Sopeutumisen ja hillinnän väliset kytkennät

Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimet ovat toisiaan täydentäviä. Ilman kasvihuonekaasupäästöjen hillintää ihmisten elämä vaikeutuu merkittävästi tai käy mahdottomaksi monilla maapallon alueilla. Toisaalta ilmasto muuttuu joka tapauksessa jo tähänastisten päästöjen johdosta, joten jonkinasteinen varautuminen tulevaan on välttämätöntä.

Hillitä, sopeutua vai varautua?

Kuntien ilmastostrategioiden ja -ohjelmien tulee kattaa sekä ilmastonmuutoksen hillintä, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Termit aiheuttavat ajoittain hämmennystä; mikä on hillintää ja mikä sopeutumista, entä miksi välillä puhutaan ilmastonmuutokseen varautumisesta?

Ilmastonmuutoksen hillintä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja kaasunieluista huolehtimista. Päästöjen rajoittamisen tarkoituksena on hidastaa ja lopulta taittaa etenkin hiilidioksidipitoisuuden (CO2) kasvu ilmakehässä. Päästöjen vähentäminen vaikuttaa CO2-pitoisuuksiin hitaasti, sillä tämän kaasun elinaika ilmakehässä on pitkä. Siten myös päästövähennysten vaikutus maapallon keskilämpötilaan näkyy vasta vuosikymmenten aikajänteellä.

Sopeutuminen taas on vakiintunut nimi toimenpiteille, joilla yhdyskuntien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille pyritään pienentämään. Se on siis varautumista tulevaan aikaan, jossa ilmasto, eli keskimääräinen säänkuva, on erilainen kuin nykyään kokemamme. Sanana varautuminen kuvaa kenties paremmin sopeutumisen aktiivista luonnetta; pyrimme ennakoimaan tulevia sääoloja ja luomaan rakenteita ja toimintamalleja, jotka toimivat uusissa olosuhteissa.

Hillintä- ja sopeutumistoimet ovat toisiaan täydentäviä. Ilman hillintätoimia maapallon keskilämpötila uhkaa nousta tasolle, joka monilla maapallon alueilla vaikeuttaa merkittävästi ihmisten elämää tai tekee sen mahdottomaksi. Tällöin edes sopeutumistoimilla ei pystytä takaamaan kaikkien hyvinvointia. Vaikka päästöjä onnistuttaisiin rajoittamaan, hiilidioksidin hidas poistuminen ilmakehästä tulee vaikuttamaan ilmastoon vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Siksi paikallisella tasolla on joka tapauksessa varauduttava tulevaan ja pyrittävä ennakoimaan muutoksen luonnetta ja vaikutuksia. Jonkinasteinen sopeutuminen tulevaan on siis välttämätöntä.

Voivatko sopeutuminen ja hillintä olla ristiriidassa keskenään?

Hillintä- ja sopeutustoimet eivät suinkaan aina suoraan kohtaa. Toimet vaativat erilaisia lähestymistapoja ja eri tahojen ottamista mukaan päätöksentekoon. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että hillintään ja sopeutumiseen liittyvät tietotarpeet ja päätöksenteon logiikat ovat perin erilaisia. Hillintätoimien takana on kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisuuden ajatus, olkoonkin, että joskus hillintätoimista on mahdollista hyötyä myös puhtaasti taloudellisesti. Sopeutumistoimien hyödyt sen sijaan näkyvät heti ja ovat siten usein helpommin perusteltavissa päätöksentekijöille. Hillintä nähdään globaalina tavoitteena, kun sopeutuminen taas usein on paikallisesti motivoitua.

 

Hillintätoimet                            

Sopeutumistoimet

 

Vaikutusalue,

päätöksenteon taso

Globaali – kansallinen - paikallinen

Paikallinen (lähinnä)

Vaikutuksen ajallinen näkyminen

Vuosikymmenet (maapallon keskilämpötila) - välitön (päästöseuranta)

Välitön (haavoittuvuus sääilmiöille) – vuosisadat (kestävä yhdyskuntarakenne)

Keinot vastata muutokseen

Teknologiset ratkaisut (vähäpäästöiset teknologiat) – kulutuksen vähentäminen ja sen rakenteen muuttaminen – kaasunielujen ylläpito

"Pehmeät" keinot (käytäntöjen muuttaminen, tietoisuuden lisääminen) – teknologiset ratkaisut (rakenteelliset suojauskeinot)

Vastuulliset toimijat

Keskeiset päästösektorit (energiantuotanto, liikenne) – yksityiset (oma kulutus)

Haavoittuvat toimijat usealla sektorilla ja aluetasolla

Toimista hyötyvät

Tulevat sukupolvet (kestävä kehitys), köyhemmät alueet ja väestöryhmät (rajallinen sopeutumiskapasiteetti)

Sopeutumistoimien kohteet (välitön hyöty), yhteiskunta (pitkällä tähtäimellä)

Mukaillen Martens et al. (2009) The climate change challenge: linking vulnerability, adaptation and mitigation [1].

Kestävä yhdyskunta huomioi sekä hillintä- että sopeutumistarpeen

Käytännön työssä hillintä- ja sopeutumistoimien tavoitteet kohtaavat esimerkiksi kestävää yhdyskuntarakennetta määriteltäessä. Näkökulmia tähän asiaan ovat sopeutuminen hillintätoimiin ja hillintätavoitteiden huomioonotto sopeutumisessa. Ensin mainittu tarkoittaa uudenlaisia elämäntapoja yhteiskunnassa, jossa ilmastonmuutosta yritetään hillitä kovien päästövähennystavoitteiden kautta. Merkittävät pitkän tähtäyksen päästövähennystavoitteet vaativat toimia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja vaikuttavat myös kansalaisten elämään.  Kulutuksen, autoilun ja lentämisen vähentäminen ovat helpoimpia keinoja kohti hiilineutraalia elämää.

Toinen tie vähennyksiin on teknologinen - esimerkiksi aurinko- ja tuulisähkön hyödyntäminen. Yleistyessään nämä elämäntapavalinnat vaikuttavat merkittävästi toimivan yhdyskunnan ja yhdyskuntarakenteen määritelmiin. Muutoksiin varautuminen minimoi niiden mahdollisia haittoja ja kustannuksia ja auttaa hyötymään muuttuvasta kysynnästä.

Toinen tärkeä linkki hillinnän ja sopeutumisen välillä on sopeutumistoimien ekologinen kestävyys. Sopeutumistoimet olisi toteutettava siten, että ne eivät tarpeettomasti lisää yhdyskuntien energian tai materiaalien kulutusta. Esimerkiksi liikuntamahdollisuuksien varmistaminen lämpenevien talvien aikana rakentamalla jäähalleja tai hiihtoputkia tuskin vähentää päästöjä, vaikka osa lumilomista suuntautuisikin Lapinmatkan sijasta putkiin.   Ja kääntäen, missä vaiheessa esimerkiksi päästövähennysten kannalta edullinen yhdyskuntarakenteen eheyttäminen johtaa esimerkiksi kehnojen rakennuspaikkojen käyttöönoton tai hulevesiongelmien vuoksi haavoittuvuuden lisääntymiseen? Voidaan myös miettiä, missä kulkee raja, jossa haavoittuvien kohteiden suojaaminen alkaa syödä tarpeettomasti  yhteiskunnan voimavaroja?

Lähteet

  1. Martens, P., McEvoy, D. & Chang. C. 2009. The climate change challenge: linking vulnerability, adaptation and mitigation. Current opinion in environmental sustainability. Volume 1, Issue 1: 14-18. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1877343509000128

Tuottajatahot