Metsät ja puistot - Sopeutuminen

Lähimetsät ja puistot ovat tärkeitä henkireikiä sekä henkisen että fyysisen virkistyksen kannalta. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarpeet liittyvät metsien ja puistojen kohdalla ennen kaikkea kuntalaisten elinympäristön säilyttämiseen terveellisenä ja viihtyisänä. Metsien ja puistojen kuntoa voivat uhata niin kuivuusjaksot, myrskyt kuin rankkasateetkin. Myös virkistystapojen muutokset voivat lisätä virkistysalueiden kuormitusta.

Tarkistuslista

Haavoittuvuuden arviointi

Vaikuttavatko sääolot lähivirkistysalueiden ja puistojen käyttömahdollisuuksiin? Lisääkö ilmastonmuutos ongelmallisia olosuhteita?

Haavoittuvuuden arviointi

Onko kaavoituksessa huomioitu hulevesien mahdollinen runsastuminen? Onko viheralueiden ja muiden yleisten alueiden käyttämistä tulvitusalueina pohdittu?

Ilmaston lämpeneminen pidentää hieman kasvukautta

Suomen metsien kasvun ennustetaan hieman nopeutuvan ilmastonmuutoksen seurauksena. Useamman asteen lämpeneminen alkaa kuitenkin lisätä muun muassa kuivuudesta johtuvia kasvutappioita. Kasvun nopeutuminen saattaa hieman aikaistaa metsien hoitotarvetta ja päätehakkuita.

Lähimetsät ja puistot voivat olla osa viherkäytäviä, joilla mahdollistetaan kasvi- ja eläinlajien leviäminen uusille alueille ilmastovyöhykkeiden siirtyessä hiljalleen pohjoisemmaksi. Tietyt luontotyypit ja perinnebiotoopit voivat vaatia nykyistä laajempia hoitotoimia.

Pitkät kuumat kesät lisäävät puistojen kulumista

Kesäkauden pidentymisen arvellaan lisäävän puistojen ja muiden virkistysalueiden käyttöastetta. Se lisää maaperän kulumista ja muuta huoltotarvetta. Paikoin poikkeukselliset sää- ja ilmasto-olot kuten maaperän vettyminen ja lyhentyvä routakausi voivat vaikeuttaa huoltotoimenpiteitä kansallis- ja luonnonpuistoissa ja lähivirkistysalueilla. Puistojen infrastruktuurin parantaminen on yksi keino sopeutua muutoksiin.

Puistot tehokäyttöön hulevesien hallinnassa

Ääreytyvän sadannan aiheuttamia haittoja voidaan vähentää johtamalla hulevesiä puistoalueille kosteikkoihin ja imeytettäväksi painanteisiin. Toisaalta ilmastonmuutos todennäköisesti lisää kuivuuskausia, joihin on hyvä varautua puistoalueiden hoitoa suunniteltaessa. Helppoja keinoja ovat hoitosuunnitelmien muutokset ja lajiston vaihettaminen hiljalleen paremmin kuivuutta kestäväksi. Keskilämpötilojen nousu ja talvien leudontuminen voi mahdollistaa vähitellen kokeilut uusilla lajeilla. Samalla se tosin mahdollistaa tuhoeläinten leviämisen uusille alueille.

Lähteinä [1], [2], [3]

Lähteet

  1. YM 2008. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnon toimialalla. Toimintaohjelma ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian toteuttamiseksi. Ympäristöministeriön raportteja 20/2008. Helsinki: ympäristöministeriö. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=90891&lan=fi
  2. Mäkelä et al. 2008: Metsikön kasvu muuttuvassa ilmastossa - yleisen mallisysteemin kehittäminen http://www.finessi.info/ISTO/?prjpage=124
  3. Pöyry et. al. 2008. Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos: suojelualueiden ja laidunniittyjen verkoston toimivuus lajipopulaatioiden säilyttämisessä http://www.finessi.info/ISTO/?pid=14

Tuottajatahot