Vesivoima on ilmastoystävällistä säätövoimaa

Vesivoima on toiseksi suurin uusiutuvan energian lähde Suomessa bioenergian jälkeen. Viime vuosina vesivoiman osuus on ollut noin 4 % Suomen kaikesta energiantuotannosta ja 10–15 % sähköntuotannosta. Vesivoima on ilmaston kannalta erittäin ystävällinen energiantuotantomuoto. Vesivoiman haitalliset vaikutukset liittyvät vesiympäristön luonnontilan muutoksiin, esimerkiksi kalojen luontaisten kulkureittien katkeamiseen.

Vesivoima on merkittävä uusiutuvan energian lähde Suomessa

Vesivoima on toiseksi suurin uusiutuvan energian lähde Suomessa bioenergian jälkeen. Viime vuosina vesivoiman osuus on ollut noin 4 % Suomen kaikesta energiantuotannosta ja 10–15 % sähköntuotannosta.

Uusiutuvan energian tuotannosta vesivoima on kattanut noin 15 %. Vesivoiman määrä muuttuu merkittävästi vuodesta toiseen vesiolojen vaihtelujen mukaisesti.
 
Vuonna 2006 Suomessa oli 207 vesivoimalaitosta, joista 67 oli minivesivoimalaitoksia (alle 1 MW), 83 pienvesivoimalaitoksia (1–10 MW) ja 57 suurvesivoimalaitoksia (yli 10 MW). Laitosten yhteenlaskettu tuotantoteho on noin 3 000 MW ja tuotetun energian vuotuinen määrä 10–17 TWh.
Vesivoima on tuotantokustannuksiltaan edullista, laitokset ovat pitkäikäisiä ja vanhempien laitosten pääomat on jo kuoletettu

Lisää vesivoimaa laitteistoja uusimalla

Suomen merkittävimmät vesivoimakohteet on rakennettu jo vuosikymmeniä sitten. Suomessa on vesivoimaa jäljellä vielä yli 2 000 MW tehopotentiaalina (lähes 10 TWh energiapotentiaalina), josta suurin osa sijaitsee suojelluissa vesistöissä. Rakennettujen ja suojelemattomien vesistöjen lisäpotentiaali on 600 MW (vuosituotanto yli 2 TWh). (Tämä luku ei sisällä kiisteltyä Vuotoksen altaan lisäpotentiaalia.) Ympäristönsuojelullisten syiden takia lisävoiman saaminen keskittyisi lähinnä jo valjastettujen alueiden käytön tehostamiseen.

Rakennetun vesivoimakapasiteetin lisäämisen kannattavuus vaihtelee suuresti kokoluokittain ja hanketyypeittäin. Edullisimpia hankkeita ovat voimalaitosten pääkoneistojen peruskorjauksen yhteydessä toteutettavat tehonnostot sekä perkaukset ja yläveden nostot. Uuden vesivoiman osalta lisäämismahdollisuudet ovat lisäksi rajalliset erityisesti ympäristönsuojelullisista syistä, jotka saattavat rajoittaa jo olemassa olevankin kapasiteetin käyttöä.

Vesivoima ympäristöystävällinen globaalisti, haitallisempi paikallisesti

Globaalin ilmastonsuojelun näkökulmasta erittäin järkevällä vesivoimalla on vastapainona monia haitallisia paikallisia ympäristövaikutuksia.

Voimalaitokset estävät vaelluskalojen luonnollisen kulun. Vesivoiman takia rakennettujen tekoaltaiden alle jää maa-alueita, eliöstö tuhoutuu tai joutuu lähtemään pois veden valloittaessa maan, raskasmetallit ja muut haitalliset aineet siirtyvät vedestä kaloihin ja ihmisiin. Ilmastonmuutoksen kannalta haitallisimpia ovat tekoaltaiden pohjalta vapautuvat kasvihuonekaasut, hiilidioksidi ja erityisesti metaani. Vastapainona sähkön tuottaminen vesivoimalla aiheuttaa erittäin vähän kasvihuonekaasupäästöjä.

Vesivoiman potentiaali hiilidioksidipäästöjen vähentäjänä

Suomessa on mahdollista jonkin verran lisätä vesivoiman tuotantoa puuttumatta jo toteutettuun ympäristönsuojeluun. Rakennettavissa olevasta vesivoimapotentiaalista voisi toteutua 175 MW vuoteen 2010 mennessä, lisäksi 235 MW vuoteen 2015 mennessä ja vielä yli 20 MW vuoteen 2020 mennessä. Yli 100 MW potentiaalista jäänee toteutumatta taloudellisista ja ympäristöllisistä syistä.

Nykyisten laitosten tehostamisinvestoinnit toteutuvat kannattavuussyistä vasta peruskunnostusten yhteydessä. Toteuttamisaikataulua on mahdollista nopeuttaa investointitukien avulla.
Jos vesivoimapotentiaali toteutuisi edellä esitetyn arvion mukaisesti, voitaisiin sillä välttää vuosittain 380 000 – 820 000 tonnia sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä verrattuna siihen, että sama sähkömäärä tuotettaisiin kokonaisuudessaan joko maakaasu- tai kivihiililauhteella.

Tuottajatahot