Pohjois-Lappi – Jäämeren vaikutuksessa

Lapin maakunnan pohjois-osan eli Pohjois-Lapin valtaosin hyvin mantereinen ilmasto saa merellisiä piirteitä niin Enontekiön luoteiskolkassa kuin Utsjoella Jäämeren läheisyyden vuoksi. Vuoden keskilämpötila vaihtelee Inarijärven ympäristön ja Utsjoen pohjoiskolkan -0,5 asteen ja Enontekiön -2…-3 asteen välillä. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin Käsivarren ylätuntureilla noin 600 millimetriä ja muualla 400–550 millimetriä. [1], [2]

Inarin laaksosta ylätuntureille

Pohjois-Lappiin kuuluu kolme kuntaa, Enontekiö, Inari ja Utsjoki. Sitä hallitsevat laajat tunturialueet, jylhimpänä Enontekiön ylätunturit. Oman alueensa muodostaa laaja Inarinjärvi ja siihen liittyvät matalat ranta-alueet. Merkittäviä jokilaaksoja muodostavat Ivalojoki, Inarijoki- Tenojoki ja Utsjoki sekä Könkämäeno-Muonionjoki. Omat ilmastolliset erityispiirteensä on myös Kilpisjärvellä ja Enontekiön ylätuntureilla sekä Kevojoen kanjonilla. Pohjois-Lappi kuuluu kokonaan pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, lukuun ottamatta Enontekiön luoteisosaa eli ylätuntureita, jotka kuuluvat hemiarktiseen vyöhykkeeseen.

Keski-Lapin jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Ivalon lentoaseman sääasema (taulukko 1), joka edustaa hyvin Ivalojoen jokilaakson ilmastoa ja laajemminkin Inarijärven järvialankoa.

Ääreviä lämpötiloja

Vuoden keskilämpötila Pohjois-Lapissa vaihtelee Inarijärven ympäristön ja Utsjoen pohjoiskolkan -0,5 asteen (°C) ja Enontekiön -2…-3 asteen välillä. Tammikuu on tyypillisesti kylmin kuukausi, jolloin keskilämpötila on suurimmassa osassa aluetta -12,5…-14 astetta, lauhinta on Nuorgamin seudulla ja kylmintä Ounasjoen sivujokien latvoilla. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila jää Enontekiön ylätuntureilla noin 10 asteeseen ja on muualla 12…14 astetta. Lämpimintä on Inarin laaksossa. Jäämeren tasoittava vaikutus lämpötiloihin on siis selvästi havaittavissa.

Hellettä oli kautena 1981–2010 keskimäärin 2–5 päivänä, Kilpisjärvellä ja tunturialueilla hellettä ei mitata joka vuosi lainkaan. Pohjois-Lapin korkeimmat lämpötilat on mitattu Utsjoen Kevolla, jossa lämpötila on kohonnut yli 30 asteen. Hallaa esiintyy kesäkuussa ja elokuussa keskimäärin 2–7 yönä. Heinäkuussa Inarijärvi ympäristöineen on yleensä hallaton, ja muuallakin hallaöitä on keskimäärin vain yksi.

Sateita ja kuivuutta

Vuotuinen sademäärä Pohjois-Lapissa on keskimäärin Käsivarren ylätuntureilla noin 600 millimetriä ja muualla 400–550 millimetriä siten, että vähiten sataa Tenojoen-Inarijoen laaksossa ja Käsivarren ”kainalossa”. Ympäristöään sateisimpia alueita ovat Muotka- ja Paistunturit, Enontekiön koilliskulma sekä Utsjoen itäiset tunturit. Vähiten sadetta saadaan kevättalvella helmi-huhtikuussa, jolloin kuukausisadesummat ovat 20–30 millimetriä. Sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu, jolloin tyypillisesti sataa 70–80 millimetriä. Jäämeren läheisyys yhdessä Kölivuoriston kanssa aiheuttaa ajoittain suuria talvisateita.

Lunta kesälläkin

Pohjois-Lapissa noin puolet vuoden sademäärästä tulee lumena ja Enontekiön ylätuntureilla jopa 60 %. Enontekiön ylätuntureilla onkin havaittu maamme suurimmat lumimäärät, ja sieltä löytyy lunta jokseenkin jokaisena vuoden kuukautena.

Talven ensimmäinen ehjä lumipeite saadaan Enontekiön ylätuntureilla useimmiten jo syys-lokakuun vaihteessa. Viimeisenä ensilumi sataa Inarijärven ympäristössä lokakuun puolivälissä. Pysyvä lumipeite sataa keskimäärin lokakuun kahden viimeisen viikon aikana ja ylätuntureilla jo ennen kuukauden puoliväliä. Pohjois-Lapin peittyminen lumella kestää siis kolmisen viikkoa.

Lumipeite on paksuimmillaan tavallisesti vasta huhtikuun alussa, jolloin lunta on Inarin ympäristössä ja jokilaaksoissa 60–70, muualla pääosin 70–80 senttimetriä ja Kilpisjärvellä jopa metrin verran. Tuntureilla kuruihin lunta voi kinostua useita metrejä, kun tuulelle alttiilla paikoilla sitä on hyvin vähän.

Yhtenäinen lumipeite katoaa Inarijärven rantamilta ja jokilaaksoista toukokuun puolivälissä muualta alavilta seuduilta hieman myöhemmin. Tuntureilla lumi pysyy touko-kesäkuun vaihteeseen ja tunturien kuruissa ja varjokohdissa pitkälle kesään. Lumipeitteen kestoaika vaihtelee Inarijärven ympäristön 200–210 (eli 7 kuukauden) ja Enontekiön luoteiskolkan yli 230 päivän (lähes 8 kuukauden) välillä.

Myöhäisinä ja kylminä keväinä etenkin Käsivarren alueella toukokuussa ja jopa kesäkuun alussa ovat vallinneet täysin talviset olosuhteet. Talvisen lumipeitteen hävittyä kylmänpurkaukset voivat tuoda takatalven runsainekin lumisateineen. Korkeimpien ylätunturien peittyminen lumella keskellä kesää on mahdollista hyvin kylmän ilmamassan vallitessa.

Talvi on pisin vuodenaika

Talvi on hallitseva vuodenaika Pohjois-Lapin alueella. Terminen talvi alkaa Enontekiöllä jo lokakuun puolivälissä, Inarijärven rannoilla hieman myöhemmin. Kevät koittaa huhtikuun viimeisellä viikolla, Enontekiöllä huhti-toukokuun vaihteessa. Talvi on siten noin 6,5 kuukauden mittainen. Lyhyt kesä saapuu alueen eteläiseen osaan kesäkuun puolivälissä ja Kilpisjärvelle sekä muille ylätuntureille vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Kesä on pisimmilläänkin reilun 2 kuukauden, ylätuntureilla ainoastaan 5–6 viikon pituinen. Syksy koittaa jo pääosin elokuun puolivälissä; ainoastaan Inarijärven läheisyydessä se alkaa vasta kuukauden lopulla.

Valon määrä korvaa kasvukauden lyhyyttä

Terminen kasvukausi ei Pohjois-Lapissa ole järin pitkä, mutta suuri valon määrä korvaa jossain määrin sen lyhyyttä. Kasvukausi alkaa alueen etelärajalla toukokuun lopulla. Käsivarren Lapissa ja Ylä-tuntureilla kasvukausi alkaa pitkään kestävän lumipeitteen vuoksi vasta kesäkuun alussa. Kasvukausi päättyy Enontekiön luoteiskolkassa jo syyskuun puolivälissä ja muualla Pohjois-Lapissa syyskuun loppuun mennessä. Kasvukauden pituus vaihtelee ylätunturien 90–100 päivän (noin 3 kuukautta) ja Inarin järvialueen noin 125 päivän (4 kuukautta) välillä.

Tehoisan lämpötilan summa on tyypillisesti 500–750 vuorokausiastetta (°Cvrk) ja sademäärä 180–250 millimetriä. Haihdunta jää alueella yleensä selvästi sateita pienemmäksi, ja lisäksi maaperässä riittää useimmiten kosteutta pitkään säilyvän lumipeitteen vuoksi.

Taulukko 1. Tilastotietoa Ivalon lentoaseman sääasemalta [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-12,8-8,5-17,5-31 2343
2-12,0-7,7-16,8-28 2255
3-7,4-2,6-12,5-31 2261
4-1,62,9-6,5-25 2651
54,58,90,2014 388
610,615,46,111 52-
714,018,89,63- 75-
811,415,87,311 75-
96,29,92,8-8 46-
100,12,8-2,6-20 412
11-7,1-3,8-10,7-28 2814
12-11,2-7,1-15,6-30 2427
vuosi-0,43,7-4,75217 472 

HUOM! Alinta lämpötilaa maanpinnassa ei mitata, joten hallapäivien keskiarvoa ei ole.

 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot