Suomen päästöt

Suomen kansalliset kasvihuonekaasujen päästöt lasketaan vuosittain päivitettävässä inventaariossa. Lämmityksen, kuluttajien sähkönkulutuksen sekä tieliikenteen päästöistä on internetissä viikoittain päivittyvää maakunnittaista tietoa. 

Päästötiedon tuottaminen

Suomen kasvihuonekaasujen päästöt lasketaan vuosittain päivittyvässä kasvihuonekaasuinventaariossa [1], jota ylläpitää Tilastokeskus.

Inventaario sisältää seuraavien kasvihuonekaasujen päästöt: hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O), fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6). Eri kaasujen päästömäärät summataan muuntamalla kukin päästö ekvivalenttihiilidioksidin [2] (CO2-ekv.) määräksi.

Inventaariossa käytetään seuraavaa toimialajakoa:

  • energiasektori (polttoaineiden poltto sekä niiden tuotanto ja jakelu)
  • teollisuusprosessit (teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt)
  • liuottimien ja muiden tuotteiden käyttö (dityppioksidin käyttö teollisissa prosesseissa ja lääketieteessä, maalien ja liuottimien käyttö)
  • maatalous (eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn sekä maatalousmaan metaani- ja dityppioksidipäästöt)
  • jätehuolto (kiinteän jätteen ja jäteveden käsittely, esimerkiksi kaatopaikat ja kompostointi)
  • ns. LULUCF-sektori (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous)

Päästöt vuonna 2008

Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat 70,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (CO2-ekv.) vuonna 2008 [1]. Runsaat kolme neljäsosaa päästöistä oli energiaperäisiä eli energiasektorilta (kuva 1).

Example image
Kuva 1. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa pääsektoreittain vuonna 2008. [1]

 

Lähes puolet energiasektorin päästöistä syntyi energian tuotannosta, 20 prosenttia teollisuuden omasta energiantuotannosta ja rakentamisesta ja 25 prosenttia liikenteestä (Taulukko 1).

Example image

Taulukko 1. Suomen kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2008 (ilman LULUCF-sektoria). [3]

 

Vuoden 2008 päästöt olivat 10 prosenttia edellisvuotta pienemmät ja 1,2 prosenttia alle Kioton pöytäkirjan velvoitetason [1]. Eniten vähenivät energiateollisuuden päästöt (- 21 prosenttia). Myös liikenteen päästöt olivat ensimmäistä kertaa 2000-luvulla edellisvuotta pienemmät (- 4 prosenttia). LULUCF-sektori (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) on Suomessa nettonielu .

Tähänastinen päästökehitys

Suomen vuotuiset päästömäärät ovat vaihdelleet huomattavasti jaksolla 1990–2008 (taulukko 2). Tähän ovat vaikuttaneet etenkin sähkön tuonti ja fossiilisen lauhdesähkön tuotanto, joiden määrä riippuu vesivoiman saatavuudesta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Myös eri vuosien taloudellisella tilanteella energiaintensiivisillä teollisuuden aloilla, sääoloilla sekä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian määrällä on oma vaikutuksensa. [3]

 

Example image

Taulukko 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2008 pois lukien LULUCF-sektori. Päästöt miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2-ekv) vastaavina määrinä. [1]

Tuleva päästökehitys

Kioton pöytäkirjan mukaan Suomen tulee pitää kasvihuonekaasujensa päästöt keskimäärin vuoden 1990 tasolla jaksolla 2008–2012. Tämä tarkoittaa noin 71 miljoonaa tonnia CO2-ekv. vuodessa. On ilmeistä, että tavoitteeseen päästään.

Euroopan unioni on asettanut jäsenmailleen konkreettiset päästötavoitteet vuodelle 2020 päästökauppaa, päästökaupan ulkopuolisia aloja sekä uusiutuvan energian lisäämistä koskevilla säädöksillään. Päästökauppasektorille on EU:n yhteinen päästötavoite: sen päästöjen tulee tuolloin olla 21 prosenttia alle sektorin vuoden 2005 päästöjen. Päästökauppasektorin ulkopuoliseksi tavoitteeksi (energiasektorilta rakennukset ja liikenne sekä maatalous- ja jätesektorit) on Suomelle määritetty 16 prosentin vähennysvelvoite vuoden 2005 päästöistä vuoteen 2020 mennessä.

Vanhasen II hallituksen 2008 laatimassa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa käsitellään keinoja, joilla Suomessa voidaan kansallisesti vastata EU:n asettamiin vuoteen 2020 ulottuviin velvoitteisiin. Vuoden 2009 tulevaisuusselonteossa linjataan tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla päästään vähähiiliseen Suomeen. Siinä sitoudutaan – osana kansainvälistä yhteistyötä – vähentämään Suomen päästöjä vuoden 1990 tasosta vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Päästöjen reaaliaikainen seuranta

Suomen kasvihuonekaasupäästöjä (lämmityksestä, kuluttajien sähkönkäytöstä sekä tieliikenteestä syntyvät päästöt) voidaan seurata alueittain reaaliaikaisesti internetissä, osoitteessa www.co2-raportti.fi [4].

Lähteet

  1. Tilastokeskus: Kasvihuonekaasuinventaario http://tilastokeskus.fi/tup/khkinv/index.html
  2. Berghäll, O., Ahonen, H.-M., Sinivuori, K. & Snäkin, J.-P. 2003. Kioton pöytäkirjan toimeenpanon säännöt. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 607, ympäristönsuojelu. 78 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=31877&lan=fi
  3. Tilastokeskus. 2010. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2008. 3. korjattu painos. Tilastokeskus Katsauksia 2010/1, Ympäristö ja luonnonvarat. 66 s. http://tilastokeskus.fi/tup/khkinv/suominir_2010.pdf
  4. CO2-raportti (reaaliaikainen maakunnittainen kasvihuonekaasupäästöjen seuranta) http://www.co2-raportti.fi/

Tuottajatahot