Metsät

Suomi kuuluu luonnon ja ilmaston perusteella boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Alueen erityispiirteitä ovat arktisen valaistuksen ja viileän ilmaston yhteisvaikutus, lyhyt kasvukausi, lauhat talvet sekä lumi- ja routaolojen herkkyys vähäisiinkin alueellisiin ja ajallisiin sademäärä- ja lämpötilamuutoksiin. Atlantin valtamereltä Pohjois-Eurooppaan liikkuvat matalapaineet tuovat alueen säätiloihin suuria ajallisia ja alueellisia vaihteluja.

Suomi on Euroopan metsäisin maa, jossa metsät kattavat noin kolme neljäsosaa maan kokonaispinta-alasta. Metsien merkitys on suuri maamme kansantaloudelle ja kulttuuriperinnölle, sillä metsät tuottavat aineellisia ja aineettomia hyödykkeitä, toimivat uusiutuvien raaka-aineiden lähteenä teollisuudelle ja tarjoavat suomalaisille lukuisia elinkeino- ja virkistysmahdollisuuksia.

Boreaaliset havumetsät ovat tärkeä osa maapallon typen- ja hiilenkiertoa, sillä ne sitovat yhteyttämisessään ilmakehän hiilidioksidia kasvillisuuteen ja maaperään. Ilmastonmuutos vaikuttaa luontaisiin kiertokulkuihin, ja saattaa muuttaa metsien hiilitaloutta merkittävästi. 

Myös monien lajien elinympäristönä metsien merkitys on suuri. Vaikka puulajien määrä on metsissämme pieni, etenkin Suomen pohjoisosissa metsälajisto on Golfvirran ansiosta vastaaviin leveysasteisiin nähden harvinaisen runsas. Metsälajistossa saattaa tapahtua muutoksia, sillä herkimmät lajit ovat haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle etenkin Pohjois-Suomessa.

Tuottajatahot