Materiaalitehokkuus säästää ilmastoa, luonnonvaroja ja kustannuksia

Yksi keino hillitä ilmastonmuutosta on käyttää materiaaleja tehokkaasti. Materiaalitehokkuuden tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman vähästä ja samalla säästää ympäristöä. Materiaalitehokkuuden avulla voidaan säästää myös kustannuksissa.

Materiaalitehokkuutta parantamalla voidaan vähentää ilmastovaikutuksia

Materiaalitehokkuudella tarkoitetaan sitä, että käytetään säästeliäästi luonnonvaroja, hallitaan tehokkaasti tuotannon sivuvirtoja, vähennetään jätteiden määrää sekä kierrätetään materiaaleja.  Tavoitteena on vähentää tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana. [1]

Materiaalitehokkuuden parantaminen on tärkeää, koska ihmiskunta käyttää luonnonvaroja nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Teollistuneissa maissa luonnonvaroja käytetään henkeä kohti enemmän kuin kehittyvissä maissa. Maailmanlaajuisesti luonnonvarojen käyttö kasvaa voimakkaasti, sillä monissa kehittyvissä maissa talouskasvu on nopeaa. Samalla myös tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutukset lisääntyvät ja vaikeuttavat esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää. Materiaalitehokkuuden parantaminen on siten myös ilmastonmuutoksen torjumista. [1]

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen käyttö kytkeytyvät toisiinsa, sillä valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu luonnonvarojen käytöstä. Metsät ja muu kasvillisuus puolestaan sitovat hiiltä ja toimivat kasvaessaan hiilinieluina. Ilmastonmuutoksen eteneminen vaikuttaa myös luonnonvarojen saatavuuteen. Ilmasto- ja energiapolitiikka sekä luonnonvarapolitiikka ovatkin monin tavoin kietoutuneet yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Energiantuotantoon tarvitaan materiaaleja, kuten polttoaineita ja laitteita, ja materiaalien tuotantoon puolestaan energiaa. [2]

Suomessa kulutetaan paljon luonnonvaroja

Luonnonvarojen käyttö on 1990-luvun jälkeen kasvanut Suomessa hitaammin kuin talous, mikä kertoo materiaalitehokkuuden paranemisesta ja talouden materiaali-intensiteetin pienenemisestä (kuva 1). Materiaali-intensiteetillä tarkoitetaan kansantalouden riippuvuutta luonnonvaroista. Materiaali-intensiteetin pienentyessä saadaan vähemmistä luonnonvaroista tuotettua enemmän tuotteita ja palveluita. Käytettyjen luonnonvarojen kokonaismäärä on kuitenkin kestämätön: on arvioitu, että suomalaisten kulutustasolla luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi, oli vuonna 2018 kulutettu jo 11. huhtikuuta mennessä. Koko maailman tasolla tämä laskennallinen ’ylikulutuspäivä’ oli 1. elokuuta. Keskimääräisen luonnonvarojen kulutuksen täytyisi siis huomattavasti pienentyä, jotta se olisi kestävällä pohjalla [3].

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö ja BKT © Tilastokeskus

Kuva 1. Suomen luonnonvarojen kokonaiskäyttö on 1990-luvulta kasvanut hitaammin kuin talous (bruttokansantuote). Kansantalouden materiaali-intensiteetti eli riippuvuus luonnonvaroista (keltainen käyrä) on siten pienentynyt. [4]

Suomen käyttämät materiaalimäärät ovat EU:n toiseksi suurimmat, yli kaksi kertaa niin suuret kuin EU-maissa keskimäärin [5]. Osittain tämä johtuu Suomen tuotantorakenteesta, jossa metsäteollisuus ja kaivostoiminta käyttävät paljon luonnonvaroja. Lisäksi vientiteollisuudella on suuri rooli: esimerkiksi Suomen paperiteollisuuden lopputuotteista valtaosa päätyy maan rajojen ulkopuolelle. Suomessa käytetyn energian ja materiaalien määrä lisäävät myös kylmä ilmasto ja harva asutus. Suomessa on kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia parantaa materiaalitehokkuutta. [6]

Materiaalitehokkuutta voi edistää julkisella sektorilla, yrityksissä ja kotitalouksissa

Elinkeinoelämässä ja julkisella sektorilla materiaalitehokkuuden edistäminen säästää kustannuksia ja parantaa kilpailukykyä. Julkisen sektorin ostovoima on merkittävä, ja siksi materiaalitehokkailla julkisilla hankinnoilla voidaan ohjata myös tuotantoa materiaalitehokkaampaan suuntaan.

Myös kuluttajilla on tärkeä rooli luotaessa kysyntää luomisessa materiaalitehokkaille tuotteille ja palveluille. Kuluttajat voivat tehdä materiaalitehokkaita valintoja esimerkiksi ostamalla harkiten ja mahdollisuuksien mukaan käytettynä, hankkimalla pitkäikäisiä tuotteita ja huoltamalla niitä oikein sekä käyttämällä korjaus- ja huoltopalveluita. [7] Aina ei ole tarpeen ostaa tuotetta omaksi, vaan sen voi vuokrata tai lainata. Myös omistamiaan tavaroita voi jakaa erilaisten yhteiskäyttöpalveluiden avulla ja siten vähentää luonnonvarojen kulutusta. [7]

Yritykset voivat parantaa tuotteidensa materiaalitehokkuutta esimerkiksi käyttämällä tuotteiden valmistuksessa sellaisia raaka-aineita, energialähteitä ja kuljetuksia, jotka kuluttavat mahdollisimman vähän materiaaleja ja energiaa elinkaarensa aikana (kuva 2). Tuotteiden materiaalikuormaa voidaan vähentää parantamalla tuotteiden monikäyttöisyyttä, pitkäikäisyyttä ja huollettavuutta. [8] Myös teolliset symbioosit auttavat vähentämään yritysten ilmastovaikutuksia. Teollisissa symbiooseissa yritykset hyödyntävät toistensa materiaalivirtoja ja sivutuotteita, mikä luo uutta liiketoimintaa. Myös julkisen tai kolmannen sektorin toimijat voivat osallistua teollisiin symbiooseihin, ja niitä voi syntyä sekä kaupunkeihin että maaseudulle. [1]

Materiaalitehokkuuden parantamiskeinoja

Kuva 2. Materiaalitehokkuuden parantamiskeinoja eri tuotannon tasoilla. [9]

Rakentamisessa kuluu eniten luonnonvaroja

Rakennustoiminta on suurin luonnonvarojen käyttäjä Suomessa. Muita paljon materiaaleja kuluttavia toimialoja ovat metalli- ja metsäteollisuus sekä öljynjalostus. [10] Rakentamiseen kuuluu rakennusten lisäksi yhteiskunnan infrastruktuurin, kuten teiden, rakentamista.

Rakentamisen materiaalitehokkuutta voidaan parantaa monilla keinoilla, muun muassa suosimalla kestäviä rakennusmateriaaleja, välttämällä vaikeasti kierrätettävien materiaalien käyttöä sekäehkäisemällä jätteen syntyä rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa. Myös kierrättämällä syntyvä jäte ja korvaamalla neitseellisten materiaalien käyttöä kierrätetyillä materiaaleilla voidaan lisätä materiaalitehokkuutta rakentamisessa. [11]

Materiaalitehokkuuden parantaminen näkyy yleensä myös kasvihuonekaasupäästöissä. On laskettu, että esimerkiksi elementtikerrostalon rakentamisessa materiaalien asianmukaisesta kierrätyksestä koituva säästö voi vastata noin 11 prosenttia rakennuksen elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä. [12]

Valtaosa rakennusjätteestä syntyy korjaus- ja purkurakentamisessa. Siksi niillä on tärkeä rooli materiaalitehokkuuden parantamisessa. Rakennus- ja purkujätteitä kierrätetään Suomessa vielä melko vähän verrattuna moniin Euroopan maihin. Kierrätyksessä on paljon mahdollisuuksia liiketoiminnalle, ja ala onkin lähtenyt kasvuun myös Suomessa. [12]

Jotta rakennusjätettä kierrätettäisiin nykyistä merkittävästi enemmän, tarvitaan kuitenkin tarkempia sähköisiä tietojärjestelmiä. Edellytyksenä rakennusjätteen kierrätyksen merkittävälle kasvulle ovat kuitenkin nykyistä tarkemmat sähköiset tietojärjestelmät rakennusjätteen määristä, laadusta ja syntypaikoista, jolloin kysyntä ja tarjonta voivat kohdata reaaliaikaisesti. Käytetyille materiaaleille tarvittaisiin myös laatukriteerejä ja kelpoisuusvaatimuksia. Niiden puute on merkittävä este kierrätyksen lisääntymiselle. [11]

Materiaalikatselmuksilla kartoitetaan yritysten säästöpotentiaalia

Materiaalitehokkuuden parantamiseksi yritykset voivat hyödyntää esimerkiksi Motivan tarjoamaa materiaalikatselmuspalvelua, jonka avulla tunnistetaan mahdolliset materiaalien säästökohteet koko tuotantoprosessista. Kustannussäästöt voivat olla huomattavia, ja samalla ympäristökuormitus vähenee. Suomessa vuosina 2014–2015 toteutettujen materiaalikatselmusten vuotuinen säästöpotentiaali oli katselmusta kohti noin miljoona euroa. [13] 

Materiaalikatselmuksen tuloksena yritys saa konkreettisia ehdotuksia säästöjen toteuttamiseksi. Yritys voi saada monia hyötyjä: kustannuksia säästyy, ympäristökuorma vähenee, yrityksen kilpailukyky ja imago paranevat. Lisäksi yrityksen oma materiaalitehokkuuteen liittyvä asiantuntemus kasvaa. Materiaalitehokkuuden vapaaehtoinen parantaminen auttaa myös täyttämään tulevaisuudessa yhä tiukemmat ympäristövaatimukset. [13]

Materiaalitehokkuus tuo myös kunnille säästöjä

Kuntien suurimmat materiaalivirrat syntyvät rakentamisesta ja energiantuotannosta, joissa tarvitaan suuria määriä raaka-aineita ja maa-aineksia. Merkittäviä määriä energiaa ja materiaaleja käytetään myös erilaisissa kuntien ylläpitämissä palveluissa, kuten kouluissa ja sairaaloissa. Usein materiaalitehokkuuden parantamisesta koituu kunnille myös taloudellisia säästöjä. [14]

Materiaalitehokkuutta voidaan kunnissa edistää muun muassa kestävien hankintojen avulla sekä sellaisella maankäyttöpolitiikalla, joka mahdollistaa materiaalien hyötykäytön. Kunnan jätehuoltomääräyksillä ja -maksuilla voidaan kannustaa yhteisöjä ja kuntalaisia tuottamaan mahdollisimman vähän jätettä. Myös uusiomateriaalien hyödyntäminen rakentamisessa on tärkeää kunnan materiaalitehokkuuden parantamisen kannalta. [15]

Verkostoitumalla kunnat voivat jakaa kokemuksia materiaalitehokkuudesta ja oppia toisiltaan. Esimerkiksi Fisu (Finnish Sustainable Communities) on kaikille kunnille avoin, edelläkävijäkuntien verkosto, jonka tavoitteena on hiilineutraali ja jätteetön kunta vuoteen 2050 mennessä. [15]

 

20.11.2018 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Työ- ja elinkeinoministeriö 2018. Kestävää kasvua materiaalitehokkuudella. Kansallisen materiaalitehokkuusohjelman päivitys 2017. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Yritykset 5/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-295-8
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Energia ja ilmasto 69/2010.
  3. Global Footprint Network National Footprint Accounts 2018. https://www.overshootday.org/newsroom/country-overshoot-days/ [Viitattu 19.11.2018]
  4. Tilastokeskus 2017. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö, BKT ja materiaali-intensiteetti. [Viitattu 3.9.2018] http://www.stat.fi/tup/ymparistotilinpidon-teemasivut/ymptilinpito_hybridi_bmkmi.html
  5. European Environment Agency 2016. More from less- Material resource efficiency in Europe. 2015 overview of policies, instruments and targets in 32 countries. Finland May 2016. EEA 2016. https://www.eea.europa.eu/publications/more-from-less
  6. Työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö 2013. Kestävää kasvua materiaalitehokkuudella – Työryhmän esitys Kansalliseksi materiaalitehokkuusohjelmaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 33/2013. Työ- ja elinkeinoministeriö 2013, Helsinki. 32 s. https://tem.fi/documents/1410877/2864661/Kest%C3%A4v%C3%A4%C3%A4+kasvua+materiaalitehokkuudella+27022014.pdf
  7. Motiva 9.8.2018 (päivitetty). Kestävä kuluttaminen ja hankinnat. [Viitattu 22.10.2018] https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/kestava_kuluttaminen_ja_hankinnat
  8. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 10.1.2014 (Päivitetty). Materiaalitehokkuus. [Viitattu 31.8.2018] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Resurssitehokkuus/Materiaalitehokkuus
  9. Motiva 2008. Materiaalitehokkuuskatselmuksilla kustannussäästöjä ja ympäristöetuja. https://www.motiva.fi/files/2651/Materiaalitehokkuuskatselmuksilla_kustannussaastoja_ja_ymparistoetuja.pdf
  10. Koskela, Sirkka, Mäenpää, Ilmo, Mattila, Tuomas, Seppälä, Jyri, Saikku, Laura, Korhonen, Marja-Riitta, Suorsa, Marja, Österlund, Henrik ja Hippinen, Ilkka 2013. Suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2013. Suomen ympäristökeskus, 2013, Helsinki. 56 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40781
  11. Peuranen, Else ja Hakaste, Harri (toim.) 2014. Rakentamisen materiaalitehokkuuden edistämisohjelma – Ramate-työryhmän loppuraportti.Ympäristöministeriön raportteja 17/2014. Ympäristöministeriö 2014, Helsinki. 31 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135172
  12. Ruuska, Antti, Häkkinen, Tarja, Vares, Sirje, Korhonen, Marja-Riitta ja Myllymaa, Tuuli 2013. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset – Selvitys rakennusmateriaalien vaikutuksesta rakentamisen kasvihuonekaasupäästöihin, tiivistelmäraportti. Ympäristöministeriön raportteja 8/2013. Rakennettu ympäristö. Ympäristöministeriö 2013, Helsinki. 39 s. http://www.ym.fi/download/YMra82013_Rakennusmateriaalien_ymparistovaikutukset/1faf46b2-2649-41ed-b3aa-5ea789c9512f/37571
  13. Motiva 8.8.2018 (Päivitetty). Materiaalikatselmukset. https://www.motiva.fi/ratkaisut/materiaalitehokkuus/materiaalikatselmukset [Viitattu 31.8.2018]
  14. Motiva 10.8.2017 (päivitetty). Materiaalitehokkuuden edistäminen kunnissa. https://www.motiva.fi/julkinen_sektori/materiaalitehokkuus [Viitattu 31.8.2018]
  15. FISU Elinvoimaa resurssiviisaudesta 24.9.2018 (Päivitetty). http://fisu-verkosto.fi/fi-FI/Tietoa_Fisusta [Viitattu 19.11.2018]

Tuottajatahot