Etelä-Karjala - vesistöjen vaikutuspiirissä

Vesistöjen vaikutus leimaa Etelä-Karjalan ilmastoa. Syksyt ovat pitkiä ja lämpimiä, mutta kevät ja alkukesä viileitä. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti +4…+5 astetta. Lämpimintä on lounaassa ja viileintä maakunnan koilliskulmalla. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä. Sateisinta on Salpausselän eteläpuolella ja kuivinta Saimaan alueella. [1], [2]

Salpausselän ja Saimaan vaikutuksessa

Etelä-Karjalan maakunta ulottuu kapenevana kiilana lounaasta koilliseen. Se rajoittuu lännessä Kymenlaaksoon, pohjoisessa Etelä-Savoon sekä aivan koillisnurkastaan Pohjois-Karjalaan. Maakunta kuuluu ilmastollisesti kokonaan eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Salpausselkä jakaa maakunnan ilmastollisesti kahtia. Salpausselän pohjoispuolella on Suur-Saimaan vesistö, kun taas sen eteläpuolisella alueella on selvästi vähemmän vesistöjä. Maakunnan ilmastoon ulottavat vaikutuksensa myös Laatokka ja Suomenlahti. Saimaa ja Laatokka lämmittävät ilmastoa syksyisin ja viilentävät kevään ja alkukesän aikana. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Lappeenrannan lentoaseman sääasema (taulukko 1).

Kaakosta helteitä

Vuoden keskilämpötila Etelä-Karjalassa on tyypillisesti +4…+5 astetta (°C). Lämpimintä on lounaassa ja viileintä maakunnan koilliskulmalla. Vuoden kylmimmän kuukauden, tammi- tai helmikuun, keskilämpötila on keskimäärin -7,5…-9 astetta. Lauhinta on Kymenlaakson rajalla ja kylmintä koillisessa. Mikäli Laatokka pysyy pitkään sulana syksyllä ja alkutalvesta, se lauhduttaa maakunnan koilliskulmaa, kun tuulen suunta on idästä tai kaakosta.

Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on tyypillisesti kaikkialla maakunnassa +17,5 asteen tuntumassa. Etelä-Karjala on otollista seutua huippulämpötiloille helteisen mannerilman virratessa Venäjältä kaakkoistuulilla pitkin Karjalan kannasta. Hellepäiviä Lappeenrannan kesässä esiintyy tyypillisesti 15. Suuressa osassa maakuntaa hallat ovat keskikesällä harvinaisia. Kuitenkin Konnunsuolla ja muilla läheisillä avarilla turvemailla lämpötila voi painua silloin tällöin selvästi pakkasen puolelle kesälläkin.

Sateita saadaan vaihtelevasti

Etelä-Karjalan vuotuinen sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä. Sateisinta on Salpausselän eteläpuolella ja kuivinta Saimaan alueella. Eniten sataa tyypillisesti elokuussa, jolloin sademäärä yltää keskimäärin 70–80 millimetriin. Kuivinta taas on useimmiten toukokuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 30 millimetriä. Myös helmi- ja huhtikuussa sataa jokseenkin yhtä vähän.

Lumipeite on ohuempi Suur-Saimaan alueella

Ensilumi saadaan Etelä-Karjalassa tyypillisesti lokakuun viimeisellä viikolla tai viimeistään marraskuun alussa. Viimeisenä ensilumi sataa Suur-Saimaan alueella. Pysyvän lumen tulossa ero maakunnan ääripäiden välillä on lähes kaksi viikkoa. Keskimäärin se saapuu maakunnan luoteiskulmalle loka-marraskuun vaihteessa ja etenee sieltä kohti etelää.

Tyypillisesti talven paksuin lumipeite osuu maaliskuun alkupuolelle ja on tällöin noin 50 senttimetriä, tosin Saimaan alueella hieman vähemmän ja Salpausselällä ja koilliskulmalla enemmän. Tilastollisesti kerran 30 vuodessa saavutetaan 80–90 senttimetrin lumensyvyyksiä. Tavanomaisesti maa paljastuu lumen alta maakunnassa huhtikuun puolivälin jälkeen. Lumipeite kestää tavallisesti noin 4,5–5 kuukautta eli maakunnan eteläosassa noin 135 päivää ja pohjoisosassa 150–160 päivää. Pisimmillään lumipeite on kuitenkin pysynyt maassa yli puoli vuotta.

Saimaa ja Suomenlahti vaikuttavat lämpöoloihin

Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa ei ole juurikaan eroja maakunnan sisällä, lukuun ottamatta talvea, jonka tulo viivyttelee maakunnan eteläisimmässä osassa. Syksy alkaa keskimäärin syyskuun puolivälissä. Talvi saapuu maakunnan pohjoisosaaan ennen marraskuun puoliväliä ja Suomenlahden lämmittävän vaikutuksen myötä maakunnan etelärajalle reilua viikkoa myöhemmin. Talvi kestää enimmillään maakunnan koilliskolkassa noin viisi kuukautta ja etelärajalla parisen viikkoa vähemmän.

Kevät alkaa tyypillisesti maaliskuun viimeisinä päivinä ja kesä toukokuun loppupuolella. Kesän pituus on keskimäärin 110–120 päivää (eli vajaat neljä kuukautta).

Kasvukausi on pisin Salpausselän eteläpuolella

Terminen kasvukausi alkaa Etelä-Karjalassa tavallisesti vapun tienoilla ja päättyy lokakuun puolivälissä. Kasvukauden pituus on täten 160–175 päivää (noin 5,5 kuukautta), ja se on pisin Salpausselän eteläpuolella. Keskimäärin kasvukauden aikana kertyvä tehoisa lämpösumma ylittää suotuisilla kasvupaikoilla 1350 vuorokausiastetta (°Cvrk), mutta jää koilliskulmalla 1250 vuorokausiasteen tuntumaan.

Kasvukauden sadesumma on yleisesti noin 350 millimetriä. Maakunnan alueella kasvukautta vaivaa ajoittain kuivuus, kun samaan aikaan sataa vähän ja korkean lämpötilan takia haihdunta on suurta.

Taulukko 1. Tilastotietoja Lappeenrannan lentoaseman sääasemalta [2]

   kuukauden lämpötila helle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-7,5-4,8-10,4-30 5137
2-7,8-4,7-11,0-27 3852
3-3,00,5-6,5-28 4156
43,27,6-0,9-17 2815
510,115,24,913 38-
614,619,39,930 59-
717,622,313,07- 70-
815,419,811,54- 76-
910,013,76,701 62-
104,57,22,0-9 671
11-1,20,8-3,4-21 644
12-5,3-2,8-8,0-28 5918
vuosi4,27,80,715164 653 

HUOM! Alinta lämpötilaa maanpinnassa ei mitata, joten hallapäivien keskiarvoa ei ole.

 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot