Kestävät kuluttajavalinnat

Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi suurimpia ympäristöongelmien aiheuttajia. Kulutustapoja pitäisi nopeasti muuttaa kestävämmiksi, sillä maapallon luonnonvarat eivät kestä nykyistä kulutusta. Kestävä kulutus on ympäristön lisäksi kestävää myös sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta.

Kulutustapojen on muututtava – maapallon resurssit eivät riitä

Kasvihuonekaasupäästöjen tulisi laskea vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisesti 50 % ja länsimaissa 80-90 %. Tämän lisäksi vähenevät resurssit tulisi jakaa tasapuolisemmin: tällä hetkellä viidennes maapallon ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa maapallon luonnonvaroista. Worldwatch Instituutin Maailman tila 2010 –raportin [1] mukaan nykyiseen kulutustasoon ylläpitämään tarvittaisiin 1,3 maapallon luonnonvarat. Vuonna 2009 ihmiset kuluttivat syyskuun 25. päivänä loppuun kaikki luonnon sinä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Yhdysvalloissa ylikulutuspäivää vietetään jo maaliskuun lopulla ja Suomessakin samoihin aikoihin [2]. Ongelmana on myös väestön nopea kasvu: vuonna 2050 ihmisiä on ainakin 9 miljardia. Länsimaiset elintavat yleistyvät ja kulutus lisääntyy entisestään.

Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi suurimpia ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, aiheuttajia. Suomen ympäristökeskuksen mukaan "ympäristöongelmat aiheutuvat pääasiassa kulutuksesta ja kulutettavien tuotteiden ja palvelujen tuotannosta. Haitallisia päästöjä, maankäytön paineita ja jätteiden määrää onkin vähennettävä ja luonnonvarojen käyttöä muutettava ekotehokkaaksi – vähemmästä on tuotettava enemmän" [3]. Ekotehokkuuden lisääminen on tärkeää, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä lisääntyvä kulutus käyttää myös materiaali- ja energiatehokkuutta parantamalla säästyneet luonnonvarat. Kulutusta täytyy vähentää huomattavasti ja kulutustapojen on muututtava huomattavasti nykyistä kestävämmäksi.

Millaista on kestävä kulutus?

Kestävä kulutus on ympäristön lisäksi kestävää myös sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta. Luonnonvarojen kierrätys ja raaka-aineiden käytön minimointi on tärkeää, samoin tuotannon eettisyys. Kulutuksen kestävyyttä voi mitata eri tavoin. Ekologinen jalanjälki kuvaa maa- tai vesialuetta, joka tarvitaan ihmisen tai väestöryhmän energian, ravinnon tai materiaalien tuottamiseen sekä jätteiden käsittelyyn. Hiilijalanjälki mittaa tuotteen, palvelun tai toiminnan elinkaaren aikana syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Tuotteiden ja tuotannon ekotehokkuutta voidaan mitata esimerkiksi ekologisen selkärepun (materiaalimäärä (kg), jonka tuotteen aikaansaaminen, käyttö ja jätehuolto kuluttavat) ja MIPS-laskennan (materiaalipanos, joka tarvitaan tietyn hyödykkeen tuottamiseksi) avulla. Kuluttaja voi näihin laskentatapoihin perustuvilla laskureilla mitata omaa ympäristökuormaansa. Lista erilaisista laskureista löytyy "Aiheesta muualla" -kohdasta.

Kasvulla on rajat – se tulisi huomioida kaikessa yhteiskunnan toiminnassa

Jo vuonna 1972 ilmestyneessä Rooman klubin Kasvun rajat – kirjassa todettiin, että aineellinen talouskasvu ei voi jatkua loputtomiin, koska maapallon resurssien määrä ei kasva [4].  Maailman tila 2010 –raportin [1] mukaan kulutukseen perustuva yhteiskuntamalli on täysin kestämätön ja sen tilalle tulee löytää täysin uudenlainen elämäntapa. Raportissa todetaan, että "kestävä kulttuuri auttaa maapalloa voimaan paremmin, minkä lisäksi ihmisten elämänlaatu paranee, kun se ei pyöri rahan ja kulutuksen ympärillä" [5]. Kansainväliseen talouteen ja liiketoimintaan sekä kuluttajien asenteisiin ja elämäntapaan toivotaan muutosta myös YK:n biodiversiteettiraportissa [6]. Raportin mukaan tuhoamme luontoa nykyisellä toiminnallamme siinä määrin, että siitä voi aiheutua ihmiskunnalle jopa suuremmat kustannukset kuin ilmastonmuutoksesta. Ekosysteemipalvelujen (esim. ruoka, puhdas ilma ja vesi) arvo on 10-100 -kertainen verrattuna niiden säilyttämisen kustannuksiin. Raportin mukaan luonnon tuottamien palveluiden ja hyödykkeiden arvo on otettava mukaan yritysten tilinpäätöksiin. Luonnon hyödyntämiselle tulisi laittaa tiukat rajat ja antaa sanktioita niiden ylittämisestä.

Ratkaisuksi lamaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen on tarjottu muun muassa Uusi vihreä sopimus (Green New Deal) – nimistä ideaa [7] [8]. Sen mukaan panostaminen viherinvestointeihin, kuten uusiutuvaan energiaan tuottaa sekä työpaikkoja, että on samalla avuksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Green New Deal:n pitkän aikavälin tavoitteena on yhteiskunnan läpikäyvä murros taloudessa ja sen nykyisissä rakenteissa kestävämmän tulevaisuuden hyväksi.

Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan

Länsimaisessa kulttuurissa elämäntarkoitusta, tyydytystä ja hyväksyntää haetaan usein tavaroiden ja palveluiden kulutuksen kautta. Bruttokansantuotteen jatkuva kasvu, jota pidetään yllä suurella luonnonvarojen kulutuksella, mielletään hyvinvoinnin merkiksi. Talouskasvulla on kuitenkin negatiivisia vaikutuksia ympäristön lisäksi myös ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Jatkuva talouskasvun lisääminen lisää työmääriä, mistä on haittaa esimerkiksi ihmissuhteille ja terveydelle [9]. Talouskasvun ylläpitämiseksi meille myydään tuotteita, joita emme edes tarvitse.

Useiden tutkimusten mukaan talouskasvulla ja yksilöiden hyvinvoinnilla ei ole selkeää yhteyttä [10] [11]. Demos Helsingin koostaman onnellisuuspoliittisen manifestin mukaan "aineellisen hyvinvoinnin kasvu ei ole vuosikymmeniin tehnyt minkään länsimaan asukkaista onnellisempia." Suomessa ei onnellisuus ole lisääntynyt enää 1980-luvun jälkeen, vaikka samaan aikaan kansantalous ja yksilöiden tulot ovat kasvaneet [12]. Tulojen kasvu ja omistettavan materian määrä eivät enää paranna elämänlaatua sen jälkeen kun peruselintaso on saavutettu. Talouskasvu ei kuitenkaan sinänsä ole haitallista, mutta sen täytyy pysyä kestävissä rajoissa.

Elintasoa ja kulutusta kohtuullistamalla säästettäisiin ympäristöä. Lisäksi resurssit voitaisiin jakaa tasapuolisemmin ja ne riittäisivät tulevillekin sukupolville. Käytännössä tämä tarkoittaisi elämäntapojen muuttamista niin että päällimmäiseksi nousisivat muut arvot kuin materiaalisen yltäkylläisyyteen pyrkiminen.

Viimeaikoina on puhuttu paljon elämän muuttamisesta kiireettömäksi ja yksinkertaisemmaksi. Ilmiöllä on monta nimeä: muun muassa slow life, leppoistaminen, elämän yksinkertaistaminen, hidastaminen, downshifting ja elämän kohtuullistaminen. Tarkoituksena on hidastaa vauhtia elämässä ja vähentää sekä työhön käytettyä ajan määrää että kulutustasoa – ja samalla ekologista jalanjälkeä. Motiivina voivat olla parempi elämä, terveys, säästäminen ja ekologisuus [13]. Monet haluavat lyhentää työaikaansa, vaihtaa uraa tai muuttaa vaatimattomampiin oloihin. Käytettävissä on vähemmän rahaa, mutta elämänlaadun katsotaan parantuvan, sillä lisääntynyt vapaa-aika vietetään ihmisten ja yksinkertaisten itseään kiinnostavien asioiden parissa.

Degrowth-liike ajaa niin ikään talouden supistamista vähentämällä kulutusta ja tuotantoa. Degrowth (Décroissance, suom. "talouslasku", "negatiivinen kasvu", "myötämäki") on Ranskasta lähtöisin oleva kansainvälinen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen liike. Liikkeen teemoja ovat muun muassa työn jakaminen, kulutuksen vähentäminen, ajan käyttäminen perheeseen, yhteisöön ja kulttuuriin. [14] [15]

Mitkä toiminnot aiheuttavat suurimmat ympäristö- ja ilmastovaikutukset?

Vuonna 2005 Suomen kotitalouksien kulutus ja julkinen kulutus ja investoinnit aiheuttivat 12,8 tonnin hiilijalanjäljen asukasta kohti. Kotitalouksien kulutuksen osuus tästä oli 9 tonnia asukasta kohden [16]. Kuluttajan kannalta suurimmat vaikutukset ympäristöön aiheutuvat liikenteestä, asumisesta (rakentaminen ja energiankulutus) ja ravinnosta (kuva 1) [16]. Asuminen varusteineen muodosti 30 %, ruoka vajaa 20 % ja liikenne noin 15 % kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä vuonna 2005. Kulutustottumukset ovat muuttumassa Suomessa ja Euroopassa nopeasti: asumiseen ja liikkumiseen panostetaan yhä enemmän, mikä lisää kulutuksen ympäristövaikutuksia entisestään [17]. Näiden lisäksi myös viestinnän, virkistyksen, matkailun ja terveyden osuudet ovat kasvussa. Elintarvikkeiden osuus puolestaan pienenee.  Euroopan ympäristökeskuksen, EEA:n, mukaan kulutuksen ympäristövaikutusten vähentämiseksi tuotantoa ja käyttöä täytyy tehostaa, tai siirtää kysyntää kulutusluokkiin, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

Kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt ja muut ympäristövaikutukset © SYKE

Kuva 1. Kokonaiskuva kulutuksen ympäristövaikutuksista [16].

Kulutusvalinnat voivat vähentää hiilijalanjälkeä jopa 40 %

Kuluttaja voi monilla arkisilla valinnoillaan pyrkiä kestävämpään elämäntapaan ja pienentää hiilijalanjälkeään. Sitran selvityksen mukaan kuluttaja voi alentaa hiilijalanjälkeään 25–40% luopumalla yksityisautoilusta, ulkomaanmatkoista ja muutamista asuinneliöistä. Helpoiten hiilijalanjälkeä voi pienentää siirtymällä käyttämään uusiutuvista lähteistä tuotettua sähkö- ja lämpöenergiaa [18]. Kaupunkilaisten hiilijalanjälki on helpommin hallittavissa, sillä kaupungissa asutaan tiiviimmin ja omaa autoa ei tarvita [18].

Kulutuksesta aiheutuvia päästöjä voi hillitä tehokkaimmin kartoittamalla talouden suurimmat päästölähteet ja keskittymällä niihin. Ennen kaikkea kannattaa keskittyä asunnon energiankulutukseen. Tavaroissa ja palveluissa kannattaa valita ympäristömerkittyjä tuotteita. Usein on sanottu, että palveluiden suosiminen tavaroiden sijaan olisi ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Kulutuksen siirtyminen tuotteista palveluihin ei välttämättä johda päästöjen vähentymiseen, sillä vaikka palvelujen ympäristövaikutukset maksettua palvelua kohti ovat alhaisia, niitä käytetään paljon (ks. kuva 1. esim. terveys- ja koulutuspalvelut). Palveluiden hiili-intensiteetti vaihtelee paljon, mutta se on yleensä noin 15% alhaisempi kuin tavaroiden. Hiilitehokkaita palveluita ovat ainakin virkistys- ja kulttuuripalvelut sekä jossain määrin ravitsemuspalvelut [16] [18]. Tavaroiden ympäristövaikutukset ovat verrattain pieniä: esimerkiksi vaateet ja huonekalut eivät nouse erityisesti esiin keskimääräisen kuluttajan hiilijalanjäljessä (kuva 1) [16]. Tavaroiden hankintaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Artikkelin lopussa on tarkistuslista kuluttajan kestäviä hankintoja varten.

Asunnon koko vaikuttaa eniten asumisen kasvihuonekaasupäästöihin

Asumisen kasvihuonekaasupäästöihin voi vaikuttaa jo asunnon valinnan yhteydessä: mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Asunnon koko vaikuttaa sekä rakentamisen aikana kuluviin luonnonvaroihin ja syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin, että käytön aikaiseen energiankulutukseen. Asunnon pinta-alalla on suuri merkitys siksi, että lämmitys on asumisen tärkein ympäristövaikutusten aiheuttaja (Kuva 2) [19]. Lisäksi kone-, kaluste- ja valaistustarpeet ovat suuremmat isossa asunnossa, mikä myös lisää kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä [18]. Asuminen tiiviisti keskustassa on noin kaksi kertaa hiilitehokkaampaa kuin väljä esikaupunkiasuminen [18]. Uusista rakennuksista kannattaa suunnitella matala- tai passiivitaloja [20]. Myös matala- ja passiivienergiatalot on syytä pitää maltillisen kokoisina.

Asumisen ilmasto- ja ympäristövaikutuksia saadaan pienennettyä tehokkaimmin ja pysyvästi energiaremonteilla ja siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön: esimerkiksi lämmöneristystä ja ilmanvaihtojärjestelmää parantamalla saadaan aikaan hyviä tuloksia [19]. Asukas voi myös monilla yksinkertaisilla toimilla vähentää parikymmentä prosenttia asumisen ilmastovaikutuksia: esimerkiksi laskemalla asunnon lämpötilaa ja säätämällä ilmanvaihtoa sekä vähentämällä lämpimän veden kulutusta (Kuva 2) [19]. Kodin sähkölaitteet kannattaa valita energiankulutuksen mukaan ja niiden ekotehokkaaseen käyttöön kannattaa perehtyä.

Kodin kulutusvalintojen vaikutuksia © SYKE

Kuva 2. Asumisen osa-alueiden ilmastovaikutuksia (kg CO2-ekv/vrk) ja parannustoimien merkityksiä (esimerkkinä omakotitalossa (120 m2) asuva kolmihenkinen perhe) [19]

Keinoja vähentää lämmönkulutusta [19]:

Lämpövuotojen pienentäminen

  • Ikkunoiden tiivistäminen
  • Muiden lämpövuotokohtien selvittäminen ja tukkiminen
  • Verhot ikkunan eteen

Huonelämpötilan alentaminen

  • Huonelämpötilan lasku (myös poissaoloajat)
  • Riittävän lämmin pukeutuminen

Lämmityslaitteiden oikeanlainen käyttö

  • Lämmityslaitteiden oikea toiminta ja säätö
  • Sähköisten lattialämmitysten käytön vähentäminen
  • Termostaattiventtiilien sijainti

Tuuletuksen ja ilmanvaihdon oikeat käytännöt ja säädöt

  • Ilmanvaihdon oikea ja tarpeenmukainen käyttö
  • Tuuletustavat
  • Poistoilman lämmön talteenotto

Taloyhtiöissä

  • Lämmönjaon tasapainotus asuntojen välillä
  • Ilmanvaihdon säätäminen
  • Yleisten tilojen lämmityksen säätäminen
  • Asukkaiden ohjeistus

Keinoja vähentää sähkönkulutusta

Valaistuksen energiatehokkuus ja kodin sähkölaitteiden oikeanlainen käyttö

  • Turhien valojen sammutus
  • Energiansäästölamppujen hankkiminen
  • Pyykin pesu alemmissa lämpötiloissa
  • Sähkökiukaan turha kuumentamisen välttäminen ja lämpötilojen alentaminen

Ruuanlaiton ja ruuansäilytyksen energiatehokkuus

  • Levyjen tehon säätö
  • Uunin käytön keskitys, tyhjänä käytön välttäminen, jälkilämmön käyttö
  • Kylmälaitteiden riittävä ilmakiertotila, oikea lämpötila ja aukipitämisen välttäminen

Sähkönsäästö taloyhtiöissä

  • Ilmanvaihdon säätäminen
  • Valaistukseen energiansäästölamput
  • Autopistorasioiden aikaohjaus (enintään 2 tuntia) ja autojen sisälämmittimien kieltäminen (vain moottorilämmitys on perusteltua ympäristösyillä)

Liikkumisesta aiheutuvat päästöt nopeassa kasvussa

Liikenne on nopeimmin kasvava kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Yksityisautoilu aiheuttaa noin 15 prosenttia kuluttajan hiilijalanjäljestä [16]. Liikkumisessa kannattaakin suosia pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä. Asuinpaikka kannattaa valita siten, että liikkumiseen ei tarvitse omaa autoa. Autohankinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota vähäpäästöisyyteen ja kestävyyteen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suuripäästöinen auto tulisi korvata mahdollisimman nopeasti vähäpäästöisemmällä autolla, varsinkin jos autolla ajetaan paljon. Liikkumistapojen muutoksesta on myös taloudellista hyötyä: Sitran selvityksen mukaan luopumalla autoilusta ja lentomatkustamisesta jää Etelä-Suomen kaupungissa asuvalle noin 2000 euroa vuodessa enemmän käytettäväksi kuin keskimääräisellä kaupunkilaisella [18].

Tarkistuslista yksityisen kuluttajan hankinnoille

Mieti ennen tuotteen tai palvelunhankintaa:

  • Tarvitseeko sitä todella?
  • Voiko tuotteen lainata tai ostaa yhdessä jonkun muun kanssa?
  • Kannattaisiko vanha vielä korjata?

Hankinta - hanki ensin tietoa

  • Jos päätät hankkia tuotteen: mikä mahdollisista vaihtoehdoista on ympäristön kannalta vähiten kuormittava valmistaa, käyttää ja hävittää?
  • Missä tuote on valmistettu, mistä sen raaka-aineet on tuotu? Ovatko raaka-aineet uusiutuvia? Eihän valmistuksessa ole käytetty haitallisia kemikaaleja?
  • Voiko tuotteen ostaa käytettynä?
  • Hanki laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Huomioi takuuaika.
  • Kuinka kestävä tuote on? Voiko sen korjata? Onko siihen varaosia?
  • Onko tuote valmistettu sosiaalisesti kestävällä tavalla?
  • Suosi ympäristömerkittyjä ja lähellä tuotettuja tuotteita.
  • Paljonko käyttö kuluttaa sähköä?
  • Vältä kertakäyttötuotteita.

Korjaa tai kierrätä

  • Kun tuote on tullut tiensä päähän, mieti voiko sen vielä korjata.
  • Jos ei, voiko materiaalin käyttää uudestaan.
  • Jos ei, miten tuote hävitetään turvallisesti?

Lähteet

  1. Worldwatch-instituutti. 2010. Maailman tila 2010. Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. Alkuteos: The State of the World 2010. Suom. Eeva-Liisa Hallanaro. 270 s. http://www.worldwatch.org/
  2. Earth Overshoot Day. Päivitetty 08.04.2010. Global Footprint Network. http://www.footprintnetwork.org/en/index.php/GFN/page/earth_overshoot_day/ [Viitattu 3.5.2010]
  3. Kulutuksen ja tuotannon keskus, SYKE. 7.6.2010 (Päivitetty). http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=25111&lan=fi [Viitattu 27.4.2010]
  4. Meadows, D. H. et al. 1972. The Limits to Growth. New York: Universe Books.
  5. Global Finland. Maailman tila 2010: Nykyinen kulutuskulttuuri ei voi jatkua. Verkkojulkaisu, UM kehitysviestintä. Uutiset, 19.2.2010. http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=186736&nodeid=15782&contentlan=1&culture=fi-FI [Viitattu 15.6.2010]
  6. YK: Eliölajien tuho suurempi ongelma kuin ilmastonmuutos. YLE. 2010. Uutiset, Luonto ja ympäristö. Julkaistu 24.05. klo 18:09. [Viitattu 15.6.2010]. http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010/05/yk_eliolajien_tuho_suurempi_ongelma_kuin_ilmastonmuutos_1707496.html?origin=rss://www.sitra.fi/fi/Ajankohtaista/Mahdat.htm
  7. United Nations Environment Programme. 2010. Global Green New Deal. http://www.unep.org/greeneconomy/GlobalGreenNewDeal/tabid/1371/language/en-US/Default.aspx [Viitattu 3.5.2010]
  8. Vihreän Sivistysliiton ajatuspaja. 2009. Green New Deal –tutkimushanke. http://www.visili.fi/thinktank_green.htm [Viitattu 3.5.2010]
  9. Case, K.E., and Fair, R.C. 2006. Principles of Macroeconomics. Prentice Hall.
  10. Bkt kasvaa, mutta hyvinvointi ei. Hoffrén, J. 2009. Talouselämä, Uutiset 15.9.2009. [Viitattu 14.6.2010]
  11. Kahneman, D., Krueger, A. B.,Schkade, D., Schwarz, N. and Stone A. A. 2006. Would You Be Happier If You Were Richer? A Focusing Illusion. Science 30 June 2006: Vol. 312. no. 5782, pp. 1908 – 1910. http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/312/5782/1908?ijkey=sA6zZ4u30n76A&keytype=ref&siteid=sci%20
  12. Demos Helsinki. 2010. Onnellisuuspoliittinen manifesti. Julkaisija: WWF. 28 s. http://www.wwf.fi/onnellisuus
  13. Wikipedia. 30.6.2010. Downshifting. http://en.wikipedia.org/wiki/Downshifting [Viitattu 28.5.2010]
  14. Wikipedia. 7.5.2010. Degrowth. http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth [Viitattu 28.5.2010]
  15. Degrowth.fi Paavo Järvensivu ja Timo Järvensivu. Degrowth? [Viitattu 28.5.2010]
  16. Seppälä et al. 2009. Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=334235&lan=fi&clan=fi
  17. Euroopan ympäristökeskus. 2007. State of the environment report No 1/2007. Euroopan ympäristö - Neljäs arviointi: Kestävä kulutus ja tuotanto. http://www.eea.europa.eu/fi/publications/state_of_environment_report_2007_1
  18. Heinonen, J. ja Junnila, S. 2010.Matalahiiliasumisen lähtökohdat.Sitran selvityksiä 20. http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2020.pdf?download=Lataa+pdf
  19. Nissinen A. ja Dahlbo H. 2009: Asumisen energiankäytön ja jätteiden ympäristövaikutuksia Mittatikulla kuvattuna. Käsikirjoitus 17.9.2009. http://www.mtt.fi/wwwdoc/consenv170909/ari_nissinen_consenv_kasikirjoitus.pdf
  20. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, RIL. 2010. Matalaenergiarakentaminen Asuinrakennukset.

Tuottajatahot