Energiatehokkuustoimista on taloudellista hyötyä

Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa yksi keskeisimpiä toiminta-alueita on energiatehokkuus. Energiatehokkuudella tarkoitetaan saman tuotteen tai palvelun tuottamista pienemmällä energiamäärällä. Energiatehokkuustoimet ovat usein taloudellisesti kannattavin ratkaisu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Energiatehokkuuden parantamisella on monia myönteisiä vaikutuksia

Mitä tehokkaammin ja säästeliäämmin energiaa käytetään, sitä vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu sen tuotannosta. Ilman vuoden 2000 jälkeen toteutettuja energiatehokkuuden parannuksia maailman energiankulutus olisi ollut 12 prosenttia suurempi vuonna 2016 [1]. Energian käyttöä voidaan tehostaa kaikilla yhteiskunnan aloilla – niin teollisuudessa kuin kotitalouksissakin.

Energiatehokkuustoimet maksavat itsensä yleensä takaisin pienentyneinä energiakuluina. Ne myös parantavat energiaturvallisuutta. Sijoittaminen energiatehokkuuteen edistää teknologian kehittymistä, millä on myös työllistäviä vaikutuksia. Samalla tulevaisuuden päästövähennyskustannukset alenevat. [2]

EU:ssa ja Suomessa parannetaan energiatehokkuutta lainsäädännön avulla

Euroopan unioni (EU) haluaa hillitä ilmastonmuutosta muun muassa parantamalla energiatehokkuutta. EU:n tavoitteena on, että energiatehokkuus alueella paranee vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä vähintään 27 prosenttia verrattuna vuonna 2007 arvioituun kehityspolkuun. EU:n energiatehokkuustavoitteet on kirjattu ilmasto- ja energiapaketiksi kutsuttuun lainsäädäntökokonaisuuteen. [3] Sen keskeinen osa on energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) [4], joka pannaan jäsenmaissa täytäntöön kansallisilla laeilla.

Energiatehokkuusdirektiivissä on lueteltu useita keinoja energiatehokkuuden parantamiseksi. Asetettuihin tavoitteisiin pyritään muun maussa parantamalla tuotteiden, rakennusten ja palveluiden energiatehokkuutta, tehostamalla energiantuotantoa ja -jakelua sekä vähentämällä liikenteen energiankulutusta. Myös kuluttajilla on tärkeä rooli energiatehokkuuden parantamisessa. Energiadirektiivi sisältääkin ohjelman, jonka mukaan EU:n jäsenmaiden tulee esimerkiksi tiedotuksen avulla edistää ja helpottaa pienten energiankäyttäjien, mukaan lukien kotitalouksien, tehokasta energiankäyttöä. [4]

Kansallisen tason energiatehokkuustavoitteet eivät ole EU:n asettamia tavoitteita kunnianhimoisempia

Suomessa EU:n energiatehokkuusdirektiivi pannaan kansallisesti täytäntöön energiatehokkuuslailla (1429/2014). Laki muun muassa velvoittaa suuret yritykset tekemään energiatehokkuuskatselmuksen neljän vuoden välein. [5] Direktiivi velvoittaa jäsenmaita myös määrittämään ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet. Suomen kansallinen energia- ja ilmastostrategia (2017) ei kuitenkaan sisällä energiatehokkuudelle uusia kansallisia tavoitteita, vaan strategiassa viitataan EU:n tavoitteisiin. [6]

Suomen kansallinen energiansäästötavoite jaksolle 2014–2020 on 49 terawattituntia (TWh), jonka arvellaan selvästi ylittyvän [?] . Euroopan komissio on arvioinut, etteivät Suomen ja muutaman muun EU-maan ohjeelliset tavoitteet ole riittävän kunnianhimoisia, sillä ne mahdollistavat energian kulutuksen kasvun odotettua bruttokansantuotteen (BKT:n) kasvuvauhtia nopeammin [7].

Energiatehokkuutta edistetään useilla toimialoilla

Valtioneuvosto on vuonna 2010 periaatepäätöksessään päättänyt vuosia 2010-2020 koskevista energiatehokkuustoimenpiteistä. Osa päätöksen toimenpiteistä on luonteeltaan läpileikkaavia ja osa toimialakohtaisia. Ne perustuvat vuonna 2009 tehtyyn laajempaan selvitykseen. [8] [9]

EU:n energiatehokkuusdirektiivin myötä Suomessa laaditaan kolmen vuoden välein kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmassa Suomi raportoi ja esittää Euroopan komissiolle energiatehokkuustoimenpiteet eri toimialoille, kuten rakennuksille, julkiselle sektorille, energia-alalle, liikenteelle, maataloudelle, yksityisille palveluille ja teollisuudelle. [10]

Suomessa on vuoteen 2020 mennessä mahdollista säästää huomattavasti energiaa erilaisilla toimenpiteillä (taulukko 1).

Taulukko 1. Mahdollisuudet energiansäästöön Suomessa vuoteen 2020 mennessä. [8]

ToimenpideMahdollinen säästettävä energiamäärä
Uuden ajoneuvoteknologian käyttöönotto8,5 TWh
Uudis- ja korjausrakentamisen määräysten tiukentaminen4,9 TWh
Energiatehokkuussopimusten laajentaminen2,8 TWh
Laitteiden energiavaatimusten tiukentaminen2,1 TWh

Energiatehokkuuden kannalta tärkeitä osa-alueita kuten liikkumista ja yhdyskuntarakennetta, rakennusten lämmitystä, sähkölaitteita ja valaistusta sekä ilmastomyönteisiä julkisia hankintoja käsitellään tarkemmin Ilmasto-oppaan muissa artikkeleissa.

 

Päivitetty 16.7.2018.

Lähteet

  1. International Energy Agency 2017. Energy Efficiency 2017. [Viitattu 3.5.2018] http://www.iea.org/efficiency/
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö 2018. Energiatehokkuus [Viitattu 15.6.2018] https://tem.fi/energiatehokkuus
  3. European Commission 2017. 2020 climate & energy package. [Viitattu 3.5.2018] https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020_en#tab-0-0
  4. 2012/27/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta. Nro L 315/1. 14.11.2012. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:315:0001:0056:FI:PDF
  5. 1429/2014. Energiatehokkuuslaki 30.12.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141429
  6. Työ- ja elinkeinoministeriö 2017. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Energia 4/2017. 119 s. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79189/TEMjul_4_2017_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1
  7. Euroopan Komissio. 2015. Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi jäsenvaltioiden edistymisestä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU täytäntöönpanossa. COM(2015) final. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52015DC0574
  8. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2009. Energiatehokkuustoimikunnan mietintö: Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. 97 s. http://www.tem.fi/files/23350/TEM_ETT_Mietinto_8_6_2009.pdf
  9. Valtioneuvosto. 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuustoimenpiteistä. 4.2.2010. http://tem.fi/valtioneuvoston-periaatepaatos-energiatehokkuustoimenpiteista
  10. Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP-4). 28.4.2017. Energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) artiklan 24 (2) mukainen raportointi Euroopan komissiolle. 255 s. https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/fi_neeap_2017_fi.pdf

Tuottajatahot