Suomen kasvihuonekaasujen päästöt ovat laskussa

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat vuosittain, mutta ovat kääntyneet laskuun tavoitteiden mukaisesti. Suurin osa päästöistä aiheutuu energian tuotannosta ja kulutuksesta. Päästöt lasketaan ja raportoidaan vuosittain.

Kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet viime vuosina

Suomen vuotuiset kasvihuonekaasujen päästömäärät ovat viime vuosina eli vuoden 2010 jälkeen laskeneet noin 75 miljoonasta tonnista noin 55 miljoonaan tonniin hiilidioksidiekvivalenttia  (CO2 -ekv.) [1], [2]. Kokonaispäästöt ovat kuitenkin vaihdelleet huomattavasti tarkasteltaessa päästöjä vuodesta 1990 lähtien (kuva 1), jota ilmastopolitiikassa ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetään usein vertailuvuotena [1]. Joskus päästövähennyksiä verrataan vuoteen 2005.

Kasvihuonekaasujen kokonaispäästömäärään vaikuttavat eniten muutokset energiasektorin päästöissä. Lisäksi päästöihin vaikuttavat kulloisenkin vuoden taloudellinen tilanne energiaintensiivisillä teollisuuden aloilla, sääolot sekä se, kuinka paljon energiaa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä fossiilisten polttoaineiden sijaan. [1]

Merkittävin Suomen kasvihuonekaasuista on hiilidioksidi, jonka osuus kaikista päästöistä on ollut 1990-luvun alusta lähtien 80–85 prosenttia. Seuraavaksi tärkeimpiä kaasuja ovat metaani, dityppioksidi ja niin sanotut F-kaasut. [1]

Eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu energian käytöstä

Valtaosa, noin 75 prosenttia, Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta eli pääosin fossiilisten polttoaineiden käytöstä [1]. Energiasektorin korkeat päästöt johtuvat pääasiassa kylmästä ilmastosta, pitkistä välimatkoista ja energiaa paljon käyttävästä teollisuudesta [1]. Vuoden 2010 jälkeen energiasektorin päästöt ovat laskeneet noin 60 miljoonasta tonnista noin 40 miljoonaan tonniin CO2-ekv. eli alle vuoden 1990 päästötason [1].

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat © Tilastokeskus

Kuva 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat vuosina1990–2017 (päästöt ovat positiivisia ja poistumat negatiivisia arvoja). LULUCF-sektori eli maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori on Suomessa nettonielu. Tämä tarkoittaa, että sektori sitoo enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin vapauttaa niitä. Sektoria ei lasketa mukaan kokonaispäästöihin, vaan se raportoidaan erikseen. [2]

Energiasektorilla kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu eniten energiateollisuudesta eli sähkön- ja kaukolämmöntuotannosta ja polttoaineiden jalostuksesta. Energiateollisuuden osuus energiasektorin kokonaispäästöissä vaihtelee vuosittain huomattavasti. [1] Vaihtelu riippuu siitä, kuinka paljon energiaa kulutetaan ja kuinka paljon vesivoimalla tuotettua sähköä voidaan tuoda Pohjoismaista korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Huonoina sadevuosina sähköä voidaan tuoda vähemmän, jolloin sitä tuotetaan enemmän hiili- ja turvelauhdevoimalla. [1] Energiateollisuuden lisäksi energiasektorin päästöinä raportoidaan teollisuuden ja rakentamisen polttoainekäyttö, kotimaan liikenne, rakennusten lämmitys sekä maa-, metsä- ja kalatalous ja niiden työkoneet. Liikenne on suuri päästöjen lähde, sillä se aiheuttaa kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin viidensosan eli noin 20 prosenttia ja energiasektorin päästöistä noin 30 prosenttia. [1]

Maataloussektorin päästöistä noin puolet aiheutuu maaperän dityppioksidipäästöistä

Maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on ollut viime vuosina noin 10 prosenttia. Sektorin päästöt ovat 2000-luvulla pysyneet noin 6,5 miljoonassa tonnissa CO2-ekv., joka on alle vuoden 1990 tason. Päästöt laskivat voimakkaimmin 1990-luvun alkupuolella, jolloin väkilannoitteiden käyttöä vähennettiin. Laskuun on vaikuttanut myös maatalouden rakennemuutos, jossa tilojen lukumäärä on vähentynyt ja koko kasvanut. [1]

Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat pääasiassa kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöistä, maan kalkituksen hiilidioksidipäästöistä ja peltojen viljelyn (lähinnä viljelysmaan ja lannankäsittelyn) dityppioksidipäästöistä. Maaperän dityppioksidipäästöt muodostavat noin puolet maataloussektorin päästöistä. [1]

Maataloustoiminnasta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan myös muilla sektoreilla maataloussektorin lisäksi. Viljelysmaan maaperästä vapautuva hiilidioksidi raportoidaan maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorilla (LULUCF, land use, land use change and forestry) ja maatalouteen ja maatalouskoneisiin liittyvä energiankulutus energiasektorilla. [1]

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöihin vaikuttaa taloudellinen tilanne

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat sekä teollisuusprosessien aikana että raaka-aineiden ja tuotteiden käytöstä vapautuvista päästöistä. Niiden osuus Suomen kokonaispäästöistä on ollut viime vuosina noin 10 prosenttia. Sektorin päästöt ovat vuoden 2010 jälkeen olleet noin 6 miljoonaa tonnia CO2-ekv., mikä on hieman yli vuoden 1990 päästötason. [1]

Sektorin kasvihuonekaasupäästöt nousivat 2000-luvun alussa, kunnes ne laskivat merkittävästi maailmanlaajuisesta taantumasta johtuen vuonna 2009, jolloin teollisuustuotteiden kysyntä laski. Sen jälkeen päästöjen määrä on pysynyt nykytasolla muun muassa kemianteollisuudessa käyttöönotettujen päästöjä vähentävien menetelmien ansiosta. [1]

Vaikka sektorin muiden kaasujen päästöt ovat laskeneet vuoteen 1990 verrattuna, F-kaasujen (fluorattujen kasvihuonekaasujen) käytön päästöt ovat kasvaneet kahdeksankertaisiksi F-kaasujen oman vertailuvuoden, vuoden1995 tasoon verrattuna. Kasvu johtuu siitä, että F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä kylmä- ja ilmastointilaitteissa. [1]

Teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat osa teollisuuden toimialan kokonaispäästöjä. Teollisuuden polttoaineiden käytön sekä rakentamisen, työkoneiden käytön ja teollisuuden kuljetuksiin liittyvät päästöt raportoidaan kuitenkin energiasektorilla. [1]

Jätesektorin päästöt ovat laskeneet maltillisesti 2000-luvulla

Jätesektori muodostaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 3 prosenttia. Sektorin päästöt laskeneet alle 2 miljoonaan tonniin CO2-ekv., noin 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Merkittävintä lasku oli vuosina 1990–2005, jonka jälkeen se on ollut hieman hitaampaa. Laskuun ovat vaikuttaneet muun muassa lisääntynyt kaatopaikkakaasun talteenotto, kulutuksen väheneminen sekä kierrätyksen ja jätemateriaalin uusio- ja energiankäytön lisääntyminen vuonna 1994 voimaan tulleen jätelain myötä. [1]

Jätesektori aiheuttaa maatalouden lisäksi suurimman osan metaanipäästöistä. Jätesektorilla metaanipäästöjä raportoidaan kaatopaikoilta sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt jätteiden biologisesta käsittelystä (sisältää kompostoinnin ja mädätyksen) ja jäteveden puhdistuksesta. Noin 80 prosenttia jätesektorin päästöistä tulee kaatopaikoilta ja loput aiheutuvat jätevesien puhdistuksesta ja kompostoinnista. [1]

Suomen päästöjen arvioidaan edelleen laskevan kohti päästötavoitteita

Suomi alitti Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle (2008–2012) asetetun sallitun päästömäärän viidellä prosenttiyksiköllä. Suomen tavoitteena oli vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt keskimäärin vuoden 1990 tasolle (71 miljoonaa tonnia CO2-ekv.vuotta kohti) (kuva 2). [3]

Suomen arvioidaan täyttävän myös ne tavoitteet, jotka EU ja Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi (2013–2020) ovat asettaneet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi [1]. EU on asettanut päästökauppaan kuuluville aloille EU:n yhteisen tavoitteen ja päästökaupan ulkopuolisille aloille maakohtaiset päästövähennysvelvoitteet. Suomen kokonaispäästöistä päästökauppaan kuuluvat laitokset kattavat noin 45 prosenttia [1]. EU:n päästökauppasektorin tavoite on vähentää päästöjä vuoteen 2020 mennessä 21 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 43 prosenttia. Suomen maakohtaisena velvoitteena on vähentää päästökaupan ulkopuolisten alojen (rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne, jätehuolto, teollisuudessa käytettävät F-kaasut) kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 16 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. [1], [4]

Päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen pyritään kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa [5] ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa [4]  päätetyillä ja osittain jo käynnistetyillä toimilla. Mikäli toimet toteutuvat suunnitellusti, niiden pitäisi riittää saavuttamaan Suomen päästövähennysvelvoite vuosina 2021–2030. [1], [4] Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Päästöjä on tarkoitus vähentää  80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. [1], [6]

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja arvioitu päästökehitys vuoteen 2030

Kuva 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990–2016 sekä arvioitu päästökehitys vuoteen 2030 (miljoonaa tonnia CO2-ekv.). Politiikkaskenaario perustuu kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan ja sisältää niissä linjattujen politiikkatoimien vaikutukset. [1] Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Kansalliset kasvihuonekaasupäästötiedot lasketaan vuosittain

Suomen kasvihuonekaasupäästöjen laskemisesta vastaa Tilastokeskus, joka toimittaa vuosittain kasvihuonekaasuinventaarioraportin YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle ja Euroopan komissiolle päästöseurantaa varten [1]. Inventaariossa tarkastellaan Suomen alueella syntyviä eli tuotantoperusteisia päästöjä.

Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan laskea myös kulutusperusteisesti eli tarkastelemalla, kuinka paljon päästöjä syntyy suomalaisesta kulutuksesta ja rakentamisesta (investoinneista). Kulutuspohjaisesti laskettuja tuotteiden, palveluiden tai toiminnan elinkaaren aikana syntyviä päästöjä kutsutaan myös hiilijalanjäljeksi. Sen laskennassa otetaan huomioon myös Suomen rajojen ulkopuolella tuotettujen mutta Suomessa kulutettavien materiaalien ja kulutushyödykkeiden päästöt. Näin laskettuna Suomen kotitalouksien ja julkisen kulutuksen hiilijalanjälki oli esimerkiksi vuonna 2015 yli 30 prosenttia suurempi kuin Suomen viralliset, kasvihuonekaasupäästöinventaariossa raportoidut päästöt. [7]

Päästöjä kerätään ja julkaistaan myös alueellisella tasolla. Alue- ja kuntatason kasvihuonekaasupäästöjä voidaan seurata lähes reaaliaikaisesti CO2-raportti-sivustolla [8]. Tilastoinnissa ovat mukana kuluttajien sähkönkulutuksen, rakennusten lämmityksen, tieliikenteen, maatalouden ja jätehuollon päästöt. [8]

Henkilökohtaisia päästöjään voi laskea ja seurata esimerkiksi Ilmastodieetti-laskurin avulla. Sillä voi laskea asumisesta, liikkumisesta, ruuasta, jätteistä ja kulutuksesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. [9] Laskureita on kehitetty myös esimerkiksi yritysten [10], julkisten hankintojen [11] ja rakennusten rakennusmateriaalien [12] hiilijalanjäljen laskemiseen.

 

15.5.2019 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Tilastokeskus. 2018. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2017. Ympäristö ja luonnonvarat 2018. Tilastokeskus, Helsinki. 68 s. http://www.stat.fi/ajk/julkistamiskalenteri/kuvailusivu_fi.html?ID=19735
  2. Tilastokeskus. 2017. Kasvihuonekaasut. Suomen virallinen tilasto (SVT) [Viitattu: 24.4.2019] http://www.stat.fi/til/khki/2017/khki_2017_2019-03-28_tie_001_fi.html
  3. Tilastokeskus. 2015. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2014. Tilastokeskus, Helsinki. 64 s. (pdf) http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yymp_kahup_1990-2014_2015_14330_net.pdf
  4. Ympäristöministeriö. 2017. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. Ympäristöministeriö, Helsinki. 142 s. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80703
  5. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2017. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 4/2017. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. 119 s. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79189
  6. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2014. Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean mietintö 16. päivänä lokakuuta 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 31/2914. Työ- ja elinkeinoministerö, Helsinki. 75 s. (pdf) https://tem.fi/documents/1410877/2628105/Energia-+ja+ilmastotiekartta+2050.pdf/1584025f-c5c7-456c-a912-aba0ee3e5052
  7. Nissinen, A. & Savolainen, H. (toim.) 2019. Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö. ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2019. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 63 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/300737
  8. CO2-raportti. Päästötiedot. (Reaaliaikainen, kuntatasolle ulottuva kasvihuonekaasupäästöjen viikkotilasto) [Viitattu 23.4.2019] https://www.co2-raportti.fi/?page=CO2data
  9. Suomen ympäristökeskus, SYKE. Ilmastodieetti-laskuri. [Viitattu 23.4.2019] https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/
  10. Suomen ympäristökeskus, SYKE. Y-HIILARI Hiilijalanjälki-työkalu. 3.1.2019 (Päivitetty). [Viitattu 23.4.2019] https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutus_ja_tuotanto/Laskurit/YHiilari
  11. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 3.1.2019 (Päivitetty). Julkisten hankintojen hiilijalanjälkilaskurit (JUHILAS). [Viitattu 23.4.2019] https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutus_ja_tuotanto/Laskurit/Juhilas
  12. Suomen ympäristökeskus, SYKE. 23.9.2013 (Päivitetty). SYNERGIA Hiilijalanjälki –työkalu. [Viitattu 23.4.2019] https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutus_ja_tuotanto/Laskurit/Synergia

Tuottajatahot