Kierrätys ja uudelleenkäyttö voivat vähentää kulutusta ja sen ympäristövaikutuksia

Jätelain mukaan jätteen kierrätyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa jäte hyödynnetään aineena, ei kuitenkaan jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi. Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan jätteeksi päätyneen tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Kierrätys ja uudelleenkäyttö vähentävät ympäristövaikutuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä jätehuollossa että tuotteiden valmistusketjussa.

Kierrätykselle hyvät mahdollisuudet 

Suomessa syntyi vuonna 2007 noin 74 miljoonaa tonnia jätettä [1], josta kierrätettiin noin 30 %. Yhdyskuntajätettä meillä syntyy vuosittain henkeä kohden laskettuna noin 522 kg (yhteensä 2,8 miljoonaa tonnia v. 2008), josta v. 2008 kierrätettiin 32 %. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyviä jätteitä ja niihin rinnastettavia teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyviä jätteitä. Pisimmät perinteet Suomessa on paperin, metallin ja lasin kierrätykselle, ja paperin hyödyntämisaste onkin viime vuosina kohonnut jo yli 80 prosentin. Kotikeräyspaperista valmistetaan uutta sanomalehtipaperia ja vaaleasta konttoripaperista tehdään pehmopaperituotteita. Pieniä määriä keräyspaperia käytetään myös mm. lämmöneristeiden, esim. selluvillan valmistukseen. Metallijäte käytetään uuden metallin valmistukseen ja lasijätettä käytetään pakkauslasin ja lasivillan valmistukseen sekä maarakentamiseen soran sijaan.

Mahdollisuudet jätteiden kierrättämiseen vaihtelevat kunnittain. Yleisesti Suomessa kerätään jo keräyspaperia, pahvia, lasi-, metalli- ja ongelmajätteitä, monin paikoin myös biojätteitä, kartonkisia nestepakkauksia ja energiajätettä. Keräyspisteet voivat olla kiinteistökohtaisia tai alueellisia ja tietoa näistä saa kunnan ympäristösihteeriltä tai alueelliselta jätehuoltoyhtiöltä. Valtakunnallisesta kierrätyspisteiden hakupalvelusta voi etsiä itselleen lähimmän keräyspisteen [2]. Kaikissa Suomen kunnissa toimii kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja muita käytetyn tavaran myymälöitä, jotka osaltaan edistävät kierrätystä ja uudelleenkäyttöä.

Kotona syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun voi viedä maksutta kierrätykseen. Henkilö- tai pakettiauton omistajalla on velvollisuus viedä romuajoneuvonsa tuottajan järjestämään vastaanottopisteeseen. Palvelu on maksuton. Käytetyt, vanteettomat renkaat voi viedä veloituksetta lähimpään rengasliikkeeseen, josta ne kerätään keskitetysti kierrätettäviksi. Näille ja muille ns. tuottajavastuun alaisille jätejakeille on omat kierrätystavoitteensa, joiden saavuttamisesta laitteiden valmistajat ja maahantuojat ovat vastuussa.

Tuottajavastuu koskee seuraavien tuotteiden valmistajia ja maahantuojia:

  • henkilöautoja, pakettiautoja ja niihin rinnastettavia muita ajoneuvoja,
  • moottorikäyttöisen tai muun ajoneuvon ja laitteen renkaita,
  • sähkö- ja elektroniikkalaitteita,
  • paristoja ja akkuja,
  • sanomalehtiä, aikakauslehtiä, toimistopaperia ja muita näihin rinnastettavia paperituotteita, sekä pakkauksia.

Kierrätys ja uudelleenkäyttö vähentävät päästöjä jätehuollossa ja tuotannossa

Kaatopaikalle päätyvä jäte on hukkaan heitettyä materiaalia ja energiaa. Kaatopaikalla eloperäiset jätteet hajoavat ja tuottavat hapettomissa oloissa hajotessaan kaatopaikkakaasua, josta noin puolet on metaania. Kun jäte kierrätetään, näitä kaatopaikkakaasuja ei synny. Jätteisiin kytkeytyy kasvihuonekaasupäästöjä kaatopaikkapäästöjen lisäksi muistakin toiminnoista, kuten:  

  • jätteiden keräys ja kuljetus,
  • jätteen muu kuin kaatopaikkakäsittely,
  • energiankulutus jätteeksi päätyvän tuotteen tai materiaalin valmistuksessa, kuljetuksessa ja käytössä,
  • energiankulutukseen liittymättömät valmistuksen päästöt. 

Kierrätyksellä voidaan parhaimmillaan vaikuttaa päästöihin kaikissa näissä vaiheissa. Kierrätystoiminnassa jäteperäistä raaka-ainetta käytetään tuotteiden tai materiaalien valmistuksessa neitseellisen raaka-aineen sijaan. Tämä kuluttaa yleensä neitseellisten luonnonvarojen käyttöön verrattuna vähemmän energiaa ja vähentää siten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi alumiinin sekundäärituotannossa energiankulutus pienenee noin 90 prosentilla alumiinin primäärituotantoon verrattuna. Kierrätys myös vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä, jolloin nämä voidaan joko jättää tuleville sukupolville tai käyttää vaihtoehtoiseen tarkoitukseen. Uusiutuvien luonnonvarojen tapauksessa kierrätyksellä säästettävät luonnonvarat ovat käytettävissä esim. bioperäisen energian tuotantoon. Tämä energia voi puolestaan korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa ja näin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Kierrätyksellä saavutettava kokonaishyöty riippuu mm. kierrätettävän materiaalin kuljetus- ja esikäsittelytarpeesta sekä tuotettavista materiaalituotteista ja ennen kaikkea siitä, minkälaisia tuotteita ne korvaavat [3].

Erittäin merkittävässä roolissa kierrätyksen hyötyjen laskennassa ovat myös tarkastelun rajaukset eli kuinka pitkälle meneviä vaikutusketjuja otetaan huomioon. Esimerkiksi kierrätyspaperin ja -pahvin käyttö uuden paperin ja pahvin raaka-aineena voi vähentää päästöjä paitsi tuotantoprosesseissa ja näihin kytkeytyvässä energiantuotannossa ja raaka-aineen hankinnassa, myös tämän järjestelmän ulkopuolisessa energiantuotannossa, jos kierrätyksellä säästyvä puu käytetään bioenergiana. Toisaalta metsään jätettynä puu sitoo hiiltä paitsi puuainekseen, myös maaperään ja toimii näin hiilinieluna kasvihuonekaasupäästöjä vähentävästi.

Taulukkoon 1 on poimittu joitakin esimerkkejä jätemateriaalien kierrätyksellä saavutettavista säästöistä. Pääosa laskelmista on tehty pääkaupunkiseudun jätehuoltojärjestelmän tietoja käyttäen EU Life+ ohjelman rahoittamassa Julia 2030–hankkeessa , ja ne tulevat käyttöön HSY-Jätehuollolle (HSY = Helsingin seudun mpäristöpalvelut)  tekeillä olevissa laskureissa Martti, Konsta ja Petra. Laskelmissa ei ole otettu huomioon säästyvän puun energiahyödyntämistä tai hiilinieluvaikutusta. Taulukkoon 2 puolestaan on koottu esimerkkejä kasvihuonekaasujen päästösäästöistä, kun jätettä prosessoidaan tuottaen energiaa ja/tai tuotetta korvaamaan neitseellisiä poltto- tai raaka-aineita.

 Taulukko 1. Esimerkkejä kierrätyksellä saavutettavista kasvihuonekaasujen päästösäästöistä, kun jäteperäisestä materiaalista valmistetaan tuotteita neitseellisiä raaka-aineita korvaten.

Jätelaji

Kierrätetystä materiaalista valmistettu tuote(suluissa korvattava tuote/materiaali)

Jätehuolto- ja kierrätysketjun tuottamat päästöt

(kg CO2 ekv./t jätettä)

Vastaavan tuotteen valmistuksen päästöt neitseellisestä raaka-aineesta (kg CO2 ekv./t jätettä)

Päästösäästö

(kg CO2 ekv./t jätettä)

Paperi

Sanomalehti (sanomalehti)1)

950

1330

380

Kartonki

Hylsykartonki (hylsykartonki)1)

60

70

10

Muovi

Muoviprofiili (kyllästetty puu)1)

70

140

70

 

Viemäriputki

(Muovinen viemäriputki)2)

150

1900

1750

Lasi

Pakkauslasi (pakkauslasi)1)

460

600

140

 

Lasivilla (lasivilla)1)

850

1110

260

1)Julia 2030-hanke

2)[3]

Taulukko 2. Esimerkkejä kasvihuonekaasujen päästösäästöistä, kun jätettä prosessoidaan tuottaen energiaa ja/tai tuotetta korvaamaan neitseellisiä raaka-aineita. 

Jätelaji

Prosessointi

Tuote

(suluissa ­korvattava tuote/ materiaali)

Jätehuolto- ja kierrätys-ketjun tuottamat päästöt

(kg CO2 ekv./t jätettä)

Korvattavan energian/ tuotteen valmistuksen päästöt (kg CO2 ekv./t jätettä)

Päästö-säästö

(kg CO2 ekv./t jätettä)

Yhdyskunta-jätevesiliete1)

Mädätys + kompostointi

Sähkö

(ostosähkö)

Maanparannusaine

(turve)

50

100

50

Biojäte2)

Mädätys + kompostointi

Maanparannusaine

(turve)

Sähkö ja lämpö (turpeella tuotettu sähkö ja lämpö)

50

120

70

Sähkö- ja elektroniikka-romu1)

Murskaus ja lajittelu

Metallit

(metallit)

60

1900

1840

1) Julia 2030-hanke

2) [3]

Uudelleenkäytöllä vältetään uuden tuotteen valmistaminen kokonaan, joten toiminnan rasitukseksi muodostuvat lähinnä kuljetukset ja tuotteen mahdollinen puhdistustarve. Toimivia uudelleenkäyttöjärjestelmiä on esim. metallitynnyreille, kuormalavoille ja lasisille juomapulloille. Käytettyjä huonekaluja, elektroniikkaa, kodinkoneita, vaatteita, kirjoja, astioita, levyjä jne. ohjautuu uudelleenkäyttöön mm. kirpputorien ja kierrätyskeskusten kautta. Uudelleenkäytöllä aikaansaatavia kasvihuonekaasujen päästösäästöjä on karkealla tasolla arvioitu Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy:n kautta vuoden 2006 aikana kulkeneiden tuotteiden osalta. Laskennan pohjana oli 700 000 tuotetta (huonekaluja, elektroniikkaa, kodinkoneita, vaatteita, kirjoja, astioita, levyjä), joiden yhteispaino oli noin 1,3 miljoonaa kiloa. Mikäli nämä tuotteet olisi hankittu uusina, olisi niiden valmistus laskelman mukaan tuottanut yhteensä yli 6 000 tonnia hiilidioksidia, eli noin 9 kg CO2 yhtä tuotetta kohti ja 4700 kg CO2 tuotetonnia kohti. Laskelmassa on kuitenkin epävarmuuksia, sillä siinä ei mm. tehty tuoteryhmäkohtaista erittelyä eikä otettu huomioon ensimmäisen käytön jälkeisiä kuljetuksia. [4]

Kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tulee lisätä

Uuden jätelain (ehdotus 2.3.2010) [5] ensisijaisuusjärjestyksen mukaan kaikessa toiminnassa on ensisijaisesti vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, tai jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. Tämän mukaan siis uudelleenkäyttö on ensisijaista kierrätykseen nähden.

Jätteen kierrätystä ja muuta hyödyntämistä (mm. energiana) tulee voimakkaasti lisätä, sillä Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteenasettelun mukaan vuonna 2016 tulee yhdyskuntajätteistä kierrättää materiaalina 50 % ja hyödyntää energiana 30 %. Rakentamisen jätteille tavoitteena on vähintään 70 %:n hyödyntäminen materiaalina tai energiana. Lisäksi tavoitteena on että vuonna 2016 maanrakentamisessa korvataan luonnonsoraa ja kalliomursketta teollisuuden ja kaivannaistuotannon jätteillä 5 % eli noin 3-4 miljoonaa tonnia. Yhdyskuntajätevesilietteiden hyödyntämiselle maanparannuskäytössä tai energiana asetetaan 100 %:n tavoite. [6]

Jätehuollossa kierrätystä voidaan edistää tarjoamalla kierrätykseen sopiville jätejakeille riittävästi helposti saavutettavia lajittelupisteitä. Kuntien ja kuntien jätelaitosten tuleekin jätehuoltostrategioita ja jätehuoltomääräyksiä laatiessaan ottaa aiemmin mainittu jätelain ensisijaisuusperiaate huomioon ja korostaa jätteiden uudelleenkäytön, lajittelun ja kierrätyksen edistämistä. 

Kierrätystuotteille ja –materiaaleille tulee olla kysyntää ja käyttöä, jotta ne todella korvaavat muita tuotteita. Kierrätyskonseptien ja –tuotteiden yleistymistä ovat jossain määrin hidastaneet hankkijoiden ja kuluttajien epäilyt kierrätystuotteiden laadusta. Tätä epäluuloa hälventämään on ehdotettu standardien tai laatukriteerien laatimista kierrätystuotteille ja –materiaaleille. EU:ssa onkin ryhdytty työstämään kriteerejä, joiden täyttyessä jätteen voidaan katsoa olevan laadultaan niin hyvää, että sen luokittelu jätteeksi voidaan lopettaa (ns. end of waste –kriteerit). Ensi vaiheessa kriteerejä laaditaan rauta-, alumiini- ja kupariromulle, sekä paperi- ja lasijätteelle. 

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2016 on esitetty erilaisia toimenpiteitä eri tason toimijoille kierrätyksen edistämiseksi. Toimenpide-ehdotuksia ovat esim.:

  • Uusiomateriaalien käytön lisääminen maarakentamisessa, ympäristörakentamisessa ja talonrakentamisessa.
  • Uusiomateriaalien laatu- ja ympäristökelpoisuuskriteerien laatiminen.
  • Jäteperäisten lannoitevalmisteiden käytön edistäminen maisemoinnissa, viherrakentamisessa sekä peltoviljelyssä (mm. energiakasvien tuotannossa), keinoina neuvonta, tiedotus ja koetoiminta.
  • Kunnissa rakennusten purkutoiminnan valvonnan tehostaminen siten, että kierrätyskelpoista jätettä joutuu nykyistä vähemmän kaatopaikoille. Kunnat tehostavat myös kaivumaiden hyödyntämistä maarakentamisessa esimerkiksi perustamalla maa-ainespankkeja.
  • Lajittelun ja kiinteistökohtaisen kompostoinnin edistäminen mm. kuntien jätetaksojen rakennetta ja kannustavuutta kehittämällä. Samalla huolehditaan riittävästä neuvonnasta, jolla ehkäistään kompostoinnista mahdollisesti aiheutuvat haitat.

Uudelleenkäyttöä ja kierrätystä tulee kuitenkin edistää jo paljon ennen jätehuoltovaihetta ottamalla tuotteen jäteominaisuudet huomioon tuotesuunnittelussa ns. ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun periaatteiden mukaisesti. Ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun perusajatuksena on vähentää ympäristökuormitusta tuotteen koko elinkaaren aikana. Tuotteiden uudelleensuunnittelulle voidaan asettaa viisi keskeistä tavoitetta, joista ainakin kierrätettävyyden kehittäminen ja ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden käytön minimointi tuotteissa ja niiden valmistuksessa ovat omiaan edistämään kierrätystä. [7]

Kierrätyksen ja uudelleenkäytön neuvonta edistää kestävien kulutustottumusten omaksumista 

Neuvonnalla ja koulutuksella voidaan muokata ihmisten asenteita kierrätyksen ja uudelleenkäytön suhteen myönteisempään suuntaan ja siten edistää kestävämpien kulutustottumusten omaksumista. Neuvonta-aineistoa on valmiina ja lainattavissa useilla tahoilla. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:n Ympäristökoulu tarjoaa lainattaviksi monenlaisia kestävään kulutukseen liittyviä näyttelyitä. Ne on tehty osana eri hankkeita sekä Kierrätyskeskuksen omalla rahalla. Näyttelyitä lainataan ilmaiseksi kouluille, päiväkodeille ja vastaaville tahoille. Näyttelyiden materiaaleja esitellään Ympäristökoulun www-sivuilla.

HSY Jätehuollosta voi lainata monipuolisia opetusaineistoja esimerkiksi koulujen, oppilaitosten, työpaikkojen tai vaikkapa asukasyhdistysten käyttöön. Aineistot käsittelevät kuluttamista ja sen seurauksia ja antavat keinoja jätteiden vähentämiseen ja jätteiden ympäristöystävälliseen käsittelyyn.

Jätelaitosyhdistys ry:n ja ekotehokkuusneuvonnan verkoston perustama Ekotehokkuusneuvonnan Tietopankki on tarkoitettu työkaluksi kaikille ekotehokkuutta, materiaalitehokkuutta ja jätteen synnyn ehkäisyä tiedotuksen, neuvonnan tai opetuksen keinoin edistäville. Tietopankki sisältää perustiedot ja hankintaohjeet eri kohderyhmille tarkoitetuista koulutus- ja neuvontamateriaaleista. Tietoa-osioon on koottu tietoa ekotehokkuudesta ja jätteen määrän vähentämisestä lähinnä kuluttamisen näkökulmasta.

Lähteet

  1. Tilastokeskus 2009. Jätetilasto 2007. Jätteitä 74 miljoonaa tonnia vuonna 2007. Julkaistu 4.6.2009, luettu 16.4.2010. http://www.tilastokeskus.fi/til/jate/2007/jate_2007_2009-06-04_tie_001_fi.html
  2. Valtakunnallinen kierrätyspisteiden hakupalvelu: http://www.kierratys.info/
  3. Myllymaa, T., Moliis, K., Tohka, A., Isoaho, S., Zevenhoven, M.,Ollikainen, Markku & Dahlbo, H. 2008. Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset – jätehuollon vaihtoehtojen tarkastelu alueellisesta näkökulmasta. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 39/2008. 192 s. http://hdl.handle.net/10138/38383
  4. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy. 2007. Ekologinen jalanjälki pienemmäksi tavaroiden uudelleenkäytöllä Tiivistelmä Natural Interestin raportista. 8 s. http://www.kierratyskeskus.fi/files/20/UE_Jalanjalkitiivis.pdf
  5. JÄLKI-työryhmä 2010. Työryhmän ehdotus jätelaiksi ja laiksi ympäristösuojelulain muuttamisesta, 2.3.2010. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=364919&lan=FI luettu 5.10.2010.
  6. Ympäristöministeriö. 2008. Kohti kierrätysyhteiskuntaa. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 32/2008. 54 s. http://hdl.handle.net/10138/38363
  7. Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu 2010. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=174148&lan=fi luettu 7.9.2010.

Tuottajatahot