Energiatehokkuustoimista on taloudellista hyötyä

Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa yksi keskeisimpiä toiminta-alueita on energiatehokkuus. Energiatehokkuudella tarkoitetaan saman tuotteen tai palvelun tuottamista pienemmällä energiamäärällä. Energiatehokkuutta parantamalla voidaan kustannustehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Energiatehokkuuden parantamisella on monia myönteisiä vaikutuksia

Mitä tehokkaammin ja säästeliäämmin energiaa käytetään, sitä vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu sen tuotannosta. Energian käyttöä voidaan tehostaa kaikilla yhteiskunnan aloilla – niin teollisuudessa kuin kotitalouksissakin.

Energiatehokkuuden parantamisella on myös muita kuin ilmastohyötyjä. Se pienentää tarvetta tuontienergialle ja vähentää muita haitallisia päästöjä ilmaan. Energiatehokkuustoimet maksavat itsensä yleensä takaisin pienentyneinä energiakuluina. Sijoittaminen energiatehokkuuteen edistää teknologian kehittymistä, millä voi olla positiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Samalla tulevaisuuden päästövähennyskustannukset alenevat. [1]

EU:ssa ja Suomessa parannetaan energiatehokkuutta lainsäädännön avulla

Euroopan unioni (EU) pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta muun muassa parantamalla energiatehokkuutta. EU:n energiatehokkuustavoitteet on kirjattu energiatehokkuusdirektiiviin (2012/27/EU) [2]. Tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi (EU)2018/2002 tuli voimaan vuonna 2018, ja tavoitteita on siinä tiukennettu aiempiin tavoitteisiin verrattuna. EU:n tavoitteena on, että energiatehokkuus alueella paranee vuoteen 2030 mennessä vähintään 32,5 prosenttia verrattuna vuonna 2007 vuodelle 2030 laadittuihin energiankulutusennusteisiin. [1] Energiatehokkuusdirektiivi pannaan jäsenmaissa täytäntöön kansallisilla laeilla, ja Suomessa energiatehokkuusdirektiiviä toimeenpannaan energiatehokkuuslailla (787/2020) [3].

EU:n jäsenmaiden on asetettava EU:n energiatehokkuusdirektiivin yhteistavoitteen pohjalta omat kansalliset energiatehokkuustavoitteensa. Lisäksi jäsenmaille on säädetty sitova vuotuinen energiansäästövelvoite, joka on Suomella noin 1,90–2,36 terawattituntia (TWh) vuodessa. [1] EU:n energiatehokkuusdirektiivin myötä Suomessa laaditaan kolmen vuoden välein kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmassa Suomi raportoi ja esittää Euroopan komissiolle energiatehokkuustoimenpiteet eri toimialoille, kuten rakennuksille, julkiselle sektorille, energia-alalle, liikenteelle, maataloudelle, yksityisille palveluille ja teollisuudelle. [4]

Tuotteiden energiatehokkuutta säännellään EU:ssa niin sanotulla ekosuunnitteludirektiivillä (2009/125/EU) ja energiamerkintäasetuksella (EU) 2017/1369. Energiamerkintäasetuksen perusteella kodinkoneisiin kiinnitetään energiamerkintä, jonka avulla kuluttajat voivat helpommin valita energiatehokkaan tuotteen. Ekosuunnitteludirektiivin ja energiamerkintäasetuksen pohjalta eri tuoteryhmille annetaan sitovia energiatehokkuutta ja muita ympäristövaikutuksia koskevia vaatimuksia, jotka ovat voimassa koko EU:n alueella. Suunnitteluvaatimukset ja energiamerkintä ovat vaikuttavia tapoja pienentää energian kokonaiskulutusta. [1]

Energiatehokkuussopimukset ovat merkittävä keino edistää energiatehokkuutta

Energiatehokkuussopimukset ovat Suomessa keskeinen keino edistää energian tehokasta käyttöä ja saavuttaa energiatehokkuusdirektiivin tavoitteet. Sopimukset ovat vapaaehtoisia ja ne solmitaan valtion ja toimialojen kuten teollisuuden, palvelu-, kiinteistö-, energia- ja kunta-alan välillä. Sopimukseen liittyneet yritykset ja kunnat kattavat lähes 60 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Energiatehokkuussopimusten tavoitteena on ohjata yrityksiä ja yhteisöjä parempaan energiatehokkuuteen. Sopimukseen liittyneet asettavat itselleen energiankäytön määrällisen tehostamistavoitteen ja pyrkivät siihen eri toimenpiteitä toteuttamalla. [1], [5]

Energiatehokkuussopimukset ovat energiatehokkuustoimista vaikuttavimpia, eli niillä voidaan saavuttaa suurimmat energiansäästöt vuosina 2021-2030 (taulukko 1). Muita merkittäviä toimia ovat muun muassa lämpöpumppujen käyttö pien- ja rivitaloissa, henkilöautoissa käytettävien liikennepolttoaineiden verotus, energiakatselmustoiminnan tukeminen sekä maatilojen energiatehokkuustoimenpiteet. [1]

ToimenpideEnergiansäästö kaudella 2021-2030

Energiatehokkuussopimustoiminta

82,43 TWh
Pien- ja rivitalojen lämpöpumput

20,40 TWh
Liikennepolttoaineiden verotus (henkilöautot)

15,35 TWh
Tuettu energiakatselmustoiminta

11,43 TWh
Maatilojen energiatehokkuustoimenpiteet11,40 TWh

Taulukko 1. Vaikuttavimmat energiatehokkuustoimenpiteet ja niillä saavutettava energiansäästö Suomessa vuosina 2021-2030. [1]

Kulutusjousto parantaa kotitalouksien energiatehokkuutta

Myös kuluttajilla on merkittävä rooli energiatehokkuuden edistämisessä muun muassa energian kulutusjouston kautta. Tuuli- ja aurinkovoima ovat tuotannoltaan vaihtelevia, ja niiden osuuden kasvaessa energian kulutusta tulee lisääntyvissä määrin pystyä ohjaamaan ja säätämään. Kulutushuippujen aikana sähkön ja lämmön kulutusta voidaan hetkellisesti pienentää tai siirtää toiseen ajankohtaan. Tätä sanotaan kulutus- tai kysyntäjoustoksi. Kulutusjousto vähentää tehon tarvetta energiajärjestelmätasolla ja pienentää sekä päästöjä että kustannuksia. Uusiutuvan energian tuotantohuippujen aikana energiaa voidaan puolestaan varastoida talojen rakenteisiin, lämminvesivaraajiin ja sähköautojen akkuihin. [6]

Energiaan liittyvä kulutuskäyttäytyminen on usein rutiininomaista. Energiaa ei kuluteta kotitalouksissa tietoisesti, vaan se on seurausta kodin eri toiminnoista kuten ruuan laitosta tai tilojen pitämisestä lämpiminä.  Kulutusjousto ei edellytä asukkailta aktiivista osallistumista, vaan rakennusten älykkäät taloautomaatiojärjestelmät mahdollistavat energiankulutuksen säätämisen ilman että asumismukavuus heikkenee. Asukkaiden aktiivisuutta tarvitaan kuitenkin hankintapäätöksiä tehtäessä, uudis- ja korjausrakentamisessa sekä laitevalinnoissa. Jotta kulutusjoustoa voidaan laajasti toteuttaa kotitalouksissa, tarvitaan kuluttajille laadukkaita ja helppokäyttöisä kulutusjoustopalveluja. [6]

Energiatehokkuuden kannalta tärkeitä osa-alueita kuten liikkumista ja yhdyskuntarakennetta, rakennusten energiankulutusta, sähkölaitteita ja valaistusta sekä vähähiilisiä julkisia hankintoja käsitellään tarkemmin Ilmasto-oppaan muissa artikkeleissa.

 

29.1.2021 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Työ- ja elinkeinoministeriö 2019. Energiatehokkuustyöryhmän raportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:53. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161811
  2. 2012/27/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta. Nro L 315/1. 14.11.2012. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:315:0001:0056:FI:PDF
  3. Laki energiatehokkuuslain muuttamisesta 787/2020. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200787
  4. Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP-4). 28.4.2017. Energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) artiklan 24 (2) mukainen raportointi Euroopan komissiolle. 255 s. https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/fi_neeap_2017_fi.pdf
  5. Energiatehokkuussopimukset [Viitattu 28.1.2021]. https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/
  6. Airaksinen, M., Heiskanen, E., Hildén, M., Kivimaa, P., Laitila, P., Auvinen, K. & Honkapuro, S. 2017. Rakennusten kysyntäjousto ja energiatehokkuus luovat perustan puhtaalle energiajärjestelmälle. Policy brief. Smart Energy Transition -hanke. http://smartenergytransition.fi/fi/rakennusten_kysyntajousto_ja_energiatehokkuus/

Tuottajatahot