittinen-linjan lounaispuolelta maaliskuun viimeisellä viikolla ja linjan koillispuolella huhtikuun alkupuolella. Maakunnan koilliskulmalla lumi pysyy maassa tyypillisesti huhtikuun puoliväliin asti. Lumipeite kestää siis tavallisesti Kokemäenjoen laakson noin kolmesta kuukaudesta koillisosien lähes viidenteen kuukauteen.

Viileät keväät ja lämpimät syksyt

Myös vuodenaikojen vaihtumisessa näkyy maakunnan jakautuminen Selkämeren vaikutuspiiriin ja koillisosien ylänköön. Keskimäärin terminen syksy saapuu koilliskulmalle jo ennen syyskuun puoliväliä, pääosin muualle maakuntaan syyskuun puolivälin tienoilla ja rannikolle syyskuun puolivälin jälkeen. Talvi alkaa koilliskulmalla tyypillisesti hieman ennen marraskuun puoltaväliä, ja sen alku etenee verkkaisesti kohti lounasta niin, että rannikolla talveen siirrytään kuukauden loppupuolella.

Kevät puolestaan alkaa ensimmäisenä Satakunnan eteläosien sisämaassa maaliskuun loppupäivinä ja muualla maakunnassa maalis-huhtikuun vaihteessa. Terminen kesä alkaa maakunnan kaakkoisosassa heti toukokuun puolivälin jälkeen ja muualla sisämaassa vajaata viikkoa myöhemmin. Kylmänä pysyvä meri hidastaa kesän tuloa kapealla rannikkokaistaleella ja saaristossa, missä kesä alkaa toukokuun loppupäivinä.

Suotuisia viljelyseutuja

Kasvukauteen vaikuttavat Satakunnan alueella niin meri kuin alavien viljelyseutujen ja karumpien sekä korkeampien alueiden olosuhteet. Terminen kasvukausi alkaa Satakunnan eteläosan sisämaassa yleensä huhtikuun puolenvälin jälkeen ja muualla hieman myöhemmin. Saaristossa kasvukausi alkaa vasta toukokuun puolella.

Kasvukausi päättyy suuressa osassa maakuntaa lokakuun puolenvälin jälkeen, mutta Porin ja Rauman välisellä rannikolla ja saaristossa vasta lähellä loka-marraskuun vaihdetta. Kasvukauden pituus on siis 170-190 vuorokautta eli noin puoli vuotta.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on Pori-Huittinen-linjan eteläpuolella 1300–1350 vuorokausiastetta (°Cvrk) pienentyen kohti pohjoista siten, että se on koilliskulmalla noin 1100 vuorokausiastetta. Kasvukauden sadesumma on yleisesti 340–380 millimetriä.

Taulukko 1. Tilastotietoja Porin lentoaseman sääasemalta [2]

   kuukauden lämpötila helle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-4,8-2,0-8,2-28 448
2-5,4-2,2-9,0-25 2813
3-1,91,8-5,5-26 2913
43,78,4-0,6-17 301
59,514,84,114 350
613,918,98,730 54-
716,821,711,85- 67-
815,320,010,640 71-
910,414,66,302 56-
105,68,42,5-8 660
110,42,7-2,2-19 551
12-3,1-0,5-6,3-25 516
vuosi5,08,91,013154 586 

HUOM! Alinta lämpötilaa maanpinnassa ei mitata, joten hallapäivien keskiarvoa ei ole.

 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot