Omenaa Jyväskylästä, päärynää Turusta – ilmastonmuutos ja puutarhatalous

Puutarhatalous osana maatalouden kokonaisuutta

Viljoja tuotetaan Suomessa ruista lukuun ottamatta satoja miljoonia kiloja vuodessa [1]. Avomailla ja kasvihuoneissa kasvatetaan lisäksi monia juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, joiden tuotanto yltää enintään kymmeniin miljooniin kiloihin. Näistä puutarhatalouden tuotteista avomaalla kasvaa selkeästi eniten porkkanaa, jota seuraavat ruokasipulit, valkokaali, lanttu ja punajuuri. Avomaan marjoista suurimman sadon tuottaa mansikka, joka ainoana marjana yltää tuotannossa samaan suuruusluokkaan kasvatetuimpien kasvisten kanssa. Muita suhteellisen paljon viljeltyjä marjoja ovat herukat ja vadelma. Hedelmäpuista merkittäviä satoja tekee vain omena. Kasvihuonekasviksista tuotetaan eniten tomaattia ja kurkkua. Syötävien kasvien lisäksi  kasvihuoneissa kasvatetaan myös kukkia, muun muassa tulppaaneita, ruusuja ja joulutähtiä. [2]

Puutarhatalousyritysten lukumäärä on vähentynyt viime vuosina, mutta tuotantopinta-ala on pysynyt suhteellisen vakaana. Vuonna 2010 puutarhatalousyrityksiä oli lähes 4500. [3] Samaan aikaan kuitenkin useiden kasvien sadot ovat kasvaneet tuotantotapojen muuttuessa. Esimerkiksi kasvihuoneiden valottaminen on yleistynyt ja kehittynyt mahdollistaen kasvatuksen myös talvella. [2] [4] Vieläkin suuremmille kotimaisille sadoille luulisi olevan kysyntää, jos niiden kuluttajahinnat säilyisivät kohtuullisina: muun muassa tomaatin, omenoiden, mansikan sekä vähemmän käytetyistä kasvituotteista vadelman ja purjon kaupallinen tuotanto on Suomessa kulutusta vähäisempää [2] [5] [6] [7].

Avomaan kasvisten viljely on nykyään keskittynyt Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Marjojen kasvatuksessa tärkein maakunta on Pohjois-Savo. Yli puolet Suomen omenapuista ja -sadosta kasvaa Ahvenanmaalla. Kotimaisista kasvihuonevihanneksista suurin osa tulee ruukkuvihanneksia lukuun ottamatta Pohjanmaalta. [2]

Uusia kasvatusalueita ja vähemmän kuluja

Kasvien kasvulle lämpötilan puolesta sopiva aika eli kasvukausi on Etelä- ja Länsi-Suomessa monta viikkoa pidempi kuin idässä ja pohjoisessa [8]. Pidempi kasvukausi on yksi suurimmista syistä, miksi puutarhataloutta harjoitetaan marjojen kasvatusta lukuun ottamatta enimmäkseen maamme etelä- ja länsiosissa. Ilmastonmuutoksen on arvioitu pidentävän kasvukautta Suomessa kuluvan vuosisadan aikana usealla viikolla. Tarkempi viikkomäärä riippuu muun muassa alueesta ja ennusteessa käytetystä ilmastonmuutosskenaariosta [9] [10]. Joka tapauksessa pitenemä voi mahdollistaa useiden puutarhatalouskasvien taloudellisesti kannattavankin viljelyn paljon laajemmassa osassa Suomea kuin nykyään [11].

Omenan kasvatus on jo viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana yleistynyt Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa ainakin osittain entistä lämpimämpien vuosien ansiosta. 2040-lukuun mennessä lämpeneminen ja uusien lajikkeiden jalostus saattaa vakiinnuttaa omenatarhat suhteellisen tavallisiksi näyiksi Jyväskylän korkeudelle saakka. Kasvatuksen pohjoisrajoilla puut olisivat kesäksi ja alkusyksyksi satoa tuottavia lajikkeita. Etelä-Suomessa sen sijaan kannattaisi jalostaa kasvatukseen nykyistä suurempaa lämpösummaa vaativia ja siten myöhemmin syksyllä kypsyviä lajikkeita, jotka tarjoaisivat markkinoille kotimaista omenaa vielä talvellakin. [11] [12] [13]

© Raili Malinen

Omenan kasvatuksessa voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen seurauksena pidentyvää kasvukautta.

Talvehtivia kasveja auttaa pidemmän kasvukauden lisäksi kovien pakkastalvien harventuminen [11] [14]. Ammattimaiseen kasvatukseen saatetaan lähes täysin uusina lajeina ottaa Lounais-Suomessa päärynä, luumu ja kirsikka [11] [9]. Myös esimerkiksi mansikka, vadelma ja pensasmustikka hyötyvät ilmastonmuutoksesta [9] [15]. Parhaat marjankasvatusseudut saattavat laajeta Savosta muun muassa Kainuuseen [16] [17]. Mansikan kasvatuksessa tutkitaan mahdollisuuksia kerätä hyöty pidemmästä kasvukaudesta jalostamalla oloihimme jatkuvasatoisia lajikkeita, joille pidentynyt kasvukausi olisi riittävän pitkä kukka-aiheiden tuottoon, kukkimiseen ja marjomiseen saman kasvukauden aikana. Tällaiset lajikkeet välttyisivät kokonaan kukka-aiheiden talvehtimisen epäonnistumisen riskeiltä. [18]

Avomaan vihanneksista yksi hyötyjä lienee sipuli, jota nyt istutetaan peltoihin lähinnä edellisenä kasvukautena kasvatettuina istukkaina. Kun kasvukausi pitenee, ehtisivät suoraan siemenestäkin kasvatetut sipulit kasvaa kesän aikana riittävän suuriksi. Istukasvaiheen poisjääminen alentaisi tuotantokustannuksia merkittävästi. Purjon viljely saattaa alkaa pidentyvän kasvukauden turvin lisääntyä 1990-luvun puolivälistä nykypäivään asti jatkuneen vähentymisen jälkeen. [2] [11] [19] Ruoantuotannon lisäksi viherrakentamisessa käytettävien kukkakasvien, pensaiden ja puiden valikoimat tullevat laajenemaan [11].

© Raili Malinen

Muun muassa sipulin viljely hyötyy kasvukauden pitenemisestä.

Kasvua kasvihuoneissa

Kasvihuoneviljelyn kannattavuus voi parantua huomattavasti. Lämmityskustannukset alentuvat leudontuneiden talvien myötä 2040-luvulle tultaessa todennäköisesti Tanskan ja Hollannin nykytasolle. Kesälämpötilat eivät kuitenkaan tule olemaan liian korkeita, ja kasteluvettä voidaan odottaa satavan riittävästi. Etelä-Euroopassa kasvihuoneviljelyä tulevat vaivaamaan juuri kuumuus ja veden puute. Ilmastonmuutos ja tuotantomenetelmien kehittyminen saattavat nostaa suomalaisen kasvihuoneviljelyn tuotantotehokkuuden jopa yhdeksi Euroopan parhaimmista. [11]

Kasvihuoneviljely saattaa yleistyä myös lajeilla, joita nykyään kasvatetaan Suomessa lähinnä avomaalla. Yhtenä innoitteena on pidentää sadontuotantokautta. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty muun muassa mansikan ja vadelman kasvihuonekelpoisuudesta. [19]

Ilmastonmuutos aiheuttaa kasveille myös ongelmia

Talvien ja kesien lämpenemisestä voi olla puutarhakasveille myös haittaa. Leudoissa talvisäissä nykyilmastoon sopeutettujen kasvien kylmäkaraistuminen voi purkautua. Kevätpakkaset voivat palelluttaa talvilevosta liian varhain heränneet silmut ja kukka-aiheet. Jos maan pinnan päällä ei enää jatkossa ole talvisin eristeenä pysyvää lumipeitettä, suurenee juuriston talvipakkasvaurioiden vaara. [20] Pakkasten riskit edellyttävät jalostusta, ennen kuin muun muassa omenoiden, päärynöiden ja luumujen ammatillinen kasvatus voi levitä Suomessa [11]. Lämpimämmät kesäpäivät puolestaan voivat nopeuttaa nykyisin viljelemiemme lajikkeiden yksilönkehitystä, jolloin hedelmien, marjojen, siemenien ja sipulien vuoksi kasvatettavien kasvien sadot pienenisivät niiden ehtiessä tuottaa nykyistä vähemmän satoa kypsytettäväksi. Tähänkin ongelmaan tuonee apua lajikkeiden jalostaminen muuttuneisiin ilmasto-oloihimme paremmin sopiviksi. [11] [11]

Monet taudinaiheuttajat ja tuholaiset lisääntyvät ilmaston lämmetessä. Entistä useampi tuholaislaji pystyy tulevaisuudessa talvehtimaan Suomessa. [21] Jotkin lajit voivat pidentyvän kasvukauden ansiosta kasvattaa kesän aikana useamman sukupolven kuin nykyään [20] tai laajentaa levinneisyysaluettaan kohti Pohjois-Suomea [9]. Kosteista syksyistä hyötyvät muun muassa sienitaudit ja etanat [11]. Yksi esimerkki tulokkaista ovat Etelä-Suomen kaupunkien puistojen jalavia uhkaavat Ophiostoma ulmi- ja Ophiostoma novo-ulmi -sienet, jotka aiheuttavat jalavissa hollanninjalavatautia. Sairaus on tappanut suuren osan esimerkiksi Englannin, Hollannin ja Tanskan jalavista. Suomessa tauti on tähän asti saatu pidettyä aisoissa. Sientä puusta puuhun levittävät kuoriaiset eivät ilmeisesti vielä pysty talvehtimaan Suomen oloissa. Talvehtiminen saattaa onnistua tulevaisuudessa, ja taudin tuhot yleistyä myös Suomessa. [22]

Ammattilainen voi säädellä ympäristöä, harrastelijan riskit ovat pienemmät

Puutarhatalouden mahdollisuudet kerätä hyödyt ilmastonmuutoksesta ovat hyvät, kunhan kasvien jalostuksesta ja viljelytapojen kehityksestä pidetään huolta. Puutarhatalouden sopeutumista helpottavat mahdollisuudet säädellä kasvien kasvuympäristöä, muun muassa kastelu kuivina kausina sekä hallantorjunta harsoilla ja eri tavoin kasveja sadettamalla. [11] [23] Kasvihuoneissa mahdollisuuksia on vieläkin enemmän.

Vaikka ammattimainen tuotanto ei esimerkiksi taloudellisista syystä laajenisikaan, voi ilmastonmuutos joka tapauksessa saada kotipuutarhurin kokeilemaan uusien marja-, hedelmä- ja kukkakasvien kasvattamista. Kotipuutarhurille huonot satovuodet eivät ole samanlainen haitta kuin elantoansa hankkivalle yrittäjälle. [11] Oman pihan omenat, luumut ja päärynät lienevät lähitulevaisuudessa nykyistä useamman suomalaisen kotitalouden syksyjä ilahduttamassa.