Keski-Lappi – mannerilmastoa aapasoilla ja tuntureilla

Lapin maakunnan keski-osan eli Keski-Lapin ilmasto on hyvin mantereista ja oman leimansa siihen antavat suo- ja vesistöalueet. Vuoden keskilämpötila on jo koko alueella hieman pakkasen puolella vaihdellen eteläisimpien osien vajaan -1 asteen ja Kittilän ja Sodankylän pohjoisreunan -1,5 asteen välillä. Vuotuinen sademäärä on suurimmassa osassa aluetta 450–550 millimetriä, mutta Saariselän eteläreunalla noin 600 millimetriä. [1], [2]

Yli puolet pinta-alasta on aapasoita

Lapin maakunnan keskiosa eli Keski-Lappi koostuu kuudesta eri kunnasta. Suurimman osan alueesta käsittävät laajat Kittilän ja Sodankylän kunnat; lännessä Torninjokilaaksossa sijaitsevat Kolari ja Muonio sekä idässä Pelkosenniemi ja Savukoski. Ilmastollisesti alue kuuluu pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Keski-Lappia hallitsevat laajat aapasuot, joita on jopa noin 60 % sen pinta-alasta sekä suurten jokien laaksot. Lännessä on Tornionjoki-Muonionjoki ja Ounasjoki sekä idempänä Kemijoen sivujoet Kitinen, Luiro ja Kemihaara. Luonnonjärviä on vähän, mutta alueen pohjoisosassa sijaitsevat suuret Lokan ja Porttipahdan tekojärvet. Sekä laajoilla vetisillä soilla että tekojärvillä on oma vaikutuksensa alueen ilmastoon, sillä ne tasaavat kasvukauden lämpöoloja.

Koko alueella on myös tuntureita: lännessä korkeimpana Ylläs ja Pallas ja koillisessa Sokosti Saariselän eteläosassa. Alue on maamme mantereisinta, sillä se sijaitsee kaukana niin Pohjanlahdesta kuin Jäämerestäkin. Keski-Lapin jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Sodankylässä sijaitseva Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen sääasema (taulukko 1). Se sijaitsee Kitinen-joen loivassa laaksossa mäntykankaiden ympäröimänä edustaen hyvin Keski-Lapin ilmastoa.

Maamme kylmintä aluetta

Vuoden keskilämpötila on koko Keski-Lapin alueella hieman pakkasen puolella vaihdellen eteläisimpien osien vajaan -1 asteen (°C) ja Kittilän ja Sodankylän pohjoisreunan -1,5 asteen välillä. Tammikuu on Keski-Lapissa selkeän mannerilmaston takia yleensä kylmin kuukausi. Silloin keskilämpötila on -12 ja reilun -14 asteen välillä. Koko maamme kylmintä aluetta ovat Muonion ja Kittilän pohjoiset jokilaaksot, joissa on mitattu talvella yli 50 asteen pakkasia. Lännessä varsinkin Muonion ja Kolarin seudulla Kölivuoriston yli puhaltavat föhn-tuulet voivat ajoittain talvella nostaa lämpötiloja useita asteita plussanpuolelle.

Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on enimmäkseen +13…+14 astetta. Lämpimintä on eteläosien jokilaaksoissa ja viileintä pohjoisosien korkeilla tuntureilla. Kesän hellepäivät ovat harvassa etenkin alueen pohjoisosassa, sillä vuosina 1981–2010 niitä havaittiin keskimäärin 3–6. Toisaalta lämpötila on kohonnut yli 30 asteen joinakin vuosina. Halla ei ole tavaton ilmiö keskikesälläkään, ja hallaöitä esiintyy tyypillisesti 6–15 kesässä.

Sademäärät riippuvat tuulen suunnista

Vuotuinen sademäärä on suurimmassa osassa Keski-Lapin aluetta 450–550 millimetriä, mutta Saariselän eteläreunalla noin 600 millimetriä. Vuoden sademäärästä lähes puolet tulee lumena. Karkeasti ottaen sademäärät kasvavat luoteesta kaakkoon siirryttäessä. Kuivinta on Ounasjoen ja Kitisen laaksoissa. Ympäristöään suurempia sademääriä esiintyy etenkin eteläisellä Saariselällä ja Ylläs-Pallaksen tunturijonolla. Maaston korkeudella on huomattava vaikutuksensa alueen sademääriin riippuen vallitsevasta tuulen suunnasta.

Kuivin kuukausi on melko usein kevättalven huhtikuu, joskin helmi- ja maaliskuu ovat jokseenkin yhtä vähäsateisia; sademäärät ovat tyypillisesti 25–30 millimetriä. Heinä- ja elokuussa sataa eniten, tyypillisesti 60–80 millimetriä.

Pysyvä lumipeite sataa lokakuussa

Keski-Lappi on valtaosaltaan melko yhtenäistä aluetta lumisuuden suhteen. Selvemmän poikkeuksen muodostavat Saariselän ja Pallas-Yllästunturien alueet. Suurissa jokilaaksoissa lunta kertyy talven mittaan korkeampia seutuja vähemmän.

Talven ensimmäinen lumipeite sataa keskimäärin Saariselän ja muilla pohjoisosan tuntureilla jo lokakuun alkupäivinä ja muualla kuukauden 10. päivän tienoilla. Suurten tekojärvien rantamilla ja eteläosan jokilaaksoissa ensilumi sataa lähempänä lokakuun puoltaväliä. Pysyvä lumipeite talveksi saadaan tyypillisesti lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla. Maa saa lumipeitteensä miltei koko alueella viikon sisällä pitempään sulana pysyviä tekojärvien rantamaita lukuun ottamatta. Leutoinakin alkutalvina pysyvä lumipeite saadaan yleensä viimeistään marraskuun alkupuolella.

Lumipeite kasvaa pitkän talven aikana aina huhtikuun alkupäiviin saakka, jolloin lumensyvyys on suuressa osassa aluetta 60–80 senttimetriä ja Pallas-Ylläs-tuntureilla sekä Saariselällä yli 80 senttimetriä. Korkeimmilla tuntureilla lumi jakautuu usein varsin epätasaisesti, eli niiden lakialueilla ja jyrkillä rinteillä paistavat kivikot lumettomina, kun taas kuruihin lunta voi kertyä useita metrejä. Suurimmat lumensyvyydet ovat olleet 1,5 metrin luokkaa.

Lumien pääasiallinen sulaminen tapahtuu vasta toukokuussa. Yhtenäinen lumipeite katoaa ensimmäisenä aukeilta mailta jokilaaksoissa ja tekojärvien rantamilla toukokuun puolivälin tienoilla ja viimeisenä korkeilta tuntureilta touko-kesäkuun vaihteessa. Tunturien pohjoisrinteillä ja kuruissa lumet viipyvät useimpina vuosina kesäkuun lopulle ja viileinä kesinä aina heinäkuun puolelle saakka. Lumipeitteen kestoaika on 190–210 (6,5–7 kuukautta) ja tuntureilla jopa yli 210 päivää. Pisimpinä talvina lumi saattaa peittää maan jopa noin 8 kuukautta eli loka-toukokuun välisen ajan. Heinäkuussa maa voi valkaistua lähinnä rakeista, mutta aivan elokuun lopulla on tullut jo lumisateita.

Selkeät vuodenajat

Keski-Lapin mannerilmastolle on tyypillistä hyvin selkeät vuodenajat, joista talvi on hallitseva. Terminen syksy alkaa pohjoisen tunturiseuduilla jo elokuun 20. päivän vaiheilla ja muualla elokuun viimeisellä viikolla. Syksy kestää noin 50–60 vuorokautta (vajaat 2 kuukautta) talven alkaessa lokakuun puolivälin jälkeen. Kevät koittaa alueen eteläosassa huhtikuun 20. päivän tienoilla ja pohjoisosassa muutamaa päivää myöhemmin. Talvea kestää siten 180–200 päivää eli jopa yli 6,5 kuukautta.

Kesä saapuu tavallisesti kesäkuun alkupuolella ja alkaa viimeisimpänä korkeimmilla tuntureilla. Kesän pituus jää 70–80 vuorokauden (2,5 kuukautta) mittaiseksi.

Suot ja tekojärvet tasaavat kasvukauden lämpöoloja

Terminen kasvukausi alkaa Keski-Lapin eteläosassa suurten jokien laaksoissa toukokuun puolivälin tienoilla ja muualla toukokuun loppuun mennessä. Kasvukautta kestää nelisen kuukautta, ja sen pituus on etelämpänä kymmenisen päivää enemmän kuin pohjoisempana. Tehoisan lämpötilan summa on Tornionjokilaakson pohjoisosan 750–800 vuorokausiasteen (°Cvrk) ja pohjoisen noin 600 vuorokausiasteen välillä.

Kasvukauden sadesumma vaihtelee täälläkin laajoissa rajoissa. Keskimäärin kasvukauden sademäärä on Keski-Lapissa 220–280 millimetriä. Kuivuus ei ole täällä niin paha ongelma kuin etelämpänä. Myöhään sulava lumi, vetiset suot ja pienempi haihdunta takaavat useimpina kasvukausina riittävästi kosteutta.

Taulukko 1. Tilastotietoa Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen sääasemalta Sodankylästä [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-13,5-9,1-18,7-31 3451
2-12,7-8,1-18,1-28 2967
3-7,5-2,4-13,1-31 3075
4-1,33,5-6,7-25 2969
55,310,10,5014184110
611,616,76,5213560
714,519,69,730074-
811,716,57,211366-
96,210,32,5-91349-
100,12,9-2,7-2020462
11-7,1-3,8-10,8-28 3914
12-11,7-7,4-16,5-31 3430
vuosi-0,44,1-5,06219 527 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot