Euroopan unionin ilmastopolitiikka ohjaa jäsenmaita

Euroopan unionin (EU:n) ilmastopolitiikalla ohjataan sekä alueen yhteisiä että jäsenmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikka koostuu monista osista, ja sen ydintä ovat päästökauppa, kansalliset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille aloille, uusiutuvan energian lisäämisvelvoite ja EU:n sopeutumisstrategia. EU:n ilmastopolitiikka tähtää aina vuoteen 2050 saakka.

EU on sitoutunut Kioton pöytäkirjan ja Pariisin ilmastosopimuksen  tavoitteisiin

Euroopan unionin ilmastopolitiikkaa ohjaavat vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastosopimus ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketit vuosille 2020 ja 2030. Ilmasto- ja energiapaketit sisältävät energiankäyttöön ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyvää lainsäädäntöä. [1] Lokakuussa 2016 EU ratifioi myös Pariisin ilmastosopimuksen, joka täydentää ja jatkaa YK:n ilmastosopimusta [2].

Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella, vuosina 2008–2012, koko EU:n kasvihuonekaasupäästöjen tuli olla kahdeksan prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Toisella velvoitekaudella, 2013–2020, EU:n velvoitteena oli vähentää päästöjään kaksikymmentä prosenttia vuoteen 1990 verrattuna (kuva 1). [1]

Pariisin ilmastosopimuksessa EU:n ilmoittama tavoite (niin sanottu kansallisesti määritelty panos) on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä (kuva 1). [3]

Tavoitteisiin pyritään EU:n ilmasto- ja energiapaketin avulla

EU:n kokonaistavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on jaettu siten, että päästökauppaan kuuluville (niin sanottu päästökauppasektori) ja siihen kuulumattomille aloille (niin sanottu taakanjakosektori) on määritelty omat erilliset tavoitteensa.

Lisäksi EU:ssa ilmastopolitiikka ja energiapolitiikka on kytketty tiiviisti toisiinsa. Uusiutuvan energian osuuden lisäämisellä pyritään vähentämään kasvihuonekaasuja aiheuttavan fossiilisen energian käyttöä. Kasvihuonekaasujen vähentämiseen pyritään myös parantamalla energiatehokkuutta.

EU:n ilmastopolitiikan ytimessä on ilmasto- ja energiapaketiksi kutsuttu jäsenmaita sitova lainsäädäntökokonaisuus, jolla päästövähennystavoitteet pyritään saavuttamaan. Ilmasto- ja energiapaketti 2020 sisältää neljä direktiiviä: päästökauppadirektiivin [4], kansallista taakanjakoa koskevan päätöksen [5], uusiutuvan energian edistämistä koskevan RES-direktiivin [6] ja hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivin [7]. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta myös energiatehokkuusdirektiivi [8] on tärkeä.

Ilmasto- ja energiapakettia on uudistettu vuoden 2030 päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Uudistetut päästökauppadirektiivi [9] ja taakanjakoasetus [10] vastaavat EU:n tiukentuvia ilmastotavoitteita. Ilmasto- ja energiapaketti 2030 sisältää myös maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsiin liittyvät, niin sanottua LULUCF-sektoria (land use, land use change and forestry) koskevat tavoitteet ja toimet. [11], [1]

Energiaunioni on strategia, joka yhdistää EU:n energia- ja ilmastopolitiikan yhdeksi kokonaisuudeksi. Energiaunionin hallintoasetus astui voimaan 2018 lopussa. Energiaunioni kattaa viisi avainalaa, joita ovat energiaturvallisuus, energian sisämarkkinat, energiatehokkuus, vähähiilisyys sekä tutkimus ja kehitys. Energiaunionin keskeisimpinä tavoitteina on varmistaa energian toimitusvarmuus, kohtuuhintaisuus ja vähähiilisyys. [12], [13]

EU.n energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 © Maa- ja metsätalousministeriö

Kuva 1. EU:n energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 ovat kasvihuonekaasupäästövähenysten osalta 40 prosenttiyksikköä tiukemmat kuin vuodelle 2020 asetetut tavoitteet. Vertailuvuotena on vuoden 1990 päästötaso. [14]

Päästökauppasektorilla on EU:n yhteinen päästökatto

Päästökauppa perustuu ajatukseen, että kasvihuonekaasuja vähennetään siellä, missä se on halvinta. Koska kasvihuonekaasupäästöt ovat maailmanlaajuisia, ilmastonmuutoksen kannalta on yhdentekevää, missä maassa tai tuotantolaitoksessa päästövähennys toteutetaan. Teollisuuslaitos voi ostaa päästöoikeuksia EU:n yhteisiltä päästömarkkinoilta, jos se tulee edullisemmaksi kuin laitoksen oman päästöjen vähentäminen. Mikäli taas on edullisempaa vähentää päästöjä omassa tuotannossa kuin ostaa päästöoikeuksia, ylimääräisiä päästöoikeuksia voi myydä muille päästökaupan piirissä oleville laitoksille. [15]

Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöjen tulee vähentyä 21 prosenttia vuosien 2005–2020 välillä. Vuoteen 2030 mennessä päästökauppasektorin päästövähennystavoite on 43 prosenttia.  EU:n päästökauppa kattaa noin 45 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökaupan piiriin kuuluvat teollisuus- ja energiantuotantolaitokset sekä Euroopan talousalueen sisäinen lentoliikenne. [15]

Päästökaupan ulkopuolisilla aloilla on kansalliset päästövähennystavoitteet

EU:n päästökaupan ulkopuolisten alojen tulee vähentää päästöjään 30 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä [9]. EU:n taakanjakoasetus sisältää päästövähennysvelvoitteet kaikille EU:n jäsenmaille (taulukko 1). Suomen on vähennettävä päästöjään vähintään 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Taakanjakoasetus koskee päästökaupan ulkopuolisia aloja eli niin kutsuttua taakanjakosektoria, kuten rakennusten lämmitystä, liikennettä, maataloutta ja jätehuoltoa. [1], [10]

Kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi on mahdollista käyttää erilaisia joustokeinoja, jolloin päästövähennykset voidaan tehdä siellä, missä ne on helpointa toteuttaa. Pieni määrä päästövähennysyksiköitä voidaan esimerkiksi siirtää päästökaupan tai LULUCF-asetuksen puolelta taakanjakosektorilla toteutettavaksi. On myös mahdollista säästää päästövähennysyksiköiden ylijäämää seuraaville vuosille tai hankkia lisää päästövähennysyksiköitä muilta jäsenmailta. [1], [10]

Taulukko 1. EU:n jäsenmaiden kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille vuoteen 2030 mennessä (vertailuvuosi 2005) [10].

MaaVelvoite MaaVelvoite
     
Alankomaat-36 % Puola-7 %
Belgia-35 % Portugali-17 %
Bulgaria-0 % Ranska-37 %
Espanja-26 % Romania-2 %
Irlanti-30 % Ruotsi-40 %
Iso-Britannia-37 % Saksa-38 %
Italia-33 % Slovakia-12 %
Itävalta-36 % Slovenia-15 %
Kreikka-16 % Suomi-39 %
Kypros-24 % Tanska-39 %
Latvia-6 % Tšekki-14 %
Liettua-9 % Unkari-7 %
Luxemburg-40 % Viro-13 %
Malta-19 %   

LULUCF-asetus pyrkii lisäämään hiilinieluja

LULUCF-asetus säätelee, miten maankäyttö, sen muutokset ja metsät otetaan huomioon ilmastotavoitteissa. LULUCF-asetukseen sisältyvät metsistä, maatalousmaasta ja kosteikoista vapautuvat kasvihuonekaasupäästöt ja nielut eli niiden sitoma hiilidioksidi. Päästöjä ja nieluja seurataan asetuksessa olevien laskentasääntöjen avulla. [11], [1]

Tavoitteena on, että maankäyttösektorin hiilinielu olisi suurempi kuin siltä vapautuvat päästöt [11], [1].

EU lisää ilmastotoimien rahoitusta

Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös rahoitusta. EU on päättänyt käyttää ilmastotoimiin 20 prosenttia budjetistaan vuosina 2014–2020, eli noin 206 miljardia euroa. Saavutetun tavoitteen on arvioitu jäävän hieman alle 19 prosenttiin. Vuosina 2021–2027 ilmastotoimien rahoitusta on määrä nostaa 25 prosenttiin EU:n budjetista, eli noin 320 miljardiin euroon. [16]

Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimet sisällytetään EU:n kaikkiin keskeisiin rahoitusohjelmiin, jotka liittyvät muun muassa aluekehitykseen, energiaan ja liikenteeseen, tutkimukseen sekä yhteiseen maatalouspolitiikkaan [17]. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva rahoitus ulottuu myös EU:n rajojen ulkopuolelle, ja EU on suurin kehittyvien maiden sopeutumistoimien rahoittaja maailmassa [18].

EU:ssa pyritään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä

Uusiutuvaa energiaa koskeva RES-direktiivi (lyhenne tulee englannin sanoista Renewable Energy Sources) velvoittaa EU:ta lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta käytetystä energiasta vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. [6] Direktiiviä on uudistettu vuoden 2030 velvoitteiden mukaiseksi, ja uudistetun direktiivin (RED II, Renewable Energy Directive) mukaiset säädökset tulee saattaa voimaan jäsenmaissa viimeistään kesäkuussa 2021. RED II -direktiivissä EU:n uusiutuvien energialähteiden velvoite on vähintään 32 prosenttia kaikesta energiasta vuoteen 2030 mennessä (kuva 1). [19], [20]

Uusiutuvaa energiaa koskevat direktiivit eivät määritä kansallisia uusiutuvan energian tavoitteita, vaan jäsenmaat tekevät ehdotuksensa kansallisiksi uusiutuvan energian tavoitteiksi omissa ilmastostrategioissaan. Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta yli 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. [21]

Liikenteessä uusiutuvien energialähteiden osuus tulee olla kaikissa EU-maissa vähintään 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 14 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. [19] RES-direktiivi määrittelee nestemäisille biopolttoaineille EU-tason kestävyyskriteerit. Kestävyyskriteereillä halutaan varmistaa, että bioenergian lisääntyvä käyttö EU:ssa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi verrattuna fossiilisten polttoaineiden käyttöön. [1], [6], [20] Uudessa RED II -direktiivissä biopolttoaineiden kestävyyskriteerit ovat laajentuneet koskemaan myös sähkön ja lämmön tuotannossa käytettäviä kiinteitä energiabiomassoja [19], [20].

RES-direktiiviä muutettiin vuonna 2015 annetulla ILUC-direktiivillä (Indirect Land Use Change) [22]. Sillä pyritään vähentämään biopolttoaineiden tuotannon aiheuttamia epäsuoria maankäytön muutoksia. ILUC-direktiivi rajoittaa viljelykasveista valmistettujen, niin sanottujen ensimmäisen sukupolven nestemäisten biopolttoaineiden käyttöä korkeintaan 7 prosenttiin ja kannustaa lisäämään jätteistä ja tähteistä valmistettujen biopolttoaineiden käyttöä. [22]

EU:n kasvihuonekaasupäästöt laskevat, mutta eivät riittävän nopeasti

EU:n yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet merkittävästi vertailuvuodesta 1990, ja vuodelle 2020 asetettu päästövähennystavoite on jo saavutettu. Päästöjen tulisi kuitenkin laskea nykyistä nopeammin, jotta päästäisiin vuodelle 2030 asetettuun tavoitteeseen (kuva 2). [23]

EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kehitys

Kuva 2. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja päästövähennystavoitteet. Tavoitteena on, että vuonna 2020 kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty 20 prosenttian ja vuonna 2030 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vuoden 2020 tavoitteeseen päästään, koska vuonna 2016 päästöt olivat laskeneet 23 prosenttia vuodesta 1990. [23]. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

EU pyrkii pitkällä aikavälillä ilmastoneutraaliin talouteen

EU:n pitkän aikavälin tavoitteena on ilmasto- tai hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä [24]. Hiilineutraalius tarkoittaa, että yhteiskunta tuottaa vain sen verran päästöjä kuin se pystyy sitomaan ilmakehästä.

EU:n komissio valmistelee pitkän aikavälin ilmastostrategiaa [24] ja on antanut ehdotuksen ensimmäiseksi eurooppalaiseksi ilmastolaiksi keväällä 2020. Lakiehdotus sisältää oikeudellisesti sitovan tavoitteen hiilineutraaliudesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä. [25]

EU varautuu ilmastonmuutoksen vaikutuksiin alueellaan

Euroopan unionin sopeutumispolitiikkaa ohjaa vuonna 2013 julkaistu EU:n sopeutumisstrategia. Sen tavoitteena on vahvistaa valmiutta ja kykyä vastata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Tähän pyritään muun muassa kannustamalla kaikkia jäsenmaita laatimaan sopeutumisstrategia ja parantamalla sopeutumisasioiden koordinointia. Lisäksi pyritään edistämään ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiiden toimialojen, kuten maa- ja kalatalouden, sopeutumiskykyä. [26]

Päätöksenteossa hyödynnettävän tiedon saatavuutta on pyritty parantamaan perustamalla EU:n sopeutumisasioihin keskittyvä verkkoportaali, CLIMATE-ADAPT [27], [26].

 

25.8.2020 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Ympäristöministeriö. Euroopan unionin ilmastopolitiikka. [Viitattu 11.12.2018] https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka
  2. Ympäristöministeriö 14.2.2019 (Päivitetty). Pariisin ilmastosopimus. [Viitattu 7.3.2019] https://ym.fi/pariisin-ilmastosopimus
  3. Latvia and the European Commission on behalf of the European Union and its Member States. 6.3.2015. Intended Nationally Determined Contribution of the EU and its Member States. 5 p. (pdf) https://www4.unfccc.int/sites/submissions/INDC/Published%20Documents/Latvia/1/LV-03-06-EU%20INDC.pdf
  4. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 63–87. (EU:n päästökauppadirektiivi) (pdf) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0063:0087:FI:PDF
  5. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23. päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 136–148. (Kansallista taakanjakoa koskeva päätös, päästökaupan ulkopuoliset alat) (pdf) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0136:0148:FI:PDF
  6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 16–62. (Uusiutuvan energian direktiivi eli niin sanottu RES-direktiivi) (pdf) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0016:0062:FI:PDF
  7. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23. päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L140: 114–135. (Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi) (pdf) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0114:0135:FI:PDF
  8. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti L 315/1. 56 s. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:315:0001:0056:FI:PDF
  9. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/410, annettu 14 päivänä maaliskuuta direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi sekä päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 76/3. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L0410&from=en
  10. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021-2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti156/26. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R0842&from=en
  11. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 156/1. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R0841&from=EN
  12. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999 energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti L 328/1. 77 s. (pdf). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R1999&from=EN
  13. European Commission. Energy union and climate. Making energy more secure, affordable and sustainable. [Viitattu 25.2.2019] https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-strategy/energy-union-0
  14. Maa- ja metsätalousministeriö. EU:n energia- ja ilmastopolitiikka. [Viitattu 13.1.2020] https://mmm.fi/luonto-ja-ilmasto/energia-ja-ilmastopolitiikka/eu-energia-ja-ilmastopolitiikka
  15. European Commission. EU Emissions Trading System (EU ETS). [Viitattu 19.12.2018] http://ec.europa.eu/clima/policies/ets/index_en.htm
  16. European Commission. Supporting climate action through the EU budget. [Viitattu 7.1.2020] https://ec.europa.eu/clima/policies/budget/mainstreaming_en
  17. European Commission. 2018. EU Budget for the future. Sustainability, environment protection and fight against climate change. (pdf). https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/budget-proposals-sustainability-environment-climate-change-may2018_en.pdf
  18. European Commission. Financing adaptation. [Viitattu 7.1.2020] https://ec.europa.eu/clima/policies/adaptation/financing_en
  19. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu). Euroopan unionin virallinen lehti L 328/82. 21.12.2018. 128 s. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=FI
  20. Maa- ja metsätalousministeriö 13.11.2018 (päivitetty). Biomassan kestävyyskriteerit. [Viitattu 18.12.2018] https://mmm.fi/metsat/puun-kaytto/biomassojen-kestavyys
  21. Työ- ja elinkeinoministeriö 2017. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 4/2017. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki 2017. 119 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-190-6
  22. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti L 239/1. 29 s. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32015L1513&from=FI
  23. Euroopan parlamentti 10.7.2018 (päivitetty). Kehitys kohti EU:n ilmastotavoitteita (infografiikka). [Viitattu 7.3.2019] http://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20180706STO07407/kehitys-kohti-eu-n-ilmastotavoitteita-infografiikka
  24. Eurooppa-neuvoston päätelmät 12.12.2019 EUCO 29/19. 4 s. (pdf) https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-29-2019-INIT/fi/pdf
  25. Euroopan komissio. 4.3.2020. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki). CM(2020) 80. 26 s. (pdf) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52020PC0080&from=FI
  26. Euroopan komissio. 2013. EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Bryssel 16.4.2013. COM(2013) 216. 12 s. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0216:FIN:FI:PDF
  27. European Commission & European Environment Agency. The European Climate Adaptation Platform Climate-ADAPT [Viitattu 19.12.2019] http://climate-adapt.eea.europa.eu/

Tuottajatahot