Pohjois-Karjala – mantereinen maakunta

Ilmastollisesti Pohjois-Karjala jakautuu lämpöoloiltaan edulliseen vesistöseutuun ja laajoihin karuihin vedenjakaja-alueisiin. Vuoden keskilämpötila on maakunnassa tyypillisesti +2 ja +3 asteen välillä siten, että kylmintä on koillisessa. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on laajalti 550–650 millimetriä, mutta yltää vedenjakajaseuduilla paikoin noin 700 millimetriin. [1], [2]

Pielisen laaksosta Maanselälle

Pohjois-Karjalan maakunta kuuluu etelä- ja keskiosiltaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Pielisen itä- ja pohjoispuolinen Maanseläksi kutsuttu alue sekä maakunnan luoteisrajan Karjalanselän vaaraseudut kuuluvat jo pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Maakunta jakautuu siis ilmastollisesti kahteen osaan, toisaalta lämpöoloiltaan edulliseen vesistöseutuun Höytiäisen ja Pyhäselän ympäristössä sekä Pielisen laaksossa ja toisaalta Maanselän sekä Karjalanselän alueen karuihin vedenjakajaseutuihin. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Pielisjärven länsireunalla sijaitseva Juuan Niemelän sääasema (taulukko 1).

Helle- ja pakkasjaksoja

Vuoden keskilämpötila on maakunnassa yleisesti keskimäärin +2 ja +3 asteen (°C) välillä siten, että kylmintä on koillisessa. Erityisesti maakunnan itäosassa ilmasto on selvästi mantereista suurine lämpötilan vaihteluineen. Ajoittain vaikuttava Venäjän korkeapaine merkitsee kesäisin helteitä ja talvisin kireitä pakkasia. Toisaalta talvikuukausina lännestä tulevat lauhat föhn-tuulet ulottavat vaikutuksensa joskus Pohjois-Karjalaan asti.

Vuoden kylmimmän kuukauden tittelin jakavat tammi- ja helmikuu. Joensuu-Tohmajärvi-linjan lounaispuolella kuukausikeskilämpötila on tyypillisesti noin -9 astetta ja kiristyy siitä kohti itärajan -11 asteen lukemia.

Heinäkuu on vuoden lämpimin kuukausi, jolloin keskilämpötila on vesistöjen äärellä keskimäärin +17 astetta ja viilenee noin +16 asteeseen tultaessa itäisille rajaseuduille Ilomantsiin ja Lieksaan. Hellepäiviä oli jakson 1981–2010 aikana keskimäärin 12–13 kesässä vesistöjen läheisyydessä ja 9–11 muualla. Hallaa maakunnassa on esiintynyt kesän aikana tyypillisesti 2–9 yönä.

Sateisuudessa on suuria eroja

Sadeolot vaihtelevat suuresti Pielisen laakson ja sitä ympäröivien vaara-alueiden välillä. Tyypillinen vuotuinen sademäärä on laajalti 550–650 millimetriä, mutta yltää vedenjakajaseuduilla paikoin noin 700 millimetriin. Korkeussuhteet kasvattavat sademääriä erityisesti Karjalanselällä ja tuulen puhaltaessa kaakon ja lounaan väliltä myös maakunnan pohjoisreunalla. Toisaalta Pielisen laakso on vähäsateista seutua etenkin lounaan ja luoteen välisten tuulten vallitessa. Lisäksi Atlantilta tulevien sadealueiden liike hidastuu usein Pohjois-Karjalan alueella, mikä yhdessä korkeussuhteiden kanssa kasvattaa sademääriä erityisesti talvella.

Vuoden sateisin kuukausi on elokuu, jolloin sademäärä on tyypillisesti 75–85 millimetriä. Helmi-huhtikuussa sataa puolestaan vähiten, keskimäärin 30–40 millimetriä

Yksi lumisimmista maakunnista

Lumipeitekausi kestää maakunnassa sitä pidempään, mitä idempänä ollaan. Ensilumi sataa Maanselällä ja Karjalanselällä keskimäärin lokakuun puolivälin jälkeen ja maakunnan eteläosan järvilaaksoissa lokakuun lopulla. Jakson 1981–2010 aikana pysyvä lumipeite tuli koko maakuntaan marraskuun kahden viimeisen viikon aikana. Varhaisimmat pysyvät lumipeitteet ovat Pohjois-Karjalaan saapuneet jo lokakuun toisella viikolla. Poikkeuksellisina talvina pysyvän lumen tulo voi venyä Pielisen laaksossa jopa tammikuulle.

Maaliskuun puolivälissä lunta on yleisesti 55–65 senttimetriä, Maanselällä ja Karjalanselällä 70–80 senttimetriä. Vaaraseuduilla metrinkään paksuiset hanget eivät ole poikkeuksellisia, ja yli 250 metriä merenpinnan yläpuolella olevilen vaarojen rinteillä ja lakialueilla puiden oksille ja latvuksiin voi kertyä tykkylunta. Yhtenäinen lumipeite katoaa tyypillisesti huhti-toukokuun vaihteessa, mutta Karjalanselän korkeilta seuduilta lumi pysyy maassa hieman pidempään. Tyypillisesti lumi kattaa siis maan Lieksan takamailla lähes kuukauden kauemmin kuin Joensuun eteläpuolella. Myöhäisinä keväinä paksut hanget peittävät koko maakunnan vielä toukokuun alussa ja lunta joskus ollut maassa vielä kesäkuussakin.

Maastonmuodot vaikuttavat termisiin vuodenaikoihin

Pohjois-Karjalassa termisissä vuodenajoissa näkyvät erot järvilaaksojen ja vaaraseutujen välillä. Keskimäärin syksy saapuu Nurmekseen ja Lieksaan jo syyskuun alku päivinä ja muualle maakuntaan ennen syykuun puoliväliä. Talvi alkaa marraskuun alkupäivinä.

Kevät koittaa maakunnan lounaisosassa huhtikuun alkupuolella ja koillisosassakin kuukauden puoliväliin mennessä. Kesä alkaa maakunnan etelärajalla toukokuun 20. päivän jälkeen edeten siitä kohti koillista toukokuun loppupäivinä. Kesän pituudessa on lähes kaksi viikkoa eroa lounaan järviseudun ja koillisen vaaraseudun välillä.

Kasvukausi kestää noin viisi kuukautta

Termisen kasvukauden pituus vaihtelee maakunnan eteläosan noin 165 vuorokauden ja koillisen rajaseudun 145–150 vuorokauden välillä (eli noin 5-5,5 kuukautta). Kasvukausi alkaa yleensä toukokuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy ennen lokakuun puoliväliä.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma vaihtelee Maanselän ja Karjalanselän noin 1100 ja maakunnan eteläisen osan noin 1300 vuorokausiasteen (°Cvrk) välillä. Kasvukauden aikana kertyvä sademäärä yltää kosteimpina kasvukausina yli 500 millimetrin ja jää kuivimpina 200 millimetrin tuntumaan. Tyypillisesti sadetta kertyy 350 millimetriä.

Taulukko 1. Tilastotietoa Juuan Niemelän sääasemalta [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-10,7-6,9-15,1-30 4940
2-10,5-6,1-15,4-27 3757
3-4,9-0,4-10,1-28 4065
41,36,1-4,0-22 3341
58,213,81,811116470
613,318,56,932574-
716,221,310,150182-
813,418,38,121379-
98,312,54,0-71066-
103,05,60,3-131661-
11-3,2-0,8-6,0-24 586
12-8,3-4,9-12,2-29 5521
vuosi2,26,4-2,611194 681 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot