Suomen puutarhatalous voi hyötyä ilmastonmuutoksesta merkittävästi

Lämpimämpi ilmasto ja pidempi kasvukausi parantavat monien kasvisten, marjojen ja hedelmien kasvumahdollisuuksia Suomessa. Puutarhatalouden kannattavuus saattaakin tulevaisuudessa kasvaa merkittävästi, ja Suomen rooli ruoan tuottajana nousta yhä tärkeämmäksi. Tuleviin ilmasto-oloihin sopeutuminen edellyttää kuitenkin lajikkeiden jalostusta ja testausta sekä riskinhallintaa sään ääri-ilmiöitä ja kasvintuhoojia vastaan.

Puutarhataloutta harjoitetaan avomaalla ja kasvihuoneissa

Puutarhatuotantoon luetaan kuuluvaksi avomaan viljeltyjen marjojen ja hedelmien tuotanto sekä vihannes-, taimitarha- ja kasvihuonetuotanto [1]. Puutarhakasveja viljellään Suomessa noin 12 000 hehtaarilla, eli noin puolella prosentilla peltoalasta. Avomaavihanneksista (sipulit, herne, erilaiset kaalit ja juurekset) selkeästi eniten viljellään tarhahernettä, porkkanaa ja ruokasipulia [2].

Avomaan marjoista suurimman sadon tuottaa mansikka, joka ainoana marjana yltää tuotannossa samaan suuruusluokkaan kasvatetuimpien kasvisten kanssa. Suhteellisen paljon viljellään myös herukoita ja vadelmaa. Hedelmäpuista merkittäviä satoja tekee vain omena.  Kasvihuonekasviksista tuotetaan eniten tomaattia ja kurkkua. Lisäksi kasvihuoneissa kasvatetaan kukkia, muun muassa tulppaaneita, ruusuja ja joulutähtiä. [2]

Puutarhayritysten tuotantopinta-ala on viime vuosina pysynyt suhteellisen vakaana, vaikka yritysten lukumäärä on vähentynyt. Tilojen keskikoko kuitenkin on kasvanut tasaisesti, ja useiden kasvien sadot ovat kasvaneet tuotantotapojen muuttuessa: esimerkiksi kasvihuoneiden valotus on yleistynyt ja kehittynyt mahdollistaen kasvatuksen myös talvella. [3], [4], [2]

Avomaan kasvisten viljely on nykyään keskittynyt Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Ahvenanmaalla kasvatetaan kolmannes maan sipulisadosta. Marjojen kasvatuksessa tärkein maakunta on Pohjois-Savo. Omenan viljelyn pääalueita ovat Ahvenanmaa (yli puolet Suomen omenapuista ja -sadosta), Lounais-Suomi ja Länsi-Uusimaa, jotka ovat omenalle ilmastollisesti sopivimpia alueita. Kotimaisista kasvihuonevihanneksista suurin osa tulee Pohjanmaalta lukuun ottamatta ruukkuvihanneksia, joiden suurimmat viljelypinta-alat sijaitsevat Etelä-Savossa. [1], [3], [2]

Lämpeneminen pidentää kasvukautta ja levittää tuotantoa laajemmalle

Ilmastonmuutoksen on arvioitu pidentävän kasvukautta Suomessa kuluvan vuosisadan aikana 1–2 kuukaudella, joten kasvituotannon olosuhteet voivat parantua [5]. Kasvukauden pituuden muutos vaihtelee alueellisesti, mutta muutoksen ennustetaan olevan suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa [6], missä puutarhataloutta enimmäkseen harjoitetaan. Kasvukauden lyhyys on nykyään yksi tärkeimmistä kasvintuotantoa rajoittavista tekijöistä Suomessa. Kasvukausi on nykyään Etelä- ja Länsi-Suomessa monta viikkoa pidempi kuin idässä ja pohjoisessa [7].

Kasvukauden pidentymisen ja lämpimämpien talvien ansiosta useita puutarhatalouskasveja on tulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa viljellä laajemmassa osassa Suomea kuin nykyään: esimerkiksi hedelmänviljely voi laajentua nykyistä pohjoisemmille alueille. Myös viherrakentamisessa käytettävien kukkakasvien, pensaiden ja puiden valikoimat tulevat laajenemaan. [5]

Omenan tuotanto hyötyy lämmöstä ja uusista jalostetuista lajeista

Omenan (kuva 1) tuotanto tulee hyötymään merkittävästi ilmastonmuutoksesta. Ilmaston lämpeneminen ja uusien lajikkeiden jalostus saattaa lisätä omenatarhojen määrää aina Jyväskylän korkeudelle saakka vuosisadan puoleen väliin mennessä. [5] Omenan kasvatuksen pohjoisrajoilla puiden tulisi olla kesällä tai alkusyksyllä satoa tuottavia lajikkeita. Etelä-Suomessa kannattaisi jalostaa kasvatukseen nykyistä suurempaa lämpösummaa vaativia, myöhemmin syksyllä kypsyviä lajikkeita, jotka tarjoaisivat markkinoille kotimaista omenaa vielä talvellakin. [5], [8], [9]

Lounais-Suomessa voi olla mahdollista tulevaisuudessa kasvattaa ammattimaisesti päärynää ja luumua. Omenan, päärynän ja luumun tuotantoa saattavat kuitenkin merkittävästi rajoittaa satunnaiset kovat talvipakkaset, minkä vuoksi tulisi käyttää ja jalostaa talvenkestävien lajikkeita. [5], [8], [9]

omenat © Raili Malinen

Kuva 1. Omenan viljely hyötyy ilmastonmuutoksesta.

Kovien pakkastalvien harventuminen hyödyttää marjanviljelyä

Talvehtivia kasveja auttaa pidemmän kasvukauden lisäksi se, että ankarat pakkastalvet harventuvat, mistä esimerkiksi vadelma ja pensasmustikka tulevat hyötymään merkittävästi [5], [10]. Myös mansikka ja herukat hyötyvät talvien leudontumisesta, ja niiden tehokkaalla viljelyllä voidaan saada hyviä satoja [11], [12], [13].

Käyttämällä sopivia lajikkeita marjantuotantoa voidaan laajentaa nykyisiltä kasvualueilta pohjoisemmaksi [14], [11], [12]. Lisäksi pyritään jalostamaan jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka pystyisivät tuottamaan kukka-aiheet, kukat ja marjat saman kasvukauden aikana. Näin voitaisiin hyötyä paremmin pidemmästä kasvukaudesta. Jalostuksen haasteena on myös saada kasvi kestämään kylmää riittävän hyvin, jotta se tuottaisi satoa vielä myöhään syksyllä. [15], [16]

Vihannesviljelylle on etua lisääntyvästä lämmöstä ja pitenevästä kasvukaudesta

Vihannesviljely on suuri hyötyjä suomalaisessa puutarhaviljelyssä, sillä kasvava lämpösumma mahdollistaa erittäin satoisten lajikkeiden viljelyn. Pitkää kasvukautta vaativien vihannesten, kuten purjon, viljely saattaa tulevaisuudessa palata tuotantoon. Ilmaston lämmetessä avomaavihannesten lähituotannosta saattaa tulevaisuudessa tulla merkittävää myös Keski- ja Pohjois-Suomessa. [5]

Avomaan vihanneksista kasvukauden pitenemisestä voi hyötyä etenkin sipuli (kuva 2), jota nyt istutetaan peltoihin lähinnä edellisenä kasvukautena kasvatettuina istukkaina. Kasvukauden pidentyessä suoraan siemenestä kasvatetut sipulit ehtisivät kasvaa kesän aikana riittävän suuriksi, mikä alentaisi tuotantokustannuksia huomattavasti. [5]Sipulin suorakylvöä, jossa siemen kylvetään muokkaamattomaan maahan,käytetään menestyksekkäästi jo Ahvenanmaan suotuisissa ilmasto-oloissa [2].

sipulit © Raili Malinen

Kuva 2. Ilmaston lämpeneminen hyödyttää avomaan vihanneksista merkittävästi sipulia.

Kasvihuoneviljelyn kannattavuus voi kasvaa

Ilmastonmuutos ja tuotantomenetelmien kehittyminen voivat parantaa suomalaisen kasvihuoneviljelyn kannattavuutta huomattavasti, ja tuotantotehokkuus voi nousta jopa yhdeksi Euroopan parhaimmista. Kasvihuoneiden lämmityskustannukset todennäköisesti alentuvat leudontuneiden talvien myötä 2040-luvulle tultaessa Tanskan ja Hollannin nykytasolle eivätkä ennustetut kesälämpötilatkaan nouse liian korkealle rajoittamaan tuotantoa. Sademäärien arvioidaan kasvavan, mikä takaisi puhtaan kasteluveden riittävyyden. [5]

Nykyään lähinnä avomaalla kasvatettavia lajeja, kuten vadelmaa ja mansikkaa, saatetaan tulevaisuudessa kasvattaa yleisemmin myös kasvihuoneissa, koska niin voidaan pidentää sadontuotantokautta ja vähentää liiallisten sateiden aiheuttamia satovahinkoja. [17], [16] Lisäksi kasvien saamaa valomäärää on helpompi hallita kasvihuoneissa, mikä voi tehostaa tuotantoa [4].

Tulevaisuudessa saattavat yleistyä erilaiset kasvihuone- ja avomaaviljelyn välimaastoon sijoittuvat kasvatustavat, joita vasta tutkitaan. Mansikan kasvatukseen saattaa soveltua tunneliviljelytekniikka, jossa kasveja kasvatetaan kevytrakenteisissa kasvihuoneissa ilman erityistä kasvihuonetekniikkaa. Mustaherukan kasvatuksessa puolestaan on selvitetty mahdollisuutta käyttää avomaaviljelyssä muovikatetta, tihkukastelua ja kastelulannoitusta, mikä toisi kasvatusta astetta lähemmäs kasvihuoneviljelyä. Satojen pitäisi kuitenkin olla riittävän suuria, jotta menetelmän kustannukset pystyttäisiin kattamaan. Mustaherukan välimuotoinen kasvatus näyttäisi olevan kannattavaa Pohjanmaalla ja Kainuussa, mutta Lapissa satotasojen nousu ei riitä kattamaan lisääntyneitä tuotantokustannuksia. [18], [16]

Lämpötilan muutokset aiheuttavat puutarhakasveille myös ongelmia

Talvien ja kesien lämpenemisestä voi olla puutarhakasveille myös haittaa. Nykyiset Suomessa viljeltävät puutarhakasvit on sopeutettu nykyilmastoon, eli karaistettu kestämään pakkastalvia. Leudoissa talvisäissä kasvien kylmäkaraistuminen voi purkautua, jolloin kasvit eivät selviäkään pakkasjaksojen yli. Keväthallojen yleistyminen voi palelluttaa talvilevosta liian varhain heränneet silmut ja kukka-aiheet. Jos maan pinnan päällä ei enää jatkossa ole talvisin eristeenä pysyvää lumipeitettä, suurenee juuriston talvipakkasvaurioiden vaara. [19]

Lämpimämmät kesäpäivät puolestaan voivat nopeuttaa nykyisin viljeltyjen lajikkeiden yksilönkehitystä, jolloin hedelmien, marjojen, siemenien ja sipulien vuoksi kasvatettavien kasvien sadot pienenisivät niiden ehtiessä tuottaa nykyistä vähemmän satoa kypsytettäväksi. [5], [20]Kasvihuoneissa kesien lämpeneminen puolestaan saattaa nostaa lämpötiloja liian korkeiksi [4], [21].

Vanhat ja uudet kasvintuhoojat hyötyvät muuttuvista olosuhteista

Kasvintuhoojien, eli kasvitautien ja tuholaisten, arvioidaan lisääntyvän ja menestyvän tulevaisuudessa, koska ilman ja maaperän kosteus lisääntyy, lämpötilat nousevat, lämpösumma saavutetaan varhaisemmassa vaiheessa ja talvikaudet leudontuvat [22], [5], [23]. Tulevaisuuden lauhojen talvien takia myös entistä useampi tuholaislaji pystyy talvehtimaan Suomessa [5], [23], [24]. Erityisen hyvin olosuhdemuutokset hyödyttävät niitä eliöitä, jotka voivat kehittyä vähävaloisessa syyskosteudessa. Tällaisia ovat esimerkiksi etanat ja sienitaudit [5].

Ilmaston lämpeneminen edesauttaa uusien tuholaistulokkaiden leviämistä ja juurtumista Suomeen [24], ja kasvava tuholaislajimäärä pystyy tuottamaan pidentyvän kasvukauden ansiosta useamman sukupolven vuodessa [25]. Uusien tuholaisten leviämiseen vaikuttavat ilmastollisten olosuhteiden lisäksi myös samankaltaisuudet alkuperäisympäristön kanssa, luontaisten vihollisten puuttuminen sekä sopivien isäntäkasvien esiintyminen [26].

Lajimäärällisesti mitattuna puutarhaviljelyn osa-alueet, kuten puutarhat ja avomaat, ovat otollisempia elinympäristöjä uusille tuholaisille kuin peltoviljelmät [26]. Toisaalta puutarhakasvien viljelyssä voidaan ottaa käyttöön kasvintuhoojariskejä vähentäviä menetelmiä, kuten kasvuston katteita, helpommin kuin peltoviljelyssä [23]. Kasvihuonetuholaiset ovat enemmistönä niissä tuholaisissa, joiden leviämisen tasoa ei voida tarkalleen arvioida [26]. Yksi esimerkki uusista etelästä leviävistä tuholaisista on etelänjauhiainen (Bemisia tabaci), joka uhkaa erityisesti kasvihuonetuotantoa [27].

Taudinaiheuttajien uhka lisääntyy ilmaston lämmetessä

Ilmastonmuutoksen seurauksena kasvintuotantoa uhkaavat erityisesti virukset, bakteerit ja sienitaudit. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa erityisesti vektorilajeihin, eli lajeihin, joissa eliö kuljettaa taudinaiheuttajaa isäntäeliöstä toiseen. [28] Ilmastonmuutoksesta hyötyviä puutarhatalouden taudinaiheuttajia ovat muun muassa jauhemaiset homeet, Phytophthora-sienilajit sekä jotkin bakteerit. Jauhemainen home on ollut viime vuosina kasvava ongelma esimerkiksi puna- ja valkoherukoissa. [29]

Vieraslajit saattavat pysyä havaitsemattomissa pitkän aikaa ja muuttua ongelmaksi ilmasto-olojen vaihtuessa niille suotuisiksi [30]. Myös sellaiset kasvitaudit, jotka eivät ole ennen pystyneet talvehtimaan Suomessa, saattavat jäädä Suomeen pysyviksi [19].

Vaikka ilmastonmuutoksella on suuri rooli kasvitautien leviämisessä, on kaikkein uhkaavinta kasvitautien leviämiselle niin sanottu ihmislähtöinen toiminta. Riskien lisääntymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa viljelytekniikan muutokset, lajikevalinnat sekä kasvimateriaalin lisääntyvä tuonti. [28], [5]

Muutoksiin voidaan sopeutua uusilla kasvilajeilla, kastelulla ja riskienhallinnalla

Suomen puutarhatalouden mahdollisuudet hyötyä ilmastonmuutoksesta ovat lähtökohtaisesti hyvät. Ammattimaista tuotantoa tulisi sopeuttaa muuttuviin oloihin ensisijaisesti jalostamalla ja testaamalla uusia monivuotisia hedelmä-, marja- ja viherrakentamiskasveja ja niiden lajikkeita. Jalostettavien kasvien tulisi pystyä sekä tuottamaan hyviä ja laadukkaita satoja Suomen kesän pitkässä päivässä että olla talven- ja hallankestäviä. Sään ääri-ilmiöiden ja kasvintuhoojien aiheuttamien riskien ennalta ehkäisemiseksi tulee myös kehittää uusia riskinhallintakeinoja ja edistää niiden käyttöä. [5]

Tilatasolla muuttuviin ilmasto-oloihin voidaan varautua muun muassa säätelemällä puutarhakasvien kasvuympäristöä eri tavoin, kuten huolehtimalla kastelusta kuivina kausina esimerkiksi eri sadetusmenetelmillä ja torjumalla hallaa harsojen avulla. [5]

Nykyistä suuremmallekin kotimaiselle puutarhatuotannolle saattaisi olla kysyntää, jos kuluttajahinnat säilyvät kohtuullisina. Esimerkiksi tomaatin, omenoiden, mansikan sekä vähemmän käytettyjen kasvituotteiden, kuten vadelman ja purjon, kaupallinen tuotanto on tällä hetkellä Suomessa kulutusta vähäisempää [3], [31].

Vaikka ammattimainen tuotanto ei esimerkiksi taloudellisista syistä laajenisikaan, voi ilmastonmuutos joka tapauksessa saada kotipuutarhurin kokeilemaan uusien marja-, hedelmä- ja kukkakasvien kasvattamista. Satunnaiset huonot satovuodet sallivan, mutta menestyvän harrastusviljelyn arvioidaankin leviävän pohjoisemmaksi, jopa Lappiin asti. [5]

 

22.9.2014 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Niemi, J. & Ahlstedt, J. (toim.). 2014. MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus). Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2014. 100 s. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut/suomenmaatalousjamaaseutuelinkeinot/jul115_SM2014.pdf
  2. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 2014. Puutarhatilastot 2013. 28 s. http://www.maataloustilastot.fi/e-lehti-puutarhatilastot-2013/index.html
  3. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 2009. Puutarhayritysrekisteri 2008. 126 s. http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/puutarhayritysrekisteri_2008_0.pdf
  4. Näkkilä, J., Hovi-Pekkanen, T. & Tahvonen R. 2006. Ympärivuotisen kasvihuonevihannestuotannon tehostaminen. Maataloustieteen Päivät 2006. 6 s. [Viitattu 14.5.2014.] http://www.smts.fi/pos06/0101.pdf
  5. Peltonen-Sainio, P. 2009. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa (ILMASOPU), loppuraportti. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. 21 s. http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/sopeutuminen/5oGpi1h7O/ILMASOPU_loppuraportti.pdf
  6. Ruosteenoja, K., Räisänen, J. & Pirinen, P. 2011. Projected changes in thermal seasons and the growing season in Finland. International Journal of Climatology, Volume 31, Issue 10: 1473–1487. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/joc.2171/abstract
  7. Ilmatieteen laitos. 2013. Terminen kasvukausi. [Viitattu 14.5.2014] http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvukausi-2013
  8. Tahvonen, R., Kaukoranta, T. & Ylämäki, A. 2010. Omenan viljelyn mahdollisuudet ja riskit muuttuvassa ilmastossa. Maataloustieteen Päivät 2010. Sähköinen julkaisu esitelmä- ja posteriartikkeleista. 6 s. http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/025.pdf
  9. Kaukoranta, T., Tahvonen, R. & Ylämäki, A. 2010. Climatic potential and risks for apple growing by 2040. Agricultural and Food Science, Volume 19, Number 2: 144–159. http://www.mtt.fi/afs/pdf/mtt-afs-v19n2p144.pdf
  10. Hildén, M., Lehtonen, H., Bärlund, I., Hakala, K., Kaukoranta, T. & Tattari, S. 2005. The practice and process of adaptation in Finnish agriculture, FINADAPT Working Paper 5. Finnish Environment Institute Mimeographs 335, Helsinki, 28 p. http://hdl.handle.net/10138/41043
  11. Hoppula, K., Hoppula, K., Järvelin, V., Ylijoki, J., Soppela, K., Luoma, S., Kekkonen, H. & Kajalo, M. 2012. Tehokkaalla viljelyllä vadelmasta huippusatoja Pohjois-Suomessa. Maaseudun Tiede, 69, osa 2 (28.5.2012): 6. http://issuu.com/mttelo/docs/mtiede_2-2012/1
  12. Hoppula, K., Hoppula, K., Järvelin, V., Ylijoki, J., Soppela, K., Luoma, S., Kekkonen, H. & Kajalo, M. 2012. Marjalajikkeet testattiin Pohjois-Suomessa. Maaseudun Tiede, 69, osa 2 (28.5.2012): 6. http://issuu.com/mttelo/docs/mtiede_2-2012/1
  13. Hoppula, K., Hoppula K., Soppela, K., Kekkonen, H., Järvelin, V. & Ylijoki, J. 2013. Uusilla herukkalajikkeilla huippusatoja Pohjois-Suomessa. Maaseudun Tiede, 70, osa 1 (22.3.2013): 12. http://issuu.com/mttelo/docs/mtiede1_kokolehti?e=2189930/1869505
  14. Hoppula, K., Hoppula, K. & Räty, A. 2011. Vadelma tuottaa satoa Pohjois-Suomessa. Maaseudun Tiede 68, osa 1 (28.3.2011): 12. http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024/478160/mtt-mt-v68n01.pdf?sequence=1
  15. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 2013. Puutarhakasvien laji- ja lajikekehitys ilmastonmuutoksessa (JALOKAS-hanke). [Viitattu 9.7.2014.] https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/tutkimus/Hankehaku/Hankkeentiedot?p_kielikoodi=FI&p_hanke_seqno=290618
  16. Niemi, J. & Ahlstedt, J. (toim.). 2012. MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos). Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2012. 97 s. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut/suomenmaatalousjamaaseutuelinkeinot/jul112.pdf
  17. Ruottinen, R. 2003. Mansikan ja vadelman viljely kasvihuoneessa kirjallisuuden ja tiedonantojen pohjalta. Marjaosaamiskeskus c/o Sisä-Savon seutuyhtymä. 192 s. http://www.sisa-savonseutuyhtyma.fi/www/fi/elinkeinopalvelut/marjaosaamiskeskus/Marjaosaamiskeskuksenmateriaalit/Mansikan_ja_vadelman_kasvihuoneviljely_MR2003.pdf
  18. Kajalo, M., Hoppula, K., Hoppula, K., Soppela, K., Luoma, S. & Kekkonen, H. 2012. Mustaherukan tuotantopanosten käytön kannattavuus, esimerkkeinä kastelu, lannoitus ja muovikate., Julkaisussa: Schulman, N. (toim.) Maataloustieteen päivät 2012. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote no 29. http://www.smts.fi/abstraktit_MtPaivat_2012.pdf
  19. Schulz, T. M. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen maatalouteen. Vulnerability assessment of ecosystem services for climate change impacts and adaptation, Action 7: Assessment of impacts and adaptation measures for agricultural production, Deliverable 1: Review of warming impacts in boreal agriculture. 33 p. http://www.syke.fi/download/noname/%7B1FC49C12-19D2-48A9-B907-F5D118953497%7D/40626
  20. Parry, M. L. (ed.) 2000. Assessment of Potential Effects and Adaptations for Climate Change in Europe: The Europe ACACIA Project. Jackson Environment Institute, University of East Anglia, Norwich, UK, 2000. 320 s.
  21. Särkkä, L., Luomala, E.-M., Hovi-Pekkanen, T., Kaukoranta, T., Tahvonen, R., Huttunen, J. & Alinikula, M. 2008. Kasvihuoneen jäähdytyksellä parempaan ilmastoon ja satoon. Maa- ja elintarviketalous 122. 102 s. (11–15) http://www.mtt.fi/met/pdf/met122.pdf
  22. Hakala, K., Hannukkala, A. O., Huusela-Veistola, E. Jalli, M. & Peltonen-Sainio, P. 2011. Pests and diseases in a changing climate: a major challenge for Finnish crop production. Agricultural and Food Science, Volume 20, Number 1: 3–14. http://ojs.tsv.fi/index.php/AFS/article/view/6001
  23. Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Maa- ja metsätalousministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2011–2015 – Huoltovarmuutta, kestävää kilpailukykyä ja riskinhallintaa. 48 s. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/5yZhPxNpC/MMM_n_ilmastonmuutoksen_sopeutumisen_toimintaohjelma.pdf
  24. Tiilikkala, K., Hannukkala, A., Salonen, J., Huusela-Veistola, E., Laitinen, P., Ojanen, H. ja Ooperi, S. 2010. Lisääntyvät kasvinsuojeluriskit ja niiden hallinta ilmaston muuttuessa. Julkaisussa: Hopponen, A. (toim). 2010. Maataloustieteen Päivät 2010 (verkkojulkaisu). Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26. 7 s. [Viitattu 14.5.2014.] http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/002.pdf
  25. Pöyry, J., Leinonen, R., Söderman, G., Nieminen, M. Heikkinen, R.K. & Carter, T.R. 2011. Climate-induced increase of moth multivoltinism in boreal regions. Global Ecology and Biogeography, Volume 20, Issue 2: 289–298. http://dx.doi.org/10.1111/j.1466-8238.2010.00597.x
  26. Vänninen, I., Worner, S. & Huusela-Veistola, E. 2010. Recorded and potential alien invertebrate pests in Finnish agriculture and horticulture. Agricultural and Food Science, Volume 20, Number 1: 96–114. http://ojs.tsv.fi/index.php/AFS/article/view/6006
  27. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. 31.7.2013 (Päivitetty). Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci). [Viitattu 14.5.2014.] http://www.evira.fi/portal/fi/kasvit/viljely+ja+tuotanto/kasvitaudit+ja+tuholaiset/vaaralliset+kasvitaudit+ja+tuholaiset/etelanjauhiainen/
  28. Molarius, R., Keränen, J., Jylhä, K., Sarlin, T. & Laitila, A. 2010. Suomen elintarviketuotannon turvallisuuden haasteita muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. VTT, Tampere. Tutkimusraportti VTT-R-2672-10. 83 s. http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2010/VTT-R-2672-10.pdf
  29. Parikka, P. & Lemmetty, A. 2008. Plant Diseases in Changing Environment. In: Book of Abstracts. Workshop on "Berry Production in Changing Climate Conditions and Cultivation Systems". Geisenheim, Germany 29th to 31st of October 2008. COST, Geisenheim. COST-Action 863: 21. http://www.euroberry.it/documents/wgm08/cost08-abstractsClimate.pdf
  30. Lemmetty, A., Laamanen, J., Soukainen, M. & Tegel, J. 2011. Emerging virus and viroid pathogen species identified for the first time in horticultural plants in Finland in 1997–2010. Agricultural and Food Science, Volume 20, Number 1: 29-41. (30) http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024/477793/mtt-afs-v20n1p29.pdf?sequence=1
  31. Kotimaiset Kasvikset ry. 2009. Kasvistase 2008. 9 s. http://www.kasvikset.fi/Link.aspx?id=1162579

Tuottajatahot