Varsinais-Suomi - tyypillistä tammivyöhykkeen ilmastoa

Tyypillistä Varsinais-Suomen ilmastolle ovat pitkät ja suhteellisen lämpimät kesät ja varsin lyhyet lauhat talvet. Meren lämmittävän vaikutuksen vuoksi syksyt ovat usein pitkiä ja kosteita, kun taas keväällä ja alkukesästä on kylmän meren johdosta kuivaa ja viileää. Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti ulkosaariston noin +6 asteen ja sisämaan vajaan +5 asteen välillä. Vuotuinen sademäärä vaihtelee ulkosaariston 500–550 millimetristä sisämaan 600–750 millimetriin. [1],[2]

Ulkosaaristosta sisämaan ylängöille

Varsinais-Suomen maakunta ulottuu Turunmaan ulkosaaristosta sisämaahan Someron-Loimaan alueelle saakka. Alue kuuluu kokonaisuudessaan eteläboreaaliseen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeeseen ja suurelta osin sen sisällä olevaan hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Merellisyys leimaa vahvasti alueen ilmastoa. Korkeussuhteiltaan maakunta on pääosin tasaista; vain alueen itäisimmät osat yhtyvät läntisen Uudenmaan ylänköalueeseen. Varsinais-Suomen maakunta on jaettavissa kolmeen ilmastollisesti ominaiseen alueeseen, jotta ovat ulkosaaristo, sisäsaaristo-rannikko ja sisämaa. Maakunnan jakson 1981–2010 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Turun lentoaseman sääasema (taulukko 1.)

Suomen lämpimintä aluetta

Vuoden keskilämpötila Varsinais-Suomessa on tyypillisesti ulkosaariston noin +6 asteen (°C) ja sisämaan vajaan +5 asteen välillä. Kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, jonka keskilämpötila vaihtelee ulkosaariston -2…-3 asteesta Loimaan noin -6 asteeseen.

Lämpimintä on useimmiten heinäkuussa, jolloin keskilämpötila on ulkosaaristossa keskimäärin +16,5 asteen vaiheilla sekä rannikolla ja sisämaassa lähempänä +17 astetta. Lämpimintä on sisämaan jokilaaksoissa ja Salon seudulla. Meren viilentävä vaikutus näkyy hellepäivien lukumäärässä. Sisämaassa hellepäiviä on keskimäärin 13–15 kesässä, rannikolla ja sisäsaaristossa 5–10. Ulkosaaristossa hellettä ei mitata joka vuosi lainkaan. Hallaa on esiintynyt muutamina vuosina jopa keskikesällä, tosin edes maakunnan sisäosissa sitä ei esiinny heinä-elokuussa läheskään joka vuosi.

Kuivia keväitä ja sateisia syksyjä

Varsinais-Suomen keskimääräinen vuotuinen sademäärä vaihtelee ulkosaariston 500–550 millimetrin ja sisämaan 600–750 millimetrin välillä. Sateisinta on maakunnan itäosien järvi- ja ylänköseudulla. Pienimmät vuosisateet kertyvät saaristossa, jossa vuoden sademäärä voi jäädä alle 350 millimetrin. Helmi- tai maaliskuun ohella vähäsateista aikaa varsinkin saaristossa on toukokuu, jolloin sataa keskimäärin vain 25–30 millimetriä. Erityisesti saaristossa voi olla myös jokseenkin sateettomia kuukausia. Mantereella heinäkuu 1994 oli rutikuiva, kun Laitilassa, Uudessakaupungissa ja Turussa havaittiin alle yhden millimetrin kuukausisademäärät.

Runsassateisin kuukausi on rannikolla ja sisämaassa tavallisimmin elokuu, jolloin sadetta saadaan keskimäärin 70–80 millimetriä. Saaristossa loka- ja marraskuu ovat yleensä sateisimpia.

Meri aiheuttaa vaihtelevat lumiolot

Merellä on huomattava vaikutus Varsinais-Suomen lumioloihin. Ulkosaaristossa lumipeitteinen kausi on lyhyt ja lauhoina talvina lumi voi sulaa ainakin osittain pois keskellä talvea. Toisaalta syystalvella sopivissa olosuhteissa lunta voi kertyä rannikolle runsaastikin.

Meren vaikutus näkyy myös keskimääräisissä lumioloissa. Tyypillisesti talven ensimmäinen lumipeite saadaan kauimpana sisämaassa marraskuun 10. päivän tienoilla, rannikolla marraskuun puolivälissä ja saaristossa kuukauden lopulla. Pysyvä lumipeite saadaan sisämaassa Somerolla tyypillisesti joulukuun puolivälissä, rannikolla kuukauden lopulla ja saaristossa vasta uudenvuoden jälkeen. Kestää siis noin kuukauden, ennen kuin pysyvän lumipeitteen raja etenee maakunnan läpi, ja mitä kauemmas saaristoon siirrytään, sitä enemmän pysyvän lumipeitteen tulo hidastuu.

Tavanomaisesti yhtenäinen lumipeite katoaa ulkosaaristossa aukeilta paikoilta jo maaliskuun puolivälissä ja sisämaassa maaliskuun lopulla, mutta maakunnan itäisimmissä osissa vasta huhtikuun alkupäivinä. Pysyvän lumipeitteen keskimääräinen pituus on saaristossa 50–70 päivää eli puolestatoista kahteen kuukautta ja sisämaassa 80–110 päivää eli kahdesta kolmeen kuukautta. Tosin erot eri vuosien välillä ovat huomattavia ja hajonta kasvaa sisämaasta kohti ulkosaaristoa. Lauhimpina talvina pisin lumipeitejakso voi jäädä ulkosaaristossa alle viikon mittaiseksi ja sisämaassa muutamaan viikkoon. Pisimmillään lunta on ollut maassa noin viisi kuukautta.

Pitkä ja kostea syksy

Varsinais-Suomessa Itämeren vaikutus näkyy selvästi myös vuodenajoissa. Keskimäärin terminen syksy alkaa kauempana sisämaassa ennen syyskuun puoliväliä ja saaristossa 25. päivän tienoilla. Syksy on pitkä, sillä terminen talvi alkaa Someron seudulla tyypillisesti marraskuun puolivälissä ja ulkosaaristossa vasta joulukuun puolella. Vuosien välinen vaihtelu voi kuitenkin olla talven alkamisessa jopa useita kuukausia.

Kevät koittaa tavallisesti maaliskuun loppupäivinä. Pitkään kylmänä pysyvä meri hidastaa selvästi kesän saapumista saaristoon. Sisämaan suotuisilla seuduilla kesä alkaa keskimäärin toukokuun puolivälin jälkeen ja ulkosaaristossa vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Suotuisat kasvuolot

Varsinais-Suomessa terminen kasvukausi alkaa sisämaassa keskimäärin huhtikuun viimeisellä viikolla ja ulkosaaristossa toukokuun alkupäivinä. Kasvukauden tehoisa lämpösumma on sisämaan suotuisilla kasvupaikoilla keskimäärin 1400–1450 vuorokausiastetta (°Cvrk), muualla maakunnassa 1300–1400 vuorokausiastetta.

Kasvukauden pituus vaihtelee keskimäärin 180 ja 200 päivän välillä eli kestää hieman yli puoli vuotta. Syksyllä lämpimän meren vaikutuspiirissä terminen kasvukausi jatkuu marraskuun alkupäiviin asti, kun sisämaassa se päättyy tavallisesti lokakuun loppupuolella.

Sateisimpina kasvukausina on satanut yli 500 millimetriä, kun kuivina sadesummat ovat jääneet noin 150 millimetriin. Keskimäärin kasvukauden aikana sataa noin 350–400 millimetriä.

Taulukko 1. Tilastotietoja Turun lentoaseman sääasemalta [2]

 kuukauden lämpötilahelle-pakkas-halla-sade-lumi
 kakeskim.keskim.päivienpäivienpäivienmäärä15. pv
kk°Cylin °Calin °Clkmlkmlkmka mmcm
1-4,4-1,7-7,3-27 6114
2-5,2-2,1-8,3-25 4220
3-1,62,0-4,9-26 4324
44,08,8-0,2-16 321
510,215,54,813939-
614,519,59,330159-
717,522,312,67--79-
816,020,511,64-080-
910,914,97,2-2664-
105,98,83,2-711780
110,83,0-1,6-17 761
12-2,6-0,1-5,3-24 708
vuosi5,59,31,815147 723 

7.6.2013 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. 185 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1
  2. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J-P., Karlsson, P., Ruuhela, R. 2012. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. (Climatological statistics of Finland 1981–2010) Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. 83 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf?sequence=4

Tuottajatahot