Kotieläintalous ja maanviljely kohtaavat ilmastonmuutoksen rinta rinnan

Yli kymmenen miljoonaa kotieläintä

Vuonna 2008 Suomessa oli vajaat 20 000 nautaeläintilaa. Lypsylehmiä, vasikoita, sonneja, emolehmiä ja muuta nautaeläimiä oli näillä tiloilla yhteensä hiukan alle miljoona. Sioilla vastaavat lukemat olivat noin 2500 ja 1,5 miljoonaa, siipikarjalla 1500 ja 10 miljoonaa, lampailla 2000 ja 120 000 sekä hevosilla 5500 ja 30 000. Viimeisten 15 vuoden ajan, Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, tilojen määrä on vähentynyt kaikissa näissä tuotantosuunnissa. Eläinten määrissä selvää laskua on sijaan ollut vain lypsylehmissä ja munivissa kanoissa. [1] [2]

Lypsykarjatilojen osuus kaikista maatiloista on suurimmillaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Lukumääräisesti eniten lypsykarjatiloja on Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Sika- ja siipikarjatilat ovat keskittyneet Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. [1] [2] Lampaita on Suomen maakunnista nykyään eniten Lapissa ja Ahvenanmaalla [1]. Molemmissa maakunnissa lampaiden lukumäärät ovat myös kasvussa [3].

© Aarno Torvinen

Lypsykarjaa laitumella.

Vuonna 2007 massassa laskettuna näistä tuotteista vain naudanlihassa oli merkittävä vaje kotimaisen tuotannon ja kulutuksen välillä. Vientiin riitti eniten sianlihaa, juustoa ja voita, joskin juustojen tuonti Suomeen oli samaa suuruusluokkaa kuin niiden vienti. Muidenkaan tuotteiden kotimainen kulutus ja tuotanto eivät täysin kohtaa, vaan useimpia sekä tuotiin että vietiin, tosin suhteellisen pieniä määriä. [4]

Mikä koskee rehua, koskee myös eläimiä

Kotieläintalous vaikuttaa siihen, mitä pelloilla viljellään, koska suurimmalla osalla viljelysmaasta kasvatetaan nurmea ja rehuviljaa kotieläintemme ravinnoksi [5] [2]. Maanviljelyn ja kotieläintalouden tuotantosuunnat seurailevat osittain toisiaan alueellisestikin. Esimerkiksi lypsylehmien ruoaksi kasvatettavan nurmen osuus viljelymaasta on suurimmillaan Pohjois-Suomessa, missä leipäviljan viljely ei nykyään ole kannattavaa, mutta missä kuitenkin maitotalous on mahdollista [1] [2]. Nautoja lukuun ottamatta suurin osa lihantuotantotiloista sijaitsee maan vilja-aitassa, Länsi-Suomessa [1].

Ilmastonmuutos pidentää Suomessa nautakarjan, lampaiden ja hevosten ulkolaidunnuskautta, mikä pienentää tarvetta säilöä rehua ja heinää talvea, syksyä ja kevättä varten. Kun rehua korjataan vähemmän talteen pelloilta, vähenevät korjuukoneiden käyttö, kuluminen ja ylläpitokustannukset sekä uusien koneiden hankkimisesta koituvat kulut. [6]

© SYKEkuva

Säilöheinäpaaleja pellolla.

Vastaavia säästöjä saattaa kertyä myös rakennuskustannuksista: rehuvarastoja tarvitaan jatkossa vähemmän. Kaikkien kotieläinten kasvatustilat voivat olla nykyistä kevytrakenteisempia, jos talvilämpötilat eivät enää yllä nykyisiin pakkaslukemiin. [6] Toisaalta vain satunnaisetkin kylmät säät edellyttävät kunnollisia eläinsuojia [7]. Koko vuoden ajalta kertyvät lämmityskustannukset laskenevat sen sijaan joka tapauksessa [8], mutta osa säästöstä saattaa vastavuoroisesti huveta eläinsuojien viilentämiseen nykyistä kuumempina kesäpäivinä [9].

Pidentyvät ja lämpenevät kesät voivat kasvattaa eläinrehun satoja hehtaaria kohden eli käytännössä tehdä eläinten ruokkimisen, ainakin oman tilan rehulla, halvemmaksi niin laidunkaudella kuin muulloinkin [6] [10]. Hehtaarisatojen nousu saattaa myös vahvistaa tuotantosuuntien keskittymistä nykyisille pääalueilleen, kun lähipellon tuotanto riittää entistä useamman eläimen ruokkimiseen. Maidontuotanto on poikkeus, koska suurten asutuskeskustemme sijoittuminen maamme eteläosiin takaa, että tuotantoa on todennäköisesti tulevaisuudessakin myös Etelä-Suomessa. [7] [10]

Kysynnän vaikutus

Suorien korkeammasta lämpötilasta kertyvien säästöjen ja kotimaisen rehun kasvun lisääntymisen ohella kotieläintuotannon kehitykseen vaikuttavat maataloustuotteiden markkinahinnat. Esimerkiksi sianlihan tuotanto ja vienti luultavasti kasvavat, jos lisääntynyt rehuviljan kasvu pitää rehun hinnan matalana, ja jos siankasvatuksen tuet säilyvät riittävän suurina. [7]

Toisin kuitenkin käy, jos viljan hinta nousee esimerkiksi kansainvälisen kysynnän myötä sianlihan hinnan kuitenkaan seuraamatta mukana [10]. Toinen nousevasta viljan hinnasta kärsivä ala on naudanlihan tuotanto. Vientiä Suomesta vaikeuttaa lisäksi kaukainen sijaintimme Itämeren takana [7]. Tuotannon kasvattaminen ainakaan kotimaista kysyntää suuremmaksi ei ole mielekästä, jos vienti ei lisäänny. Sen sijaan siipikarjan kasvatus lihaksi jatkunee koko ajan nousevan kotimaisen kysynnän turvin joka tapauksessa vähintään yhtä suurena kuin nykyään [10] [7]. Kysynnän kehitys riippuu myös mahdollisista muutoksista ruokavalioissa: ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suositellaan, että lihan kulutusta kaiken kaikkiaan vähennettäisiin nykyisestä.

Huonompaa rehua ja uusia tauteja?

Kaikki ilmastonmuutoksen aikaansaannokset luonnonoloissamme eivät välttämättä ole yksinomaan hyödyllisiä kotieläintuotannolle ja kotieläimille. Eläimet tarvitsevat ravinnostaan runsaasti typpiyhdisteitä. Muuttuneessa ilmastossa kasvanut rehu saattaa sisältää nykyistä vähemmän typpeä suhteessa hiileen, jos maaperän lannoitusta ei lisätä. [6] Toisaalta ilmastonmuutos voi myös pienentää lannoitustarvetta ja siten kustannuksia: voimme lämpimämmän ilmaston myötä alkaa kasvattaa rehuksi nykyistä enemmän hernekasveja, jotka ottavat bakteerien avustuksella typpeä myös ilmakehästä eivätkä vain maaperästä. [10]

Vielä selkeämmin kotieläimille on haittaa Suomeen mahdollisesti leviävistä eläintaudeista. Yksi tulokas voi olla muun muassa nautoihin ja lampaisiin tarttuva sinikielitauti, joka on 2000-luvulla levinnyt Keski-Eurooppaan. [11] [12] Kuumat kesät voivat itsessäänkin olla eläimille tuskallisia: kuumuus häiritsee ruokittujen eläinten aineenvaihduntaa, jolloin eläinten ruokahalu laskee ja hyvinvointi heikkenee. Lypsykarjan maidontuotanto sekä lihakarjan ja -sikojen kasvu vähenevät. Myös siipikarja kärsii hellelukemista. [6] [13]

Kotieläintalous on osa kokonaisuutta

Olennainen ero eläinten ja kasvien välillä on, että eläin voi liikkua paikasta toiseen. Niityllä laiduntava kotieläin voi paeta kuumuutta tai sadetta puun alle tai rakennettuun eläinsuojaan toisin kuin viereisellä pellolla kasvava vilja. [14] Talveksi kotieläin viedään ulkoilmaa lämpimämpiin sisätiloihin. Kotieläinten hyvinvoinnin ja kasvun suora riippuvuus ilmasto-oloista ja ilmastonmuutoksesta ei siis kaiken kaikkiaan liene yhtä voimakas kuin esimerkiksi viljelykasveilla [6] [7].

Kotieläintalous ei kuitenkaan ole muusta maailmasta irrallinen toimiala, vaan ilmastonmuutos vaikuttaa siihen myös välillisesti muun muassa rehun hinnan ja saatavuuden sekä toisaalta lihan ja muiden lopputuotteiden hintojen välityksellä [8]. Kotieläintalouden tuleva rakenne ja laajuus riippuvat loppujen lopuksi ennen kaikkea maatalouden eri tuotantosuuntien ja -tapojen kannattavuuksien muutoksista sekä maataloustukien vaikutuksista niihin [10]. Suomalaisessa kotieläintaloudessa on EU-jäsenyyden aikana ollut käynnissä voimakas kannattavuusongelmien aloittama rakennemuutos [15]. Ilmastonmuutos on nyt ja jatkossa tässä rakennemuutoksessa yhtenä vahvana lisämausteena.