Valtamerien pinta nousee satoja vuosia

Viimeaikaisesta havaitusta meren pinnan kohoamisesta vajaa puolet on aiheutunut jäätiköiden sulamisesta ja reilu puolet meriveden lämpölaajenemisesta.

Merenpinnan kohoamisen ennustaminen on erittäin vaikeaa

Meren pinnan korkeuden tulevia muutoksia on paljon vaikeampi ennustaa kuin koko maapallon keskilämpötilan kehitystä. Suurta epävarmuutta aiheuttavat erityisesti seuraavat seikat:

  • Meriveden lämpölaajeneminen riippuu paitsi lämpötilan noususta meren pinnalla myös siitä, kuinka tehokkaasti meren virtaukset siirtävät lämpöenergiaa syvemmälle.
  • Napajään sulamiseen vaikuttavat napaseudun paikalliset lämpötilat ja sademäärät. Näitä ilmastomallien on paljon vaikeampi ennustaa kuin maailmanlaajuisia lämpötiloja.
  • Vieläkin vaikeampaa on ennustaa jään virtausten muutoksia mannerjäätiköissä. 

Eri tutkimuksissa on saatu varsin erilaisia arvioita meren pinnan nousunopeudelle. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) arvion mukaan meren pinta nousee 18-59 cm kuluvan vuosisadan loppuun mennessä[1]. Nousu johtuisi pääosin veden lämpölaajenemisesta. Jos mannerjäätiköiden virtaukset nopeutuvat voimakkaasti, meren pinta voi kohota näitä arvioita enemmänkin. Korkeimmat arviot ennustavat kahden metrin nousua vuosisadan loppuun mennessä.[2]

Valtamerien pinta nousee pitkälle tulevaisuuteen

Meren pinnan kymmenien senttienkin nousu, jollaista tälle vuosisadalle ennustetaan, aiheuttaisi jo paljon tuhoa alavilla rannikkoalueilla. Pahin on kuitenkin edessä vasta tulevina vuosisatoina. Vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ilmakehässä saataisiinkin joskus pysäytettyä, meren pinnan kohoaminen jatkuisi vielä satoja vuosia. Tämä johtuu siitä, että mannerjäätiköiden sulaminen sekä lämpöenergian siirtyminen meren pinnalta syvemmälle ovat hitaita tapahtumia.

Esimerkiksi Grönlannin jäätikön sulaminen nostaa meren pintaa toden teolla vasta vuoden 2100 jälkeen. Oheisessa kuvassa esitetyissä laskelmissa kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu loppui kohta vuoden 2100 jälkeen. Jäätikön sulaminen jatkuisi silti vähintäänkin vuoteen 3000 saakka ilman merkkiä hidastumisesta. Tuohon ajankohtaan mennessä Grönlannin jäätiköstä vapautunut vesi olisi nostanut merien pintaa 1-6 metrillä.

gronlannin-mannerjaatikko-ja-merenpinnan-nousu

Grönlannin mannerjäätikön sulamisen vaikutus meren pinnan korkeuteen lähimmän tuhannen vuoden aikana kolmessa mallikokeessa.Kokeissa lämpötilojen annettiin kohota vuoteen 2130 saakka, jonka jälkeen ne pidettiin suunnilleen vakiona. Kunkin käyrän kohdalle on merkitty, kuinka paljon kyseisessä mallikokeessa lämpötila nousi Grönlannin alueella (napa-alueilla lämpötila nousee voimakkaammin kuin muualla maapallolla). Laskelmissa ei ole otettu huomioon jäävirtojen mahdollisia muutoksia. [3]

Kylmyys suojelee Etelämantereen jäitä

Nykyisten ilmastomallien perusteella Etelämantereen lämpötilat pysyvät tulevaisuudessakin niin alhaisina, ettei laajaa jäätikön sulamista ole odotettavissa. Lisääntyvistä lumisateista johtuen jäätikön massa pikemminkin kasvaa. Toisaalta jäätikön läntinen osa lepää suureksi osaksi meren pinnan alapuolella olevan kallioperän päällä. Tämä jäätikön osa saattaa aikaa myöten osoittautua epävakaaksi, jolloin siitä lohkeilisi mereen yhä enemmän jäätä.

Vedenpaisumuksia on ollut myös muinaisuudessa

Ilmastohistoria varoittaa, että meren pinnan nousu on uhkana todellinen. Noin 125 000 vuotta sitten vallinneen lämpimän ilmastojakson aikana valtamerien pinnan arvioidaan olleen 4-6 metriä nykyistä korkeammalla. Tämä johtui pääasiassa napajäätiköistä sulaneesta vedestä.

Vielä muinaisempinakin aikoina valtamerien pinta on seurannut ilmaston vaihtelua. Geologisen aineiston perusteella näin oli mm. 320 -260 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kylmän ilmaston vallitessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli pieni, vesimassoja sitoutuneina mannerjäätiköihin ja valtamerten pinta matalalla. Toisaalta lämpimien vaiheiden aikana hiilidioksidin määrä oli suuri ja valtamerten pinta korkealla.[4]

Vesi ei nouse samalla tavalla kaikkialla

Yllä esitetyt ennusteet ovat maailmanlaajuisia keskiarvoja, ja todellisuudessa nousu jakautuu epätasaisesti eri merialueille. Lämpölaajenemisen vaikutuksessa on eroja. Merien kiertoliikkeen mahdolliset muutokset vaikuttavat alueelliseen meren pinnan tasoon.

Mannerjäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti maailman merille. Suuren jäämassan painovoimavaikutus vetää merivettä puoleensa. Kun jäämassa sulaa pois, vetovoima heikkenee ja vesi pakenee pois sulavan jäämassan ympäriltä. Aivan jäämassan lähialueilla vesi voi siis jopa laskea jään sulamisen seurauksena.

Grönlannin mannerjäätiköstä vapautuvien sulamisvesien on laskettu nostavan meren pintaa eniten Tyynellä valtamerellä ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen sijaan Itämerellä Grönlannin sulaminen vaikuttaa vain vähän. Toisaalta Etelämantereelta mahdollisesti vapautuva sulamisvesi nostaisi meren pintaa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla ja myös Itämerellä. [5]

Lähteet

  1. IPCC Fourth Assessment Report: Climate Change 2007: Working Group I Report The Physical Science Basis, Chapter 10: Global Climate Projections http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/ch10.html
  2. Pfeffer, W.T., J.T. Harper, and S. O’Neel, 2008. Kinematic constraints on glacier contributions to 21st-century sea-level rise. Science 321 (5894), 1340–1343. http://www.sciencemag.org/content/321/5894/1340.abstract (abstract)
  3. IPCC. 2001: Chapter 11.5.2. Regional Seal Level Change. In: Climate Change 2001: The Scientific Basis. Contribution of Working Group I to the Third Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Houghton, J.T.,Y. Ding, D.J. Griggs, M. Noguer, P.J. van der Linden, X. Dai, K. Maskell, and C.A. Johnson (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 881p. http://www.grida.no/publications/other/ipcc_tar/
  4. Lunkka, J. P., Maapallon ilmastohistoria. Helsinki, Gaudeamus, 2008. s. 116-117.
  5. Mitrovica, J.X., M.E. Tamisiea, J.L. Davis, and G.A. Milne, 2001. Recent mass balance of polar ice sheets inferred from patterns of global sea level change. Nature 409, 1026–1029. http://www.nature.com/nature/journal/v409/n6823/full/4091026a0.html

Tuottajatahot