Kunnissa ja maakunnissa toteutetaan suuri osa käytännön sopeutumistoimista

Kunnilla on tärkeä rooli sekä ilmastonmuutoksen hillinnässä että siihen sopeutumisessa. Kunnat muun muassa ohjaavat maankäyttöä ja kaavoitusta. Lisäksi kuntien ja maakuntien tekemät alueelliset päätökset vaikuttavat esimerkiksi siihen, kuinka muuttuvia tulvariskejä hallitaan.

Kunnilla ja maakunnilla on suuri vastuu sopeutumistoimista

Merkittävä osa käytännön ilmastotoimenpiteistä näkyy paikallisella ja alueellisella tasolla [1]. Kunnissa tehdään laajoja ilmastopoliittisia päätöksiä liittyen esimerkiksi maankäyttöön ja kaavoitukseen, energiaan sekä liikenteeseen. Näissä päätöksissä on huomioitava ilmastokysymykset paitsi hillinnän niin jatkossa yhä enemmän myös sopeutumisen osalta. [2], [3], [4]

Kunnat ja maakunnat tarkastelevat sopeutumista usein osana laajempaa ilmastotyön kokonaisuutta. Tavoitteena on, että tarvittavat sopeutumistoimenpiteet sisällytetään osaksi kuntien eri sektoreiden toimintasuunnitelmia. Jotta ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, kunnat tarvitsevat alueellisia arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ilmastoriskeistä. Näiden arvioiden tuottamisessa kunta- ja aluetason toimijoilla ovat merkittävässä osassa, sillä ne tukevat osaltaan kuntaan liittyvää päätöksentekoa. [1]

Sopeutumistoimet näkyvät kunnissa eri sektoreilla

Kunnat voivat varautua ilmastonmuutokseen monin eri keinoin. Ilmastonmuutokseen sopeutumistarpeita otetaan huomioon erityisesti maankäytön ja yhdyskuntatekniikan suunnittelussa, rakentamisessa sekä tulvariskikartoituksissa. [5], [1]

Maankäytön suunnittelussa korostuu tulvariskien hallinnan lisäksi muun muassa viherpintojen merkitys kaupunkirakenteissa. Esimerkiksi erityisen viherkerroinmenetelmän avulla voidaan luoda vihreitä, viihtyisiä ja ilmastonkestäviä alueita kaupunkeihin. Lisääntyvän kasvillisuuden avulla muun muassa tulvariski pienenee, hiilidioksidia sitoutuu ja rakennetun ympäristön lämpösaarekkeet viilenevät (kuva 1). [6], [7]

kerrostalojen viherrakentamista © pixabay.com

Kuva 1. Kasvillisuutta lisättynä talojen ulkorakenteisiin.

Maankäytön ja kaavoituksen lisäksi pelastustoimi on yksi kuntien keskeisimmistä vastuualueista, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset tulee huomioida erityisesti sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Kuntien on varmistettava, että käytettävissä on toimiva ja päivitetty valmiussuunnitelma lisääntyvien myrskyjen ja tulvien varalle. [5], [1]

Kunnat myös turvaavat asukkaiden hyvää arkea ja toimivat paikallisyhteisönä asukkaille. Lisäksi kunnissa tehtävät ratkaisut muokkaavat kuntalaisten toimintaympäristöä. Tästä esimerkkinä on kuntien liikkumiseen ja asumiseen liittyvät ratkaisut, kuten joukkoliikennepalvelut ja uusien asuinalueiden sijoittaminen. Yksi kuntien ja maakuntien tehtävä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa onkin ottaa sopeutumistarpeet keskusteluun ja ottaa niiden toteuttamiseen mukaan eri toimijoita. [3]

Lähtökohdat kuntien sopeutumistyöhön ovat varsin erilaiset

Ilmastotyö on Suomen kunnissa eri vaiheissa. Kunnista reilu kolmannes on laatinut ilmastostrategian, ja ilmastotyötä tehdään pääsääntöisesti suurissa, yli 30 000 asukkaan kunnissa. Ilmastonmuutoksen hillintä huomioidaan edelleen sopeutumista tarkemmin ja useammin niin kuntien kuin maakuntienkin ilmastostrategioissa. Sopeutumiseen liittyvät näkökulmat ovat kuitenkin nousemassa entistä suurempaan arvoon. Alueellisessa sopeutumistyössä varsinkin tulvasuojelu on noussut keskeiseksi teemaksi (kuva 2). [5]

Kunnat ovat toiminnallisesti erilaisia keskenään, joten niiden välillä on eroja ilmastoasioiden hoitamisessa. Eroja on myös isojen ja pienten kuntien kesken. Vaikka pienemmissä kunnissa voidaan tehdä mielekkäitä ilmastotekoja, isoissa kunnissa järjestelmälliselle ilmastotyölle on yleisesti ottaen paremmat edellytykset. [5]

Kappelinlahden tulva 2005 © Antti Below, YM

Kuva 2. Kappelinlahden Natura-alueen talvitulva Helsingissä vuonna 2005.

Sopeutumispolitiikka on kunnissa usein liitetty laajempiin ilmasto- tai ympäristöohjelmiin tai strategioihin. Joillakin kaupungeilla ja maakunnilla on kuitenkin myös erillisiä sopeutumistarkasteluja tai -suunnitelmia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) on selvittänyt erikseen sopeutumistarvetta. HSY on yhdessä seudun kaupunkien ja Helsingin seudun liikenteen (HSL) kanssa selvittänyt sopeutumisen haasteita ja tunnistanut uusia sopeutumisen painopistealueita. Tavoitteena on, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen otetaan julkisella sektorilla keskeiseksi lähtökohdaksi yhdyskuntien suunnittelussa, rakentamisen ohjauksessa ja teknisten verkostojen kehittämisessä. [8]

Kuntalaisten merkitys paikallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on myös suuri. Kunta voi viestiä, vaikuttaa ja tehdä yhteistyötä kuntalaisten kanssa ilmastotyöhön liittyvissä asioissa useaa eri kautta. Ilmastoviestintää voi tehdä esimerkiksi kouluissa, julkisissa ruokapalveluissa ja rakennusvalvonnan yhteydessä. Ilmastotyötä on hyvä tuoda esille myös kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvissä asioissa. [3]

Paikallisen päätöksenteon merkitys korostuu jatkossakin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa

Ilmastonmuutokseen sopeudutaan ensisijaisesti kunnissa ja kaupungeissa. Monet sopeutumistoimenpiteistä, kuten hulevesien hallinta ja viherrakentaminen toteutetaan paikallisesti. Kunnilla on myös merkittävä rooli ilmastoriskien vähentämisessä kaavoituksen ja rakentamisen kautta [9]. Siksi kuntien tekemä ilmastotyö on tärkeää. Tämä tiedostetaan kunnissa, ja monet kunnat ovatkin ryhtyneet toimenpiteisiin varautuakseen ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. [1], [5] Myös kuntalaisten osallistamista pyritään jatkossa vahvistamaan [5].

Paikallisessa ja alueellisessa ilmastotyössä on kuitenkin edelleen haasteensa. Ilmastoasioiden edistäminen on toistaiseksi pitkälti erilaisten hankkeiden varassa. Hankemaailmaan liittyy epävarmuuksia muun muassa toiminnan jatkuvuuden suhteen. Lisäksi työn tulosten vieminen käytäntöön ja kunnan perustyöhön saattaa olla haastavaa. [5]

Ilmastotyötä tulisi jatkossa sisällyttää kuntapolitiikkaan entistä tehokkaammin. Maakuntien ja kuntien tehtävät ovat kuitenkin muutostilassa. Näiden muutosten yhteydessä on keskeistä, että alueellista ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyötä edistetään tarkoituksenmukaisesti. Ilmastopolitiikka onkin hyvä nostaa vahvasti valtion ja maakuntien yhteiseen keskusteluun. Näin kuntien on mahdollista vaikuttaa myös siihen, mitä ilmastokysymyksiä maakunnallisessa suunnittelussa käsitellään. Ilmastotavoitteita kannattaa pyrkiä kytkemään myös muun muassa talouden ja työllisyyden tavoitteisiin. Lisäksi on oleellista varmistaa, että sekä hillintä- että sopeutumistoimet tukevat toisiaan, jotta ilmastonkestävä kaupunkirakenne saadaan aikaan. [10], [1], [3]

 

Päivitetty 18.7.2018

Lähteet

  1. Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2014. 39 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-860-2
  2. Ympäristöministeriö. 2016. Ympäristöhallinnon ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2022. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöministeriön raportteja 25/2016. 37 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4629-9
  3. Ympäristöministeriö. 2017. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriö, Helsinki, Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. 142 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4748-7
  4. Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Maa- ja metsätalousministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2011–2015 – Huoltovarmuutta, kestävää kilpailukykyä ja riskinhallintaa. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 47 s.
  5. Parviainen, J. 2015. Kuntien ja maakuntien ilmastotyön tilanne 2015. Strategioista käytäntöön. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. 77 s. http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3159
  6. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas. [Viitattu 18.7.2018] http://ilmastotyokalut.fi/
  7. Inkiläinen, E., Tiihonen, T. ja Eitsi, E. 2014. Viherkerroinmenetelmän kehittäminen Helsingin kaupungille. Helsingin ympäristökeskus, Helsinki. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2014. http://www.ymk-projektit.fi/suunnitteluopas/files/2014/07/Viherkerroin_julkaisu_ymk_08141.pdf
  8. HSY. 2017. Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen uudet haasteet. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Helsinki. HSY:n julkaisuja x/2017. 58 s. https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmastonmuutos/sopeutuminen/strategia/Sivut/default.aspx
  9. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Leijala, U., Luhtala, S., Mäkelä, M., Ruuhela, R. ja Votsis, A. (Ilmatieteen laitos). 2018. Sään ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Helsingissä. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:6. 94 s. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-06-18.pdf
  10. European Environment Agency, EEA. 2016. Urban adaptation to climate change in Europe 2016. Transforming cities in a changing climate. EEA, Copenhagen. EEA Report | No 12/2016 https://www.eea.europa.eu/ds_resolveuid/42dacc48d2454d808e87a14110976bd1

Tuottajatahot