Lämpötilat kohoavat

Kasvihuonekaasupäästöjen jatkuva maailmanlaajuinen kasvu voi nostaa Suomen keskilämpötiloja ennen vuosisadan loppua jopa noin kuudella asteella. Jos päästöjä saadaan rajoitettua tehokkaasti, lämpeneminen saattaa jäädä noin kahteen asteeseen. Talvet lämpenevät Suomessa enemmän kuin kesät.

Vuoden keskilämpötila Suomessa nousee

Vuoden 2030 vaiheille lämpötila nousee eri kasvihuonekaasuskenaarioiden eli kehityspolkujen mukaan suunnilleen yhtä nopeasti. Tuolloin Suomen vuotuinen keskilämpötila olisi noussut jaksoon 1981–2010 verrattuna noin 1,5–2 asteella (kuva 1). [1]

Vuosisadan loppupuolella lämpenemisen vauhtiin vaikuttavat voimakkaasti kasvihuonekaasujen päästöt. Päästöjä erittäin tehokkaasti rajoittamalla (RCP2.6-skenaario) lämpeneminen on mahdollista tällöin rajata noin kahteen asteeseen (verrattuna jaksoon 1981–2010), eikä lämpeneminen jatkuisi enää vuosisadan loppupuolella. Jos päästöjä onnistutaan rajoittamaan kohtuullisesti, lämpötilan nousu yltää 3–4 asteeseen (RCP4.5, RCP6.0) [1]. RCP4.5-skenaarion toteutuminen toisi Keski-Suomen lämpötilat lähelle Puolan nykyistä ilmastoa [2].

Jos päästöt sen sijaan jatkavat kasvuaan nopealla tahdilla (hyvin suurten päästöjen RCP8.5-skenaario) lämpötila kohoaa Suomessa jopa noin 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä [1]. Se tarkoittaisi sitä, että 2080-luvulla Keski-Suomessa vallitsisi samankaltainen lämpötilailmasto kuin Unkarissa tällä hetkellä [2].

Vuoden keskilämpötilan muutos Suomessa

Kuva 1. Vuoden keskilämpötilan muutos Suomessa vuosina 2000–2085 verrattuna jakson 1981–2010 keskimääräisiin arvoihin. Käyrät esittävät 28 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tulosten keskiarvoa neljälle eri RCP-kasvihuonekaasuskenaariolle (RCP8.5, hyvin suuret päästöt; RCP6.0, melko suuret päästöt; RCP4.5, melko pienet päästöt; RCP2.6, hyvin pienet päästöt). [1] Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Lämpeneminen on voimakkainta talvella

Lämpötila kohoaa Suomessa ilmastonmuutoksen myötä kaikkina vuodenaikoina (kuva 2). Eniten nousevat kuitenkin talvilämpötilat. Lämpötila kohoaa talvella lähes kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä. [1] Pohjois-Suomessa talven keskilämpötila nousee jonkin verran nopeammin kuin maan eteläosissa (taulukko 1) [2], [3], [4].

Vuosisadan loppuun mennessä Suomen talvien arvioidaan lämpenevän RCP4.5-skenaarion (melko pienet päästöt) toteutuessa keskimäärin noin 4 astetta ja RCP8.5-skenaarion (hyvin suuret päästöt) mukaan noin 7 astetta. Eri ilmastomallien antamien tulosten välillä on kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi tammikuussa RCP8.5-skenaariota vastaava lämpeneminen saattaa mallista riippuen jäädä vain noin 4 asteeseen tai nousta jopa yli 11 asteen. Keskimääräinen arvio tammikuun lämpötilan nousulle on noin 8 astetta. [1]

Keskilämpötilan muutos Suomessa eri kuukausina

Kuva 2. Keskilämpötilan muutos Suomessa vuoden eri kuukausina siirryttäessä vertailuajanjaksosta 1981–2010 vuosiin 2070–2099. Käyrä esittää 28 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tulosten keskiarvoa ja pystyjanat muutoksen 90 % todennäköisyysväliä. Vasemmanpuoleinen kuva edustaa RCP4.5-skenaariota (melko pienet päästöt) ja oikeanpuoleinen RCP8.5-skenaariota (hyvin suuret päästöt). Kaikki luvut ovat koko Suomen alueen keskiarvoja. [1]. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Pakkaspäivät eli päivät, jolloin vuorokauden alin lämpötila jää nollan alapuolelle, käyvät Suomessa entistä harvinaisemmiksi, kun ilmasto lämpenee ja talven alimmat lämpötilat kohoavat [4]. Kireät pakkaset vähenevät, mutta nollapistepäivät, jolloin lämpötila vaihtelee pakkasen ja suojasään välillä, yleistyvät aluksi koko maassa, pohjoisessa ja idässä myöhemminkin. Vuosisadan loppupuolella talvien lyhenemisen ja lämpenemisen vuoksi nollapistepäivien vuotuinen määrä on suurimmassa osassa maata nykyistä pienempi. [3], [4]

Kesät muuttuvat helteisemmiksi

Vuosisadan loppuun mennessä kesän keskilämpötilojen ennakoidaan Suomessa nousevan RCP4.5-skenaarion toteutuessa keskimäärin noin 3 asteella ja RCP8.5-skenaarion mukaan noin 5 asteella (jaksoon 1981–2010 verrattuna) (kuva 2) [1]. Kesällä lämpenemisessä ei ilmastomallien mukaan ole suurta eroa maan eri osien välillä (taulukko 1). [2], [3]

Tulevaisuuden kesinä kuumat päivät yleistyvät ja kuumat jaksot pitenevät. [5], [3] Hellepäivien määrän arvioidaan kolmin- tai nelinkertaistuvan ennen vuosisadan loppua. Kuluvan vuosisadan lopulla hyvin kuumia päiviä, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää 24 astetta, arvioidaan esiintyvän jo useammin kuin joka toinen vuosi. [6], [5]

Arvioiden mukaan vuoden 2010 erittäin lämpimän heinäkuun kaltainen tai vielä lämpimämpi heinäkuu voidaan kokea vuosisadan puolivälin muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10–15 vuodessa. On varsin todennäköistä, että vuoteen 2050 mennessä Suomessa esiintyisi 80 prosentin todennäköisyydellä ainakin yksi vähintään yhtä lämmin heinäkuu. [7], [5]

Taulukko 1. Suuntaa-antava kuvaus lämpötiloihin liittyvistä muutoksista Etelä- ja Pohjois-Suomessa vuosisadan lopulle tultaessa vuodenajoittain (talvi: joulu-helmikuu, kevät: maalis-toukokuu, kesä: kesä-elokuu, syksy: syys-marraskuu. Ennallaan-merkintä tarkoittaa, että ilmiössä ei odoteta tapahtuvan merkittävää muutosta. [4] ja [3].

Suuntaa-antavat lämpötilamuutokset Etelä- ja Pohjois-Suomessa vuodenajoittain

Myös keväät ja syksyt lämpenevät

Arviot tulevaisuuden keväällä ja syksyllä esiintyvistä lämpötiloista ovat hyvin toistensa kaltaisia. Lämpenevää on odotettavissa näinäkin vuodenaikoina. Vuosisadan loppupuolella keskimääräiset lämpötilat nousevat keväällä ja syksyllä melko pienten päästöjen RCP4.5-skenaariossa noin 3 astetta jaksoon 1981–2010 verrattuna. Hyvin suurten päästöjen RCP8.5-skenaariota vastaava lämpötilan nousu olisi vastaavasti noin 5 astetta (kuva 2). [1]. Muutokset ovat samansuuntaisia sekä Pohjois- että Etelä-Suomessa (taulukko 1) [3].

Suomen lämpötila nousee enemmän kuin maapallolla keskimäärin

Ilmastonmuutos nostaa Suomen ja muiden pohjoisten alueiden lämpötilaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Tähän vaikuttavat useat tekijät [8], [9], [10]:

  • Maa-alueet, joita pohjoisella pallonpuoliskolla on enemmän kuin eteläisellä, lämpenevät voimakkaammin kuin meret.
  • Pohjoisella napa-alueella lumi- ja jääpeitteiden kutistuminen vähentää auringonsäteilyn heijastumista avaruuteen.
  • Pohjoisen napa-alueen meret pysyvät nykyistä kauemmin jäättöminä syksyllä ja alkutalvesta, jolloin merestä siirtyy lämpöä ja kosteutta ilmakehään.
  • Lämmenneen ilmakehän vesihöyrypitoisuus kasvaa: ilmavirtausten napa-alueille tuoma lisäkosteus tiivistyy vesipisaroiksi ja jääkiteiksi, mistä vapautuu runsaasti lämpöä. Samalla pilvisyys lisääntyy, mikä hillitsee lämpösäteilyn karkaamista avaruuteen.

Suomessa lämpötila myös nousee nopeasti. Nousu 1,5–2 kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin. [11]

Ilmaston luontainen vaihtelu säilyy

Vaikka lämpötilat kohoavat tulevaisuudessa, Suomen ilmastolle tyypillinen luontainen vaihtelu vuosien välillä säilyy. Myös tulevaisuudessa voi siis joskus esiintyä tavallista viileämpiä kesiä tai hyvin kylmiä talvia. [3]

 

6.6.2017 (Päivitetty Suomen Akatemian rahoittamassa PLUMES-hankkeessa.)

Lähteet

  1. Ruosteenoja, K., Jylhä, K & Kämäräinen, M. 2016. Climate projections for Finland under the RCP forcing scenarios. Geophysica, Volume 51, Issue 1: 17–50. http://www.geophysica.fi/pdf/geophysica_2016_51_1-2_017_ruosteenoja.pdf
  2. Ruosteenoja, K. 2013. Maailmanlaajuisiin ilmastomalleihin perustuvia lämpötila- ja sademääräskenaarioita. Sektoritutkimusohjelman ilmastoskenaariot (SETUKLIM) 1. osahanke. Ilmatieteen laitos, Helsinki. 15 s. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=c4c5bf12-655e-467a-9ee0-f06d8145aaa6&groupId=30106
  3. Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J. & Fronzek, S. 2012. Ilmasto. Julkaisussa: Ruuhela, R. (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? - yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. MMM:n julkaisuja 6/2011: 16–23. http://mmm.fi/documents/1410837/1721026/MMM_julkaisu_2012_6.pdf/c01a813c-8538-4efa-b29e-4844d723c0af
  4. Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Ruokolainen, L., Saku, S. & Seitola, T. 2009. Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos raportteja 2009:4. 102 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15711/2009nro4.pdf?sequence=1
  5. Ilmatieteen laitos. 2011. ACCLIM II – Ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten. Lyhyt loppuraportti. 23 s. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=f72ce783-0bae-4468-b67e-8e280bec1452&groupId=30106
  6. Ruosteenoja, K. 2010. Mitenkä helle hellii meitä tulevaisuudessa? Ilmastokatsaus 8/2010: 6–8. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=7f17b4f7-7ad2-4dc2-bd04-f9f88256e439&groupId=30106
  7. Räisänen, J. 2010. Ilmastonmuutos ja heinäkuun helteet. Ilmastokatsaus 8/2010: 4–6. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=7f17b4f7-7ad2-4dc2-bd04-f9f88256e439&groupId=30106
  8. Mäkelä, A., Lehtonen, I., Ruosteenoja, K., Jylhä, K., Tuomenvirta, H. & Drebs, A. 2016. Ilmastonmuutos pääkaupunkiseudulla. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Raportteja 2016:18. 28 s. http://hdl.handle.net/10138/170155
  9. Collins, M., Knutti, R., Arblaster, J., Dufresne, J.-L., Fichefet, T., Friedlingstein, P., Gao, X., Gutowski, W. J., Johns, T., Krinner, G., Shongwe, M., Tebaldi, C., Weaver A. J. & Wehner, M. 2013. Long-term Climate Change: Projections, Commitments and Irreversibility (12.4.3 Changes in Temperature and Energy Budget). In: IPCC. 2013. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., Qin, D., Plattner, G.-K., Tignor, M., Allen, S. K., Boschung, J., Nauels, A., Xia, Y.,Bex, V. Midgley, P. M. (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA: 1029–1136. http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar5/wg1/WG1AR5_Chapter12_FINAL.pdf
  10. Serrezze, M. C. & Barry, R. G. 2011. Processes and impacts of Arctic amplification: A research synthesis. Global and Planetary Change Volume 77, Issues 1–2: 85–96. http://dx.doi.org/10.1016/j.gloplacha.2011.03.004
  11. Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Kämäräinen, M. & Pirinen, P. 2016. Terminen kasvukausi lämpenevässä ilmastossa. Terra, 128:1: 3–15. http://en.ilmatieteenlaitos.fi/documents/31422/83635880/Ruosteenoja+Terminen+kasvukausi+l%C3%A4mpenev%C3%A4ss%C3%A4%20ilmastossa+2016/5cd98a30-cab8-421d-970b-432ceb67fefd

Tuottajatahot