Kanta-Häme - erillisiä ilmastoalueita sisämaassa

Pienikokoisessa Kanta-Hämeessä on erotettavissa erillisiä ilmastollisia alueita. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti noin +4 ja +4,5 asteen välillä. Kylmintä on Lammin seudulla ja lämpimintä suurimpien järvien läheisyydessä. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä jää alle 600 millimetrin Hattulan seudulla ja kohoaa lähemmäs 650–700 millimetriin Lammilla ja Tammelan ylängöllä. [1], [2]

Viljelymaita ja karumpaa ylänköä

Kanta-Hämeen maakunta sijaitsee eteläisen Suomen sisämaassa, rajoittuen lännessä Varsinais-Suomeen, pohjoisessa Pirkanmaahan, idässä Päijät-Hämeeseen ja etelässä Uuteenmaahan. Kanta-Häme on pinta-alaltaan pienimpiä maakuntiamme ja kuuluu kokonaisuudessaan eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Pienehköstä koostaan huolimatta Kanta-Hämeestä on kuitenkin erotettavissa erillisiä ilmastollisia alueita. Maakunnan pohjoisosan järvialueelta etelään Janakkalaan ja Riihimäelle ulottuu joki- ja viljelyseutu ja aivan lännessä on Jokioisten ja Forssan alavat viljelymaat. Ympäristöään korkeampia ja karumpia alueita ovat Tammelan ylänkö ja Lammin itäinen metsäseutu. Pohjoisosan järvien lisäksi myös Tammelan Pyhäjärvi vaikuttaa ilmastoon paikallisesti. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Jokioisten alueella sijaitseva Ilmatieteen laitoksen observatorio (taulukko 1), joka edustaa hyvin maakunnan länsiosan viljelyseutuja.

Helmikuun pakkasista heinäkuun helteisiin

Vuoden keskilämpötila on Kanta-Hämeen alueella tyypillisesti noin +4 ja +4,5 asteen (°C) välillä. Kylmintä on Lammin seudulla ja lämpimintä suurimpien järvien läheisyydessä. Vuoden kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee tyypillisesti Jokioisten -6,3 asteen ja Lammin seudun noin -7 asteen välillä.

Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on isojen vesistöjen äärellä keskimäärin noin +17 astetta ja muualla maakunnassa noin +16,5 astetta. Lämpimimpinä heinäkuina keskilämpötila on ollut kolmisen astetta tavanomaista korkeampi. Hellepäiviä kertyy kesässä keskimäärin 14–17, korkeimmilla seuduilla 11–13. Hallaöitä maakunnassa on kesänaikana keskimäärin 1–5, ja hallanaroilla seudulla hallaa saattaa olla myös heinäkuussa.

Sateissa on suurta vaihtelua

Keskimääräinen vuotuinen sademäärä jää alle 600 millimetrin Hattulan seudulla ja kohoaa lähemmäs 650–700 millimetriin Lammin seudulla ja Tammelan ylängöllä. Maakunnan sateisin seutu on Lammi, jossa enimmillään on satanut lähemmäs 900 millimetriä vuodessa. Kuivimpina vuosina maakunnan sademäärät ovat jääneet noin 350 millimetriin. Sateisin kuukausi on tyypillisesti heinä- tai elokuu, jolloin sademäärä on tyypillisesti 75–85 millimetriä. Vähiten sataa yleensä helmi-huhtikuussa, jolloin kuukauden sademäärä jää keskimäärin 30–35 millimetriin.

Ylänköseuduilla sataa enemmän lunta

Maakunnan pienuudesta huolimatta lumioloissa on havaittavissa alueellisia eroja. Ensilumi saadaan Lammin seudulla keskimäärin marraskuun alkupäivinä ja järvilaaksoissa vajaata viikkoa myöhemmin. Pysyvän lumipeitteen tulo maakunnan eri osiin kestää pidempään. Tyypillisesti se saapuu ylänköseuduille marraskuun viimeisellä viikolla ja etenee sieltä maakunnan muihin osiin joulukuun puoliväliin mennessä. Lumipeite tulee siis Tammelan ylängölle pari viikkoa aiemmin kuin Vanajaveden laaksoon.

Tavanomaisena talvena lumipeitteen paksuus on suurimmassa osassa maakuntaa maaliskuun alkupuolella 30–45 senttimetriä. Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa alavilta seuduilta huhtikuun alkupuolella ja Tammelan ylängöltä ja Lammin alueelta huhtikuun puolivälin tienoilla. Tyypillisesti lumipeitteen kestoaika on siis 110–140 päivää (3,5–4,5 kuukautta), mutta vuosien välinen vaihtelu kuitenkin ollut kolmesta viikosta lähes puoleen vuoteen.

Vuodenajat vaihtuvat lähes samaan aikaan koko maakunnassa

Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa ei maakunnan sisällä ole juurikaan eroja. Syksy alkaa tyypillisesti syyskuun puolivälin tienoilla, mutta idässä hieman länttä aiemmin. Talveen siirrytään yleensä marraskuun puolivälissä.

Kevät koittaa maaliskuun viimeisinä päivinä ja kesään siirrytään toukokuun puolivälin jälkeen. Kevään ja kesän alku tapahtuvat Vanajaveden järvilaaksossa muutamia päiviä aikaisemmin kuin ylänköseuduilla.

Järvilaaksoissa on suotuisimmat lämpöolot

Terminen kasvukausi alkaa keskimäärin huhtikuun loppupuolella ja päättyy lokakuun puolivälin jälkeen. Vanajaveden vesistön läheisyyden edullisilla kasvupaikoilla kasvukausi on hieman pidempi kuin maakunnan karummilla ylänköseuduilla. Kasvukauden pituus vaihtelee tyypillisesti 175 ja 185 päivän (eli 5,5 ja 6 kuukauden) välillä.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on karuimpien kasvupaikkojen noin 1250 vuorokausiasteen (°Cvrk) ja edullisimpien seutujen noin 1350 vuorokausiasteen välillä. Kasvukauden aikana tuleva sademäärä vaihtelee maakunnassa tyypillisesti 350 ja 380 millimetrin välillä.

Taulukko 1. Tilastotietoja Jokioisten observatorion sääasemalta [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-5,6-2,8-8,8-28 4617
2-6,3-3,0-9,7-25 3224
3-2,41,5-6,1-26 3228
43,58,4-0,9-18 308
59,815,63,81513410
614,019,48,330363-
716,722,111,37-075-
815,020,110,240180-
99,914,56,0-3758-
104,98,02,2-913660
11-0,21,9-2,6-19 571
12-3,9-1,4-6,8-26 478
vuosi4,68,70,615159 627 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot