Etelä-Karjala - Salpausselän ja Saimaan vaikutuksessa

Lämpötila

Vuoden kylmimmän kuukauden tammi- tai helmikuun keskilämpötila on keskimäärin -7,5…-9 °C, lauhinta on Kymenlaakson rajalla ja kylmintä koillisessa. Kylmin talvikuukausi on ollut vuoden 1987 tammikuu Ruokolahdella, missä kuukauden keskilämpötila oli -21,4 °C. Lämpimimmän kuukauden heinäkuun keskilämpötila on tyypillisesti kaikkialla maakunnassa +17 °C:n tuntumassa. Heinäkuussa 2010 kuukauden keskilämpötila ylsi Lappeenrannassa maakunnan ennätykseen +22,7 °C.

Maakunnan ylimmät mitatut lämpötilat löytyvät Lappeenrannasta. Ennätys on 28.7.2010 lentoasemalla mitattu 34,6 °C. Samaisen kesän elokuun 7. päivänä siellä yllettiin 33,6 °C:een. Vuotta 2010 edeltänyt ennätys on myös samalta paikalta, kun lähes 100 vuotta aikaisemmin mittari näytti 9.7.1914 33,5 °C. Etelä-Karjala on otollista seutua huippulämpötiloille helteisen mannerilman virratessa Venäjältä kaakkoistuulilla pitkin Karjalan kannasta. Hellepäiviä Lappeenrannan kesässä on keskimäärin 14 kpl. Talvikuukausien lämpöennätys on Ruokolahdella 23.2.1990 mitattu 8,0 °C. Tammikuun ennätys on puolestaan 10.1.2007 Lappeenrannassa mitattu 7,0 °C.

Maakunnan alin havaittu lämpötila on Ruokolahdella 12.–13.1.1987 mitattu -39,2 °C. Myös Joutsenon Konnunsuon havaintoasemalla on päästy useaan otteeseen lähelle -40 °C rajaa, esim. uudenvuodenpäivänä 2003 -38,9 °C. Konnunsuolla ja muilla läheisillä avarilla turvemailla lämpötila voi painua silloin tällöin selvästi pakkasen puolelle kesälläkin. Konnunsuolla mitatut alimmat lämpötilat ovat olleet kesäkuussa -4,2 °C (5.6.1997), heinäkuussa -2,4 °C (21.7.1996) ja elokuussa -3,1 °C (19.–20.8.1994). Kuitenkin suuressa osassa maakuntaa hallat ovat keskikesästä harvinaisia. Esim. Lappeenrannassa on keskimäärin hallapäiviä 1 kpl kesäkuussa, heinä- ja elokuussa ei lainkaan.

Sademäärä

Maakunnan suurin vuotuinen sadesumma 905 mm mitattiin 1974 Imatran Siitolassa. 900 mm:n tuntumaan on ylletty myös 1962 Rautjärvellä (894 mm) ja 1981 Lappeenrannassa (893 mm). Kuivinta on ollut 1976 Savitaipaleen Peltoinlahdella, jolloin vuoden sadesumma jäi 364 mm:iin.

Sateisin kuukausi on tyypillisesti elokuu, jolloin sademäärä yltää keskimäärin 70–80 mm:iin. Kuivinta taasen on useimmiten toukokuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin n. 30 mm. Myös helmi- ja huhtikuu ovat jokseenkin yhtä vähäsateisia. Suurin kuukausisadanta on saatu Luumäellä vuoden 2000 heinäkuussa, jolloin sadetta kertyi 200,5 mm. Rautjärvellä satoi syyskuussa 1994 188mm ja elokuussa 1987 185 mm. Täysin sateeton kuukausi koettiin Parikkalassa toukokuussa 1978. Lähes sateetonta oli myös Suomenniemellä maaliskuussa 1969, jolloin sademäärä jäi 0,7 mm:iin. Suurin yhden vuorokauden aikana mitattu sademäärä on Ruokolahdella 11.7.1986 kertynyt 98,9 mm. 12.9.1968 Parikkalassa satoi 84,6 mm ja Rautjärvellä 82,8 mm.

Lumipeite

Ensilumi saadaan keskimäärin lokakuun viimeisellä viikolla tai viimeistään marraskuun alussa, viimeisenä Suur-Saimaan alueella. Varhaisin ensilumi saatiin 19.9.1969 Ruokolahdella. Pysyvän lumen tulossa ero maakunnan ääripäiden välillä on lähes 2 viikkoa. Keskimäärin se saapuu Ruokolahdelle 20.11, Lappeenrantaan 27.11 ja Luumäelle 2.12. Keskimäärin talven paksuin lumipeite osuu maaliskuun alkupuolelle ja on tällöin 50 cm:n vaiheilla, tosin Saimaan alueella hieman vähemmän ja Salpausselällä ja koilliskulmalla enemmän. Tilastollisesti kerran 30 vuodessa saavutetaan 80–90 cm:n lumensyvyyksiä. Ennätys on kuitenkin Ruokolahden Valkjärvellä 26.–27.3.1971 mitattu 130 cm.

Erikoisista lumiolosuhteista mainittakoon marraskuun alkupäivät 2006, jolloin Ruokolahden Kotalahdessa lunta oli 54 cm. Tämä lumi suli vielä kokonaan pois eikä vastaavaan lumipeitteen paksuuteen ylletty enää lopputalven aikana. Lappeenrannassa saatiin pysyvä lumipeite 1980 jo lokakuussa (25.10.1980) ja kyseisenä talvena lumi katosi kokonaan vasta toukokuun puolivälissä (16.5.1981) eli lumipeite oli maassa yli puoli vuotta (192 päivää). Tammikuuhun lumen tulo Lappeenrannassa on venynyt viimeisen n. 50 vuoden aikana kahtena talvena (10.1.1973 ja 7.1.1993), ja näinä talvina yhtenäinen lumipeite kesti vain alle 3 kuukautta. Keskimäärin aukeat maat paljastuvat maakunnassa 15.–25.4. Lumipeite kestää tavallisesti maakunnan eteläosissa 130–135 päivää ja pohjoisosissa 145–155 päivää.

Vuodenajat ja kasvukausi

Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa ei ole juurikaan eroja maakunnan sisällä. Vuodenajat vaihtuvat toisikseen 5 päivän aikana koko maakunnassa talvea lukuun ottamatta, jonka tulo viivyttelee maakunnan eteläisimmässä osassa. Syksy alkaa keskimäärin 10.–15.9. Talvi alkaa Parikkalan seudulla n. 5.11. ja Suomenlahden lämmittävän vaikutuksen myötä maakunnan etelärajalla n. 10 päivää myöhemmin. Talvi kestää enimmillään maakunnan koilliskolkassa n. 5 kuukautta, etelärajalla parisen viikkoa vähemmän. Kevät alkaa keskimäärin maalis-huhtikuun vaihteessa ja kesä toukokuun 15.–20. Kesän pituus on tyypillisesti 110–120 päivää.

Termisen kasvukauden alku koittaa Etelä-Karjalassa tavallisesti vapun tienoilla ja päättyy puolestaan lokakuun 10.–20. päivä. Kasvukauden pituudeksi muodostuu täten 160–170 päivää, sen ollessa pisin Salpausselän eteläpuolella. Keskimäärin kasvukauden aikana kertyvä tehoisa lämpösumma ylittää suotuisilla kasvupaikoilla 1300 °Cvrk:n rajan, mutta jää koilliskulmalla 1200 °Cvrk:n tuntumaan. Lappeenrannassa lämpösumma on vaihdellut 1074 °Cvrk:n (v. 1987) ja 1627 °Cvrk:n (v. 2006) välillä. Myös kasvukauden sadesummassa on esiintynyt suurta vaihtelua, yleisesti 400–500 mm:n ja alle 200mm:n välillä. Esim. Ruokolahdella 439 mm:n (v. 1987) ja 185 mm:n (v. 1997) välillä. Maakunnan alueella kasvukautta vaivaa ajoittain kuivuus, kun vähäiset sateet ja suuri haihdunta kohtaavat.

Taulukko 1. Tilastotietoa Lappeenrannan lentoasemalta 1971-2000.