Atlantin merivirrat hiipuvat

Pohjois-Euroopan ilmasto on maapallolla ainutlaatuinen. Missään muualla ei ole näin lämmintä näin kaukana päiväntasaajalta. Erityisesti talvemme ovat leutoja.

Merivirrat pitävät Pohjois-Euroopan ilmaston lämpimänä

Eurooppaa hellivä lämpö on paljolti Golfvirran ja sen jatkeena olevien merivirtojen ansiota. Golfvirta on tuulten aikaansaama pintavirtaus, joka kuljettaa lämpöä Karibianmereltä Atlantille. Pohjois-Atlantin lämmintä merivirtaa, joka on Golfvirran pohjoiseen suuntautuva jatke, vahvistaa meriveden lämpötila- ja suolaisuuseroista aiheutuva ns. termohaliininen kiertoliike. Atlantin pohjoisimpien osien viileä vesi on raskasta ja pyrkii siksi painumaan kohti pohjaa. Etelästä virtaa tilalle lämmintä vettä. Matkalla kohti pohjoista tämä lämmin vesi jäähtyy luovuttaessaan lämpöenergiaa ilmakehään. Tarpeeksi kauas pohjoiseen matkattuaan vesi on käynyt niin raskaaksi, että se vuorostaan painuu pohjaan. Näin lämmön siirtyminen merestä ilmakehään pitää yllä termohaliinista kiertoliikettä, ja lämpöä kulkeutuu kauas pohjoiseen. Meri pysyy talvisinkin sulana aina Huippuvuorille asti.

Termohaliininen kiertoliike Pohjois-Atlantilla ja Pohjoisella jäämerella © S. Rahmstorf

Termohaliininen kiertoliike Pohjois-Atlantilla ja Pohjoisella jäämerellä. Punaiset nuolet esittävät lämpimiä pintavirtauksia ja siniset kylmiä syvän meren paluuvirtauksia. Harmaat nuolet ovat kylmiä virtoja meren pinnalla.[1]

Ilmastonmuutos heikentää merivirtoja

Ilmaston lämmetessä Pohjois-Atlantin alueen sademäärien ennustetaan kasvavan. Runsastuvat sateet laimentavat meriveden suolapitoisuutta. Lisäksi ilman lämpötilan ennustetaan kohoavan erityisen nopeasti juuri pohjoisilla alueilla, eikä lämpimämpi ilmakehä enää niele merestä lämpöä entisessä määrin. Nämä ilmiöt yhdessä vaikuttavat siihen, että Pohjois-Atlantilla merivesi ei enää tulevaisuudessa vajoa kohti pohjaa yhtä herkästi. Näin koko termohaliininen kiertoliike heikkenisi.

Erilaisilla ilmastomalleilla tehtyjen laskelmien perusteella termohaliininen kiertoliike vaimenisi tämän vuosisadan aikana 0 - 50 %. Merivirran heikkenemisestä huolimatta kaikki mallit kuitenkin ennustavat Suomen ja muun Pohjois-Euroopan ilmaston selvästi lämpenevän.

Joskus kuuluu väitettävän, että pohjoiseen lämpöä tuovat merivirrat olisivat kokonaan pysähtymässä ja Eurooppaa uhkaisi jo lähivuosikymmeninä jääkausi. Mallikokeitten perusteella merivirtojen täydellinen pysähtyminen näyttäisi ainakin tällä vuosisadalla kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä.

Merivirtojen kiertoliike voi pysähtyä tulevina vuosisatoina

Virtauksen mahdollisista muutoksista pitemmällä aikavälillä on vaikea sanoa mitään varmaa. Kuitenkin tuolloin maapallon lämpötilan nousu on edennyt jo niin pitkälle, että huomattavakaan merivirtojen heikkeneminen tuskin toisi meille kylmää ilmastoa.[2]

Joidenkin mallilaskelmien mukaan termohaliininen kiertoliike voi myös pysähtyä kuluvan vuosisadan jälkeen tilanteessa, jossa päästöt ovat jatkaneet kasvuaan pitkään ja ilmasto on lämmennyt huomattavasti. Asiantuntija-arvioiden mukaan kiertoliikkeen pysähtyminen vaatisi maapallon keski-lämpötilan nousua vähintään 3–5 astetta nykyistä korkeammaksi [3]. Tämän kynnysarvon ylityttyä kiertoliikkeen pysähtyminen saattaisi tapahtua noin vuosisadassa.

Kiertoliikkeen pysähtyminen vaikuttaisi sateiden jakautumiseen Etelä- ja Länsi-Euroopassa sekä voisi hidastaa Grönlannin mannerjäätikön sulamista. Kiertoliikkeen pysähtyminen vaikuttaisi mahdollisesti myös merenpinnan korkeuteen. Meren pintavirtaukset ja merenpinnan kaltevuus ovat tasapainossa, ja muutokset pintavirtauksissa johtaisivat nopeasti muutoksiin myös merenpinnan muodossa. Johtuen syvän veden muodostumisesta Pohjois-Atlantilla merenpinta on tällä hetkellä Pohjois-Atlantilla lähes metrin alempana kuin vastaavassa paikassa pohjoisella Tyynellä valtamerellä. Jos Pohjois-Atlantilla syvän veden muodostuminen lakkaisi, ja pintavirtaukset sen takia muuttuisivat, johtaisi se Pohjois-Atlantin alueella nopeaan ja paikoin jopa metrin suuruiseen merenpinnan nousuun. Eteläisellä pallonpuoliskolla merenpinta vastaavasti laskisi, ja maailmanlaajuinen keskiarvo merenpinnan korkeuden muutokselle olisi nolla [4].

Lähteet

  1. S. Rahmstorf: Thermohaline Ocean Circulation. In: Encyclopedia of Quaternary Sciences, Edited by S. A. Elias. Elsevier, Amsterdam 2006. http://www.pik-potsdam.de/~stefan/Publications/Book_chapters/rahmstorf_eqs_2006.pdf
  2. Meehl et al, 2007: Global Climate Projections. In: Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of IPCC [Solomon et al (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA.
  3. Lenton T. M., H. Held, E. Kriegler, J. W. Hall, W. Lucht, S. Rahmstorf and H. J. Schellnhuber, 2008. Tipping Elements in the Earth System, Proceedings of the National Academy of Sciences USA, 105, 6, 1786–1793. http://www.pnas.org/content/105/6/1786.full
  4. Levermann A., ym. 2005. Dynamic sea level changes following changes in the thermohaline circulation. Clim. Dyn., 24, 347–354. http://www.pik-potsdam.de/~anders/publications/levermann_griesel05.pdf

Tuottajatahot