Talvella enemmän pilviä ja vähemmän aurinkoa

Ilmaston lämmetessä talvet muuttuvat pilvisemmiksi ja aurinkoa nähdään entistäkin harvemmin. Kesällä muutokset ovat vähäisiä.

Talvista tulee pimeämpiä

Auringonsäteilyn määrän muutoksia eri vuodenaikoina on esitetty kuvan 1 kartoilla. Talviaikaan Suomessa ja muuallakin Pohjois-Euroopassa on tulevaisuudessa entistä pilvisempää ja sen tähden maan pinnalle saadaan nykyistä vähemmän auringon säteilyä. Pudotus olisi 10-15 prosentin luokkaa.[1] Talvien harmautta korostaa vielä valoa heijastavan lumipeitteen käyminen yhä harvinaisemmaksi.

Sopusoinnussa säteilyn muutosten kanssa mallit ennustavat myös pilvisyyden talviaikaan selvästi lisääntyvän (ei kuvaa). Pilvisyys on meillä jo tätä nykyä alkutalven aikana 80 prosentin luokkaa. Pilvisyyden ennustettu, jopa viiden prosenttiyksikön lisääntyminen vähentäisi näin selkeän taivaan osuutta neljänneksellä.

Kesäaikaan aurinkoa saataneen Suomessa tulevaisuudessa suunnilleen yhtä paljon kuin nykyisinkin. Laajoilla alueilla Keski-Euroopassa säteilyn määrä sen sijaan lisääntyisi 5-10 prosenttia.

Tulokset vaihtelevat malleittain

Eri mallien tulokset poikkeavat toisistaan jonkin verran. Mallitulosten välisiä eroja on havainnollistettu kuvassa 2. Esimerkiksi helmikuussa paras arvio eli mallitulosten keskiarvo johtaisi säteilyn määrän vähentymiseen 13 prosentilla, ja 90 prosentin todennäköisyydellä säteilymäärän muutos osuu  haarukkaan -32... +5 prosenttia.

Talvikuukausina mallit ovat kohtuullisen yksimielisiä auringonpaisteen vähentymisestä — säteilyn määrän putoamisen todennäköisyys on 80-90 prosenttia. Kesäkuukausina taas noin puolet malleista ennustaa säteilyn määrään pientä lisäystä, toinen puoli pudotusta. Syys-lokakuussa säteilyn määrä lisääntyisi 70-80 prosentin todennäköisyydellä.

Auringonsäteilyn määrän muutos vuosi-kesä-talvi

Kuva 1. Maanpinnalle saapuvan auringonsäteilyn määrän ennustettu prosentuaalinen muutos (1971–2000 → 2070–2099) koko vuoden aikana keskimäärin (yläkuva), joulu-helmikuussa (keskimmäinen kuva) ja kesä-elokuussa (alakuva) Euroopan ja Pohjois-Atlantin alueella. Muutokset on laskettu 18 maapallonlaajuisen ilmastonmuutosmallin A1B-skenaarioajojen (melko pessimistinen kasvihuonekaasuskenaario) keskiarvona.

Auringonsäteilyn määrän muutos eri kuukausina

Kuva 2. Maan pinnalle saapuvan auringonsäteilyn määrän muuttuminen (prosentteina) Lounais-Suomessa vuoden eri kuukausina siirryttäessä jaksosta 1971-2000 jaksoon 2070-2099. Käyrä esittää 18 maapallonlaajuisen ilmastomallin ennustamien muutosten keskiarvoa, pystypalkit muutokselle laskettua 90 prosentin todennäköisyysväliä. Laskelma perustuu A1B-kasvihuonekaasuskenaarioon.

Tuottajatahot